Harpagon. La Fleche.
HARPAGON. Ulos paikalla, niinkuin olisit jo! Kas niin, korjaa luus
täältä, sinä lemmon konna, sinä hirtehinen.
LA FLECHE (erikseen). En ikinä ole nähnyt niin ilkeää ihmistä kuin tuo
riivattu äijä, ja luulenpa todellakin, että hänessä on itse piru.
HARPAGON. Mitä mutiset?
LA FLECHE. Miksi ajatte minut ulos?
HARPAGON. Kysytkö vielä syitä, sinä lurjus. Pois paikalla, muuten lyön
sinut murskaksi.
LA FLECHE. Mitä olen teille tehnyt?
HARPAGON. Sinä olet tehnyt sen, että minä tahdon sinut ovesta ulos.
LA FLECHE. Minun isäntäni, teidän poikanne käski minun häntä odottaa.
HARPAGON. Mene odottamaan häntä kadulle, äläkä ole mun talossani, sinä
koira, joka nuuskit joka nurkan ja viet mitä saat. Minä en tahdo
lakkaamatta nähdä silmieni edessä vakoojaa, joka urkkii kaikki asiani,
ja jonka riivatut silmät tirkistelevät kaikkia töitäni ja toimiani,
nuuskien yltympäri nähdäkseen olisiko mitään varastettavaa.
LA FLECHE. Perhana! Kuinka teiltä saattaa varastaa, kun pidätte kaikki
lukkojen takana, ja itse vartioitte yöt ja päivät.
HARPAGON. Minä pidän lukkojen takana mitä minä tahdon ja vartioin ihan
mieleni mukaan (itsek.). Pelkäänpä hänen saaneen vihiä minun
rahoistani. (Ääneen.) Sinähän kyllä olet mies levittämään huhuja että
minulla on rahoja kätkössä.
LA FLECHE. Onko teillä rahoja kätkössä?
HARPAGON. Ei, sinä konna, sitä en sano, minä julmistun. Minä kysyn
oletko sinä ilkeydessäsi levittänyt huhuja että minulla niitä on?
LA FLECHE. No, mitäpä se meihin tulisi, onko teillä sitä vai ei! Sehän
on meille yhdentekevää.
HARPAGON (koroittaa kättään antaaksensa La Flechelle korvapuustin). Vai
rupeat sinä tässä viisastelemaan. Siitä korvilles. Ulos, sanon minä.
LA FLECHE. No niin, minä menen.
HARPAGON. Odota: vietkö mitään mukanasi?
LA FLECHE. Mitä minä veisin?
HARPAGON. Hä, tule tänne, että minä näen. Näytä minulle kätesi.
LA FLECHE. Tuoss' on.
HARPAGON. Toinen.
LA FLECHE. Toinen?
HARPAGON. Niin.
LA FLECHE. Tuoss' on.
HARPAGON (tunnustellen hänen housujaan ylhäältä). Etkö ole pistänyt
mitään tänne?
LA FLECHE. Katsokaa itse.
HARPAGON (tunnustellen hänen housujaan alaalta). Nämät suuret housut
ovat aivan sopivat varkaan kätköiksi.
LA FLECHE (erikseen). Voi kuinka tuommoinen ihminen ansaitsisi mitä hän
pelkää! ja kuinka hupaista olisi häneltä varastaa.
HARPAGON. Hä?
LA FLECHE. Mitä?
HARPAGON. Mitä puhut sinä varastamisesta?
LA FLECHE. Sanon, että te nuuskitte joka paikan tutkiaksenne olenko
teiltä varastanut.
HARPAGON. Sitäpä juuri tahdonkin tehdä. (Harpagon kaivaa hänen housun
taskuissaan.)
LA FLECHE. Saakeli vieköön saituuden ja saiturit.
HARPAGON. Hä? Mitä sanot?
LA FLECHE. Mitäkö mä sanon?
HARPAGON. Niin. Mitä puhut sinä saituudesta ja saitureista.
LA FLECHE. Sanon, että saakeli vieköön saituuden ja saiturit.
HARPAGON. Kenestä sinä puhut?
LA FLECHE. Saitureista.
HARPAGON. Ja kutka ne ovat nuo saiturit.
LA FLECHE. Ahnaat ja itarat.
HARPAGON. Mutta ketä sinä sillä tarkoitat?
LA FLECHE. Minkätähden tuskaannutte?
HARPAGON. Kyllä onkin syytä tuskaantua.
LA FLECHE. Luuletteko että puhun teistä?
HARPAGON. Luulen mitä luulen, mutta minä tahdon että sanot kenelle näin
puhut?
LA FLECHE. Minä puhun -- -- -- minä puhun lakilleni.
HARPAGON. Ja minä, minäpä pian puhun korvillesi.
LA FLECHE. Kiellättekö te minua kiroilemasta saitureita?
HARPAGON. En, mutta mä kiellän sinua lörpöttelemästä ja olemasta
hävytön. Pidä suusi kiini.
LA FLECHE. Enhän nimitä ketään.
HARPAGON. Mutta minä pieksän sinut pahan päiväiseksi, jos puhut!
LA FLECHE. Siihen luuhun koira tarttuu, joka sille viskataan.
HARPAGON. Oletko vaiti.
LA FLECHE. Olen vaikk'en tahtoisikaan.
HARPAGON. Ai, ai.
LA FLECHE (näyttää hänelle alustakkinsa taskun). Kas tässäpä vielä yksi
lakkari, joko nyt riittää?
HARPAGON. Kas niin, anna se tänne, tutkimatta.
LA FLECHE. Mitä?
HARPAGON. Mitä olet minulta vienyt.
LA FLECHE. Minä en ole teiltä mitään vienyt.
HARPAGON. Oikeinko totta?
LA FLECHE. Oikein totta.
HARPAGON. Hyvästi. Mene hiiteen.
LA FLECHE (erikseen). No, nyt olen kunnollisesti saanut passini.