Puhuteltu vapisi kuin haavan lehti. "Hän on mennyt pois -- Sadeconiin!"

"Siihenkö kurjuuden pesään?" kysyi Diego suuttuen.

"Niin, hän tahtoi itse päästä maalle."

"Suu kiinni, vanha kettu! Onhan don Eustaquio anastanut kaiken hänen

omaisuutensa?"

Ovenvartia oli pyörtyä säikähdyksestä.

"Tänne vain sisälle! Minä tiedän kaikki!" -- Samassa riuhtoi hän

puhuteltua turkinkauluksesta sisälle. "Osaatko kirjoittaa?" ärjäsi hän.

"Kyllä, hyvä herra -- aivan hyvin."

"Istu siis tähän ja kirjoita todistus, jossa vakuutat, että mies, joka

vuosi takaperin tavattiin kreivitär Serenan luona, olin minä -- hänen

puolisonsa."

"Suokaa anteeksi..." alkoi ovenvartia.

"Älä keskeytä minua, lurjus!" huusi Diego vihaisesti, salaa iloiten

miehen tuskasta. "Onpa nenäsi vielä kierossa korvapuustista, jonka

vuosi sitten kädestäni sait -- varo vain, etten heti samanlaisella

laita sitä taas asemilleen."

Säikähtynyt ovenvartia kirjoitti kaikki, mitä Diego hänelle saneli.

Paperissa nimitti hän itseään inhottavaksi roistoksi -- niin usein kuin

käskettiin.

"Onko täällä vielä ketään, joka osaa kirjoittaa?" kysyi Diego

katsahtaen ympärilleen kamarissa.

"Kyllä -- vaimoni", vastasi ovenvartia osoittaen nurkkaan kyyristynyttä

vapisevaa olentoa. Don Diego tarttui hänen niskaansa ja veti hänet

pöydän luo. "Pane sinäkin tuohon nimesi!" ärjäsi hän.

"Minä en näe ilman laseja!" valitti vaimo.

"Pistä nenäsi likemmäksi", neuvoi don Diego ja painoi armottomasti

hänen päätänsä alemmaksi. Vaimo kirjoitti alle, ja don Diego pisti

paperin taskuunsa. "No nyt", sanoi hän, "saa lempo teidät viedä."

Aviopari kiitti nöyrimmästi, ettei hän sitä itse ottanut vaivakseen.

"Don Eustaquiolle voitte viedä terveisiä ja sanoa, että olen aikonut

toimittaa hänen korvansa museoon, Joutukoon siis minun puheilleni!"

Muutamia silmänräpäyksiä myöhemmin seisoi Diego paraatitorilla, jossa

ylipäällikkö, herttua Wellington, omakätisesti kiinnitti hänen

rintaansa kunniamerkin urhoollisuudesta. Samassa tilaisuudessa pyysi

Diego lomaa muutamiksi päiviksi.

Vielä saman tunnin kuluessa riensi hän jo ratsun selässä nopeasti kuin

nuoli maantietä pitkin kylää kohden, joka oli mainittu hänen puolisonsa

olinpaikaksi.

Boresko kaunotar y.m. kertomuksia · 第 27 / 29 题