_Pekka Kämäräinen Tuusmäestä_ läksi kerran kaskeensa karsimaan.
Hänen kälyksensä tyttärineen läksipä perästä, ja piiskaisivat häntä,
vanhasta vihastaan. Yrjö Kämäräinen kuuli hänen parkumista, ja huusi
akoillen, että hänen piti valittaman asian nimismiehellen. Juho
Ronkainen Laukkalasta, joka laulo tätä mulle v. 1816, s. 1 p. Toukok.
ei muistant kaikkia, eikä kuka sitä oli sepittänyt. Kuitenkin se on
niin somasti tehty, että se ansaihtee tulla tietyksi.
Läksi _Pekka_ perkamaani,
_Kämäräinen_ kähnimääni,
Tuonnek murrolle mittaisi,
Kohotulle kaskis-moalle;
Sekä kahto, jotta karsi.
_Liena_ lippaisi perästä:[103]
"Tyttäreini nuoremmaini,
Ota kanssais kassaraisi,
Soimonen sota-aseisi!
Jolla pieksät piätä vastaan." --
_Liena_ kiitteli kivillä,
Mua-munilla mukkiloipi,
_Yrjö_ huusi hujautti.
Mäin piältä mäkäisi
Naisten hätään hävittömän:
"Heretkee naiset helvettiin!
Miehen poloisen pelistä,
Tok' teist' _Kurkki_ kumman soapi,[104]
Rohvorsi ropotin suuren."
_Pekka_ ryysti ryömyllään,
Muan kovilla koprillaan.
-- -- -- -- -- -- --