NAURIS-VARTIAS.

Talonpojan akka _Eeva Hämäläinen_, Niemen kylästä Taipalansoaresta,

kahtoi nauriita itellesek Rysthollarin Heikki Koivuisen

nauris-moasta. Tämä laitto toissa pänä miehiä sinne vahtimaan. Akka

kuin tuli, niin miehet sutkivat häntä selkään, josta siitten Mikko

Koivuinen sai sanojansa.

Tulipa tora talohon,

Suutto kova _Koivuisehen_,

Kosk' ei vältyk varkahailta --

Vievät nauriit noatineen.

Äsken mies mietettiin,

Laiha-kuakko laitettiin,[101]

Nauriin-vartiaks varahin.

Joka oli uskollinen.

Tuli vaimo varkahaksi,

Naurihita nappomahan.

Keksipä tuo kuiva miesi,

Karkaisi kohta kamala,

Otti vapaa vavan-peästä.

Kovan ruasun kouraltansa,

Jolla selkeä sivalsi,

Turkin piälle tupsutteli.

Eukko illalla kotiisek.

Nosti turkin naulan piälle,

Viitan seinälle siveli.

Mies kyleltä kysyypi:

"Onkos selkä sen-näköinen?

Kosk' on turkki turvonnunna,

Nuttu nurian-näköinen."

"On näitä kepillä lyöty,

Patukalla paukutettu.

Eipä tuo konna havainut

Jos ois ollut vatsa paksu,

Ennen kuin selkee siveli,

Turkin peälle tupsutteli

Hitto _Heikkiä_ himoisi,[102]

Lyömään vielä visalla,

Panemaan patukan kanssa."

Koivuinen.

Väinämöiset: Yksi kokous meijän nykyisten runojain virren-teoista · 第 47 / 52 题