Emäntä _Maija Koivuinen_, Niemen kylästä Taipalensoaressa, torui
aina poikoansa _Matti Koivuista_, siitä että se kävi kaikket yöt
kalastamassa, ja siitten makaisi kaiket päivät. Koska se ei tuonut
kyllä paljo kaloja hänen mielestään, niin se luuli että hään anto
heitä kylään; ja peätti että kerran olla vahtimassa, kahtoamassa
kuin tulivat rantaan, ellei heillä ollut enemp kaloja, kuin mitkä
kotihin tuotiin. Niinpä läksi hyvin varain yhtenä oamuna rannallen,
heitä outtamaan. Miehet, jotka luuli lykkynsä piloavan jos vaimot
heitä silmiltivät, eivät näyttäneet akoillen sualistansa. Poika,
kuin ikään keksi Eukon raosta kahtoavan heijän soalistansa, kätki
kalansa, ja kyseltyä: vastais heitä ei olevan. Josta Mikko Koivuinen
teki laulun.
Kumma laulamaan rupian,
Ensin laulan Eukon virren.
Eukko hiijen hillimätöin,
Talon työhön taipumatoin,
Jolla aina ol' urina,[100]
Kalan-soaliista sanoma:
"Yöllä karkeli kalassa,
Kaiken päivän peä kekassa."
Olipa varteessa varahin,
Yli kolkan kassomassa,
Joko joutuuvat kotihin
Koho-miehet -- kontin kanssa --
Saisin ne saloa nähä!
"Soapiko varia tehä,
Vai ei?" -- "On varsin vilua!" --
Koivuinen.