Talon-isäntä _Tuomas Asikainen Pitkälahen_ kylästä tuli kerran
lankonsa _Poavo Montoisen_ luokse, samassa kylässä; ja söi siinä
sillä innolla lihoa, että juuttui palainen kulkkuun, josta hään
tukehtui ja kannettiin pyörtynynnä pihallen, kussa Montoinen viimein
sai liha-kyörän pois kulkusta, jonka hään pisti omaan sunhuusak,
sanoilla: "ei minun tavarain pie hukkaan joutua; jos ei hänelle
kelpoo, niin kelpoohan mullen," ja silloin se nieli sitä mahasek.
Tästä sai Huuhtinen virsi-aineensa.[88]
_Ikolan_ isäntä-miesi,
Armas _Tuomas Asikainen_
Kävi pyhinnä kylissä.
Kestiin piällä keikkumassa.
_Montoinen_ miesi mokoma
Kussui lankosek kotiisak.
Lanko tuli, ja tukehtui
Liikohin liha-siruin.
Kuoliana kannettiin
Lankon pihan lattiallen.
_Montoinen_ mies mokoma,
Joka kourist koprallaan
Kulkusta liha-kurikkoo,
Jota veisellä viteli,
Lautasella lapsutteli -- -- --
-- -- -- -- -- -- --
Huuhtinen.