Talonpoika _Antti Penttinen Pitkälahesta_ kävi niinikeän tytöstämässä,
ja läksi kerran yö-jalassa _Rekina Liikaisen_ luokse, samassa kylässä;
mutta tarttuipa kiini ikkunaan, josta Huuhtinen runoilee:
Pitkä poika _Penttisessä_,
_Antti_ se sama armas miesi,
Joka työntel' tyttölöitä,
Yhtä, toista, yritti,
_Haikaraiseen_ kakitti.
Saunan luokse savisti,
Oven ete'en ennätti;
Eipä osant ollenka'an
Oven eteen ensinkään --
Pist'pä piänsä pienemmästä
Ikkunasta niin iloissaan.
Kävipä kiini kulku'usta,
Kiäntyi kaulasta kahisemaan.
Suatiinpa sana tupa'ani:
"_Penttisen Antti_ on akkunassa!"
_Heikki_ vanhasta vihasta
_Antin_ luokse ahkerasti,
_Pekka Lampinen_ perästä --
_Antti_ huusi armon-kättä,
Kuuees numero kujersi:[86]
"Elä heitä _Heikki_ rukka,
Kyllämä tapaini parannan!"
Siitten marsi markkinoillen,
Saksan-puoti'in savisti;
Ott'pa uurin oivallisen.
Kohta kulki kurja poika,
Toiseen puotiin tupitti,
Suamaan sieltä samettia.
Tulipa tuostakin kotiin
Alko naija nuapurista,
_Anna-Stiinoa_ ajeli,
_Taltan Ansoa_ tavotti.
Huuhtinen.