Talonpoika _Heikki Lassinpoika Nopoinen_ Pitkälahen kylissä kävi aina
yökenkässä _Marketta Haloisen_ luonna, joka ei ollut arka Pojillen,
kunnekka se kerran tuli ilmin, sillä, että uni petti häntä viipymään
siinä kovin kauan. Huuhtinen teki tuosta Runonsa v. 1822.
_Tahvo Haloinen_ tarkka miesi,
Joka asuupi _Juvalla_,
Pistänpä _Pitkälahellen_,
Rehelsipä _Rensin_ muallen.[84]
_Tahvoll'_ oli tarkka tyttö,
_Marketta_ mahava piika,
Viisas virsien-tekiä,
Luatu-laulun laittelia,
Ankara ajo-hevoinen,
Jota k... _Koikkalaiset_,
Mielellä'än _Mikkiläiset_,
Hipsui _Mikko Puumalasta_.
Tapalttui tämä tarina
Kymmenees päivä Kyntö-kuussa,
Toisen kielen Touko-kuussa:
_Nopolasta Pekan_-poika,
_Heikki_-poikapa hevelsi,
_Suopi-suaresta_ sukaisi,
Hevelsi Hevoisen kanssa.
_Vantit_ luulit varkahaksi
_Eerik_ kassoi ikkunasta.[85]
Näki _Heikin_ heiluavan,
Olkia ottavan kujasta.
Nämät kantoi kankahalla:
"Otappas olkia Hevoinen,
Syöppäs Ruunain ruumenia!"
Ise juoksi joutusasti
Panetti portista pihaan,
Kyykistänpä kynnyksellen. --
_Liisa_ piika, liukas tyttö
Laskipa _Heikkiä_ lava'an,
Ise laskiin lavan alak.
Päivä nousi nopiasti,
Uamu tuli ahkerasti;
Ei noust _Heikki Nopoinen_!
_Vantin Matti_ vanha miesi,
Taitavainen talon-renki
Tulipa saunasta tupa'an,
Riensi kohta riihen luokse;
Kirves olalla ojensi.
Kolkutos kävi kovasti.
_Heikkipä_ huoneesta häväisi,
Yrittipä ylös-nousta;
Laukaispa lavasta tankot,
Perä-seinästä perästä;
Luiskahtpa luta... t...st.
Pläsi pännä... rs...st.
Huuhtinen.