Yksi tyttö nimeltä _Poasoinen, Häppälän_ kylästä _Mikkelin_
pitäjästä, tapais kerran kirkko-tiellä yhen juoksu-Koiran,
jonka hänen isänsä _Poavo Poasoinen_ oatteli piteäksensä; mutta
Mustipa tappoi kaks Lammasta _Yrjö Hokkaiselta_, joka löi häntä
henkettömäksi. Kuin Keäriäinen läksi näihen kyläläisten keralla
kyntämään _Haisoan_ syvämmoahan, sai hään tiellä kuullaksensa tämän
asian, ja teki siihen-liittoon Runon.
Aika ois ruveta Runoiksi,
Lähteä tästä laulamaani
Mitä nyt kuuluupi kylässä:
Hätä nähhään _Häppälässä_
Koiran kurjan kuolennosta.
_Puasoinen_ pikiä miesi, --
Tytär se oil ylpiämpi,
Kohtais Koiran kirkko-tieltä,
Toipa tuon kohta kotiisek.
Koiroo ois koria nähä;
Vuon teki vaivaiset vahinkot.
Tappo kaksi Karitsata --[70]
_Yrjö_ suuttua sorahti.
Kasso kepin kankiamman,
Koivusta kovoa puuta,
Jolla Koiroa kolautti,
Jolla raukkoa ramautti.
Koira kohta kuoliaksi.
_Puasoinen_ pikiä miesi,
Tämä kohta torumaan.
_Hokkainen_ kohta häväisi:
"Vieläkös viskoot vihojais?"
(Silloin seivästä sivalsi).
_Puasoinen_ pani pakohon,
Akka piipatti perästä.
Tuosta pistäiksen _Piikkillen_,[71]
Pani palliot patahan.
Tekisin tuosta jakoa,
Vuan ei annak aika myöten;
_Lassi Matiskain_ Lautamies
Tarkoin kaikillen tasoopi.
Keäriäinen.