HEVOIS-RUNO.

_Matti Kokkoinen Alamaan_ kylästä, _Mikkelin_ pitäjästä rupeisi v.

1785 tappamaan Hevoistansa. Hään nakkais häntä jo peähän, josta se

hervahti voan ei kuollut. Silloin rupeis Mattia peloittamaan, että

pitivät pois pyyhkimän häntä Puumalan komppaniasta Savon jälka-väin

Rykmentistä, kussa hään oli Sotamiessä, nimellä _Örn_. Hään laitto

seneistä sanan _Joakko Keäriäisellen, Vehmaissa_ (noapurissa) tulla

sinne lopettamaan tappuuta, koska hään oli jo eiltä-käsin ostanut

toisen puolen nahasta. _Joakko Keäriäinen Seppolasta_ teki Runon.

_Kokkoinen_ koria miesi,

_Matti Örni_ ylpiämpi,

Koppais kurikan kujasta,

Koukin kassoi kartanosta,

Jolla Hevoista heläytti,

Kohten korviin väliä.

Tamma kohta tanhuallen

Siäriänsä suoroomaani.

Tämäpä tunkiin tupa'an:

"Oisin Tamman tappanunna

Pannut henketen Hevoisen;

Vaan ei jaksa jäseneini,[68]

Eikä voimani yletä!"

Laitto sanaa lapsellansa,

Herttaisella _Heikillänsä_.

_Matti_ läksi matkustamaan

Kohten _Kokkoisen_ kotia,

Alla-päin paholla mielin.

Tapais Tamman tanhualta,

Vielä henkissä Hevoisen.

Veti tuiman tupehesta,

Puukon reisi-puoleltansa,

Työnsi rintaan terästä.

Siitä veri vieremääni,

Käsihillen _Kiäriäisen_.

Tekisin tuosta jakoa,

Kuinka osahan tulisi.

Tuosta persettä _Pekalle_,

_Perno Pekan_ emännälle,

Jalan _Juakko Hämäläiselle_,

Toisen _Tahvo Pulkisellen_,

Ala-sikko _Annikallen_,

Munaiset muullen pereellen;

Puolen siitten sivalsi

_Pulli_ pisti povellensa.

Maksat vienmä _Matiskalaan_,[69]

Itrat kannanma _Iloiseen_,

Palliotpa _Puajalahan_,

Hoikat suolet _Kunnelille_,

Korvat _Kokkoisen_ akalle.

Vieläpä veisin männessäini

Osuutta _Ollikkalahan_,

Taka-jalat Tammastaini.

En isekkään ilman jäisi!

Vieläpä keuhot keittäisin,

Selkä-luut suolaan panisin;

Joita paistiksi tekisin,

Imeksisin iltikseini,

Joulun pitkinnä pyhinnä.

Häntä seppä _Hennisellen_ --

_Vappu Tarkiain_ tapaisi

Hännän _Hennisen_ säkistä.

Laiko-suolet _Luatikaisell'_,

Pohjukka-suoli Suutarille,

Muut räpälät Riätälille.

Ei tätä paisteta Papille,

Eikä tuua Tuomarille,

Eikä lahjakskaan lakihin.

Viimeiset virren-tekiälle,

Sille jalolle _Juakopille_.

Keäriäinen.

Väinämöiset: Yksi kokous meijän nykyisten runojain virren-teoista · 第 20 / 52 题