Matkustin sieltä sitten Pietariin, jossa eräältä vanhalta
tuttavaltani sain peräti mieluisan lahjan, nimittäin koiran, sen
saman nartun pentuja, joka, niinkuin muistettanee, oli kerran ajanut
minulle kuusi jänistä yhtähaavaa. Pahaksi onneksi sattui muuan
kömpelö metsästäjä ampumaan sen kuolijaksi, lauaistuaan haulikkonsa
muka lintuparveen. Minä teetin tuon kelpo elukan nahasta itselleni
liivit, ja ne ne minua vieläkin saaliin jäljille saattavat. Päästyäni
näet pyssyn kantaman päähän, kirpoaa liivistä nappi siihen suuntaan,
missä otus on, ja minulla kun pyssy on alati ladattuna, niin ei
saalis minulta milloinkaan pääse pakoon.
Tällä haavaa on liiveissäni vielä kolme nappia. Kun tästä taas alkaa
metsästys-aika, neulotan niihin kaksi uutta nappiriviä. Ken sitten
minua kunnioittaa käynnillänsä, hänen ei tule ikävä olla.
Mutta tähän nyt tällä erää tarinani päättykööt.
Hyvää yötä!