Pian sen jälkeen läksin Gibraltarista ja palasin Lontoosen, jossa
minulla oli yksi merkillisimpiä seikkailuja elämässäni.
Olin lähtenyt kerran Wappingin puolelle katsomaan muutamain Hampuriin
lähettämieni esineitten lastaamista laivaan. Palasin kotia Towerin
linnan kautta. Päivä oli kuuma, ja minua väsytti kovasti. Päästäkseni
siimekseen, päätin pistäytyä yhteen linnan monista tykeistä:
siinähän on niin mukava levätä. Tuskin olin kömpinyt sisään, niin
jo nukuinkin sikeään uneen. Mutta silloin sattui olemaankin neljäs
päivä heinäkuuta, kuningas Yrjö III:n syntymäpäivä, jonka kunniaksi
ammutaan kaikista linnan tykeistä. Ne oli ladattu jo aamulla, ja
kosk'ei kenenkään johtunut mieleenkään, että minä olisin yhdessä
niistä, niin lauaistiin minunkin tykkini, ja minut lennätti
kattojen yli virran toiselle puolelle kauaksi eräälle vuokratilalle
Bermondseyn ja Deptfordin välillä. Siellä minä putosin päistikkaa
suuren heinäpieleksen sisään, heräämättä ensinkään, huumauneena
arvatenkin kovasta täräyksestä.
Noin kolme kuukautta sen jälkeen nousi heinäin hinta niin
korkeaksi, että vuokraaja näki edulliseksi myödä heinävarastonsa.
Se pieles, jossa minä olin, oli suurin kaikista: siinä oli ainakin
viisisataa kuormallista. Siksipä alottivatkin siitä. Minä heräsin
kovaääniseen puheesen: ihmiset hääräilivät siellä, asetellessaan
tikapuita pielestä vastaan. Hiukan vielä unen pöppörissä ja oikein
käsittämättä, missä olenkaan, minä kavahdin ja aioin paeta, mutta
putosinkin suoraa päätä vuokraajan niskaan. Minä pääsin tuosta
törmäyksestä aivan ehjin nahoin, mutta sitä kauheammin kävi
vuokraajan: häneltä meni niskat nurin, ja siihen hän jäi eikä
hievahtanutkaan enää. Mieleni rauhoittui kumminkin, kun perästäpäin
sain tietää hänen olleen kuuluisan saiturin, joka piti viljojansa ja
muita maansa tuotteita niin kauan säilössä, kunnes niitten hinta oli
noussut suunnattomiin; silloin hän vasta rupesi myömään niitä. Tuo
väkivaltainen kuolema oli siis ansaittu rangaistus hänen suurista
rikoksistaan ja köyhälle kansalle oikea hyvä työ.
Kovin tuntui minusta kummalliselta liittää ajatukseni jälleen siihen
hetkeen, jolloin kolme kuukautta sitten olin nukahtanut tykin sisään.
Ja kuinka suuri olikaan ystävieni hämmästys, kun jälleen näkivät
minut! He olivat viikkomäärin turhaan tiedustelleet ja kuulustelleet
minua joka haaralta.