Ei vainenkaan ollut ainoa! Olin vähällä unohtaa sen tapauksen, joka
oli saattamaisillaan meidät perikatoon. Valaskalan hinatessa meitä,
niinkuin edellä on kerrottu, ilmestyi laivan kylkeen vuoto, ja vettä
tulvi laivan ruomiin niin tavattomasti, ett'ei laiva olisi enää
voinut pysyä puoltakaan tuntia veden päällä, vaikka kaikki pumput
olivat täydessä käynnissä. Kaikeksi onneksi olin minä ensimmäinen,
joka tapaturman huomasin. Aukko oli toista jalkaa läpimitassa. Minä
koetin tukkia sitä jos millä, mutta turhaan. Vihdoin iski mieleeni
onnellinen ajatus, joka pelasti sekä tuon pulskan laivan että
koko laivaväenkin. Ennättämättä enää vetää housujakaan jalasta,
minä asetuin rohkein mielin istumaan aukkoon, ja vaikka se olisi
ollut suurempikin, niin täyttänyt minä sen olisin. Tätä älköön
kummasteltako, sillä minä olen sekä isän että äidin puolelta
hollantilaista, ainakin vestfalilaista alkujuurta. Minun tilani oli,
totta puhuen, vähän viileänpuoleinen, mutta pian minut siitä päästi
laivan kirvesmiehen taito.