PANU
Joko päästi?--Elä pelkää, Jouko...
JOUKO (sopottaen)
Helvettiin, helvettiin! Ei armoa, ei armoa!--
PANU
Ei ole vielä ihan päässyt.--Näitkö haltijan?
JOUKO (lyhyesti ja hätäisesti)
En nähnyt.
PANU
Etkö mitänä nähnyt?
JOUKO
Näin.
PANU
Mitä näit?
JOUKO
Näin papin.
PANU
Ei tullut Reidan henki luoksesi lovessa?--Et häntä nähnyt?--Et mitään
kuullut?--Elähän vapise!
JOUKO (surkeasti)
Anna minun mennä kotiin, isä. On paha ollakseni ... päätäni huimaa ...
sydäntä etoo.
PANU
Etooko? Se on käärme, Reidan henki.
JOUKO
Päästä minut siitä ... loihde pois ... se minut muuten tappaa.
PANU
Ei tapa ... elämän hengen antaa. Se sinussa aina pysyköön, elköön
sinusta koskaan muuanne menkö. Niin kauvan kun käärme sisässäsi, niin
kauvan sinussa Reidan henki, niin kauvan kun sinussa Reidan henki, niin
kauvan Panujen suvussa tietäjäin taito.
JOUKO
A-anna minun mennä äidin luo.
PANU (On käynyt majassa ottamassa kontin, josta alkaa purkaa tavaraa.)
Ei ole toista tietäjäksi niin valmista kuin sinä--äitisi kohdussa sinut
siksi jo pyhitin. Nyt olet valmis tietäjän toimeen pyhitettäväksi ja
hänen pukuunsa puettavaksi. Yhdessä uhrihärän teurastamme, kaksin
kaikki toimitamme. Sinun kauttasi haltijat puhuvat, sinulle mielensä
ilmoittavat, minä tahtonsa toimitan. Puemme päällesi tietäjän vaatteet
--riisu pois virsu--täss' on Reidan poronkoivet--näetkö?
JOUKO
Näen.
PANU
Hänet voitettuani ne hänen jalastaan riistin. Täss' on hänen
patalakkinsa--(painaa sen Joukon päähän)--tässä hänen peskinsä ja
paitansa--
JOUKO
Niin--
PANU
Tässä taikarumpunsa--(ripustaa sen kaulaan.)--Tässä tämä kallonsa,
jolla pyhästä lähteestä vettä päähäsi valelen. Siinä on vielä käärmeen
vuodevillat. Se kuoli samana hetkenä kuin sinä loveen lankesit--ruumis
kuoli, henki sinuun meni.
JOUKO
Ei se silloin kuollut?
PANU
Eikö silloin? Milloinkas? Elä puhu joutavia! Silloin siitä henki
lähti!--Riisu vaatteesi, päästä kaikki päältäsi! Päivä kohta valkenee.
Ota pois ihokkaasikin.--Mikä nauha sinulla on kaulassasi? Taikapussi
antamani. Se otetaan nyt pois, sijaan pannaan tämä helminauha, Reidan
hampaista tehty--kilkkaa, kalkkaa!--Mikä on tämä--näytä--miksi pidät
kiinni siitä? (repäsee esiin ristin, jota JOUKO on puristanut
käteensä.)
JOUKO (parkaisten)
Nyt se sen näki! Nyt se tappaa! Auta pappi! auta pappi! Auta Kiesus
armias! Isä, Poika ja Pyhä Henki!--Äiti!
(Riuhtasekse irti, heittää rummun kaulastaan, kaataa PANUN,
kaatuu itse, nousee ylös ja syöksee ulos.)
EMÄNTÄ (tulee esiin ja juoksee JOUKON jälkeen)
Jouko!--Elä mene ... elä mene sinne!
PANU (ei ole huomannut, minne Jouko meni. Seisoo tyrmetyksissään
risti kädessä)
Minne se meni? Haltijansako sen vei?--Mitä se huusi?--»Auta Kiesus
armias»--»Pyhä Maar--»! Mikä tämä on?--Risti!--Joukon kaulassa?--Huusi
Kiesusta avukseen! Huusi Pyhää Maariata! Isää, poikaa ja pyhää--Jouko?
Jouko kristitty! Salakristitty?--Voi saastaista--! Kirottu sinä
kelvoton, epäsikiö--isäsi häpäsijä--sukusi saasta!--Tuonne sinut manoan
vuoren rautaisen rakohon--kahden kallion välihin--paru siellä
painajainen, kiru siellä kiusajainen vuoren rotkoissa syvissä, jost' et
pääse päivinäsi, selviä sinä ikänä ... et kenenkänä laskemalla, et
sanalla suurimmalla, et edes oman isäsi! (On juoksennellut
edestakaisin, särkenyt taikarummun, murskannut pääkallon kiveen.--
Karkaa puujumalan kimppuun.) Annoit tapahtua--et auttaa osannut--omalla
uhrivaarallasi, omana uhripäivänäsi--lahopökkelö olet--et jumala
mikään-- variksen pelätti--mikä sinulla on siinä? (huomaa Karin paneman
nuken.) Oma kuvani?--Tuomittu!--Sinäkö minua uhkaat--pthyi hävytön--hyi
hengetön! (sylkee silmille, lyö käden poikki, siinä oleva astia särkyy
pudotessaan. Panu vavahtaa rämähdystä)--Mitä tein? Käden katkaisin,
haltijan häpäsin--omalla uhrivaarallaan--omana uhripäivänään--elä minua
tuhoa--.
ILPOTAR (tulee hengästyksissään)
Panu, Panu! Se tuli aseellisten miesten kera, piiritti talon!--Mitä--
mikä sillä?
PANU (ei ole kuullut. Vaikeroiden)
Poikani kirosin ... umpilukkoon joukon kirosin!--Luulin Kiesuksen--oma
haltijani hänet käsistäni vei--(juoksentelee, huutaa) Jouko, minne
menit, tule pois, Jouko! Elä pelkää ... tule pois!--Etsi, Ilpotar, tuo
hänet tänne--koetan peruuttaa sanani, kironi kovan katkaista (kuvan
edessä)--uhraan kaikki, mitä on--vaikka oman vereni vaatinet.--Ei auta,
umpilukkoon hänet kirosin--
ILPOTAR
Minkätähden? Mitä teki?
PANU
Mitä seisot? Riennä etsimään!
ILPOTAR
Uhrisaattue liikkeelle läksi, silloin tuli ja talon piiritti--eihän
miehillä aseita--hinnan päästäsi lupasi--kohta on täällä!
PANU
Kuka?
ILPOTAR
Kontolan pappi!
(EMÄNTÄ tulee.)
EMÄNTÄ
Voi minkä teit!--Houri ja höpisi! Ei tuntenut äitiäänkään!
PANU
Miks'et tuonut häntä tänne? Miksi päästit menemään?
EMÄNTÄ
Miks'en tuonut? Ettäkö olisit vielä hengen vienyt, kun jären veit! Enkä
saanut tulemaankaan. Käsistäni karkasi. »Auta, pappi,--auta, pappi!»
huusi mennessänsä. Siellä on nyt Panun tietäjän poika Martti papilta
apua hakemassa isänsä vihoja vastaan!
PANU
Pahat henget kimppuusi!
EMÄNTÄ (yhä enemmän kiihtyen)
Ja minä viisi hengistäsi, haltijoistasi! Sinua ikäni kaiken vapisin,
haltijoitasi en ikinä! Itselläni on suojeluspyhät paremmat! Niiden
nimeen jos poikani pyhitin, ei olisi nyt sillä jälellä, onneton.
Miks'en häntä kohta synnyttyään Valamoon vienyt, miks'en häntä alun
pitäen omaan uskooni neuvonut!
PANU
Näitkö Joukoa?--Mihin uskoosi?
EMÄNTÄ (huutaa)
Ainoaan oikeaan ja autuaaksi tekevään! Kastettu olen! Kastettu Valamon
monasterissa pyhän Maarian nimeen ja Marjaana on nimeni! Sinne menen ja
sinne Joukon vien! Siellä parantavat, siellä kirosi peruutetaan!
PANU
Et ole kastettu, valehtelet.
EMÄNTÄ
Vai valehtelen! katso tätä! (repäsee vaatteensa auki ja tempaa
rinnaltaan ristin ja ojentaa sen Panun eteen.) En pelkää
sinua! En ole milloinkaan pelännyt! Käärmeesi tapoin! Pappiakin autoin,
hänelle ruokaa lähetin, minä pönkän palavan saunan ovesta potkasin!
Kiitä minua siitä, että hankkeesi myttyyn meni! Vai valehtelen minä!
Vai olenko koskaan taikojasi tehnyt? Vai olenko pakanallisiin uhreihisi
koskaan osaa ottanut? Neitsyt Maarian nimeen ja kaikkein pyhimysten
nimeen olen--heitä olen palvellut, heille pyhää tuohusta polttanut!
(Panu riistää jumalankuvan hänen kädestään ja heittää hänet itsensä
pitkin maata menemään. Kuin villitty kimpoaa emäntä sieltä ylös.) Tapa
minut, tapa vaan niinkuin Annikin tapoit! Niinkuin Reidan tapoit!
Niinkuin Joukon menetit! Tapa minut, niin tuon saat (osottaa
Ilpotarta)--sitä vuottaa ja väijyy--häntä olet naisenasi pitänyt, minua
orjanasi--väkisin minut veit, paljon saavasi luulit, et mitänä saanut,
et rahtuista rahoa, petyit kaupoissasi, Valamon kirkon kelloissa
myötäjäiseni kelluu! Ota sieltä, jos yletät!
PANU
Pois näkyvistäni, narttu! Herennet haukkumasta! (Potkasee häntä
sydänalaan. Emäntä horjuu ja hoipertuu alas vaaran rinnettä.)--
Kuoliko se?
ILPOTAR
Räähkää, miten rääkyi!--Nyt siitä pääsit!
PANU
Itkisit, et ilkkuisi.
ILPOTAR
Mahdoit minua uskoa--enkö sanonut jo heti hänet tänne tuotuasi, ett'ei
siitä naisesta tietäjän tekijäksi. Sinne meni Panujen suku! Eläisi nyt
poika toisen naisen...
PANU (raa'asti)
Eihän ollut eläjätä sinunkaan sikiössäsi!
ILPOTAR
Kuoli, kun kuolevaksi toivottiin. Vaan olisiko kuollut, jos jäi Jouko
syntymättä? Sano se, Panu!
PANU
En minä häntä tappanut.
ILPOTAR
Tappoivat ennen tietäjäin toivotuksetkin!--Sanotaan, että tappoivat
toivotuksetkin!--Pelkäsit hänestä Panun tulevan Joukoa paremman.
PANU
Ei olisi porton äpärästä koskaan Panua tehty! Eikä tehtäisi!--Turhia
toivot!
ILPOTAR
Porton äpärästä!--Toivonko? En toivo, en tule, vaikka käsin kantaisit,
vaikka polvillasi rukoilisit! On uudet ystävät! On--! Vai porton
äpärästä! Sekö palkka minulle, että taloasi hoidin, orjiasi opastin,
että itseäsi kaikissa ahdingoissasi autoin! Kuka metsämiehet matkalla
hoiti, kuka kylysi lämmitti, kun kylmästä tulit, kuka sinun tähtesi
heimon parhaat miehet hylkäsi, kuka voudin viehätti, että sinulle
hyvänä pysyisi ja hankkeesi menestyisi? Heitit, kun et enää tarvinnut!
Vai äpärä poikani, ainoani, itkettyni!--Tulkoon pappi!--Siellä tulee!
(KARI, REITA, RAJALAINEN, SAVOLAINEN, KAINULAINEN y.m. aseellisia
kontolaisia tulee ajaen edellään ILPOA, JORMAA y.m. aseettomia
panulaisia. Kuuluu huutoja: »missä Panu?»)
ILPOTAR
Tääll' on Panu!
MARTINUS OLAI (tulee)
Siinä hän on!--Tänne miehet!--Toiset palatkaa veräjälle niemen
kannakseen! Elkää päästäkö ketään sisään eikä ketään ulos!
PANU
Mitä täällä teet? Mitä minusta tahdot?
OLAI
Tietänet kysymättäsikin, mitä sinusta tahdon. Kuninkaan ja kirkon
nimissä vangitsen sinut, murhamiehen ja velhon. Sitokaa hänet!
(Kari käy muiden miesten avustamana Panun kimppuun.)
PANU
Pois minusta!--Auttakaa, miehet!--Käykää päälle!--Tulkaa--tänne!--Ilpo!
OLAI
Pysykää siellä! Ken kätensä kohottanee, hänet keihäällä lävistän!
PANU
Ilpo!--Mitä seisotte?
ILPO
Emmehän mitä voi! Yllätti meidät aseettomat miehet!
PANU
Noutakaa aseenne! Rientäkää kylään!
OLAI
Pysykää aloillanne, olette saarretut!
ILPO
Emme pääse kylään ... oli pannut vartijat kannakselle...
ILPOTAR (ilkkuen)
Loihdi, Panu, aseet miehillesi! Tee temppusi, lue loitsusi, suuri
tietäjä!
PANU
Murtakaa saarros! Elkää antako hänen minua ottaa! Kivillä heittäkää!
Seipäillä lyökää!--Voi teitä raukkoja! (Koettaa riuhtaista itsensä
irti.)
OLAI
Elkää päästäkö häntä!
KARI
Kyllä pysyy, kun minä pitelen! (Kiristää kädet selän taa.)
PANU
Ilpo! Vie voudille sana--että apuuni rientää!
KARI
Voudille!
OLAI
Sai jo tuomionsa voutikin. Noidan nuoli näkymättömästä kaaresta ammuttu
selkäänsä sattui, hänet kosken padosta kuohuihin syöksi.
PANU
Noidan nuoli?
KARI
Noidan nuoli--jousesta noitumattomasta ammuttu!
PANU
Sinunko?
OLAI
Jumalatta eli, armotta kuoli--ei hänestä enää sinulle apua.--Tänne
miehet! (astuu uhripuulle.)
JORMA (astuu väliin)
Elä iske pyhää puuta! Laske alas kirveesi!
OLAI
Alas epäjumalat!
JORMA
Jos Panun epähaltijan kuvan kaadatkin, säästä isiemme puu!
OLAI
Yhdessä kaatukoot yhteen kytketyt!
JORMA
Eivät ole meidän yhteen kytkemät!--Elä meiltä onneamme vie!
OLAI
Väisty vanhus! Onnen paremman sinulle sijaan annan.
JORMA
Ja minkä antanet?
OLAI
Annan ainoan oikean Jumalan.
JORMA
En sinun jumalastasi minä. Toiseksi luulin, toinen onkin. Hyväksi
haastoit, laupiaan, lempeän lupasit,--on koston, vihan ja vainon jumala
jumalasi. Toivoin tulleesi rauhaa, rakkautta tuomaan, luulin hyvänä
vieraana viipyväsi, herttaisia haastelevasi, uusia opettavasi--olisi
katsottu, olisi kuunneltu, olisi otettu, mikä oikeaksi nähtiin. Laaja
on taivahan laki, kaikki hyvät haltijat orttensa alle mahtuisi--jätä
pystyhyn pyhä puumme!
NAISIA (puun ympärillä)
Jätä pystyyn pyhä puumme!
OLAI
Pois naiset!--(lyö puuta.) Laho on pyhä puunne! Ontosti kumahtaa!--
Iskekää miehet!
RAJALAINEN
Pidä keihästäni! On siinä kaskimetsää, on tasaista tanhuata!
JORMA
Sua opastin, sinut Panun pauloista pelastin!--Ei kuule!
SAVOLAINEN
Hakataan yhdellä tiellä koko lehto!--Pidä takkiani!
RAJALAINEN
Nyt uskallatte?
SAVOLAINEN
Ei nyt pelkoa Panusta.
KAINULAINEN
Katso kummitusta!--Mikä jumalalta käden vei? Menköön toinenkin!
SAVOLAINEN
Menköön pääkin!
RAJALAINEN (hakkaa puuta)
Siin' on verkkojen varastamasta!--Siinä pyydysten pilannasta!--
SAVOLAINEN
Siinä karjan kironnasta!
KAINULAINEN
Siinä hallan huounnasta!
HUUTOJA PANULAISTEN PUOLELTA
Pyhän puun kaatavat!--Voi, mitä tekevät!--Pyhän lähteen jalkoineen
sotkevat!--Ei tule ikänä haltija näille maille takaisin!
ILPOTAR
Uuden ja paremman pappi antaa!
NAISTEN HUUTOJA
Olisi antanut olla pyhän puun kaatamatta!--Sydäntäni vihloo!
PANU
Heille otukset eteensä ajoin! Karhut kiersin! Hirvet hiihdin! kaupat
kävin!--ei kohoa avuksi yksi ainoa käsi! (Puu kaatuu.) Tuli taivahan
polttakoon!
JORMA
Voi, minkä teki!
OLAI
Siinä hän makaa murskana maassa! Suulleen suistui jumalanne! Kukistettu
on valtasi, Panu! Voimaton on vihasi, kärjettömät kirosi!--Voitettu
olet!
REITA
Taattoni kuolemansa kosti!
KARI
Annikki kosti!
OLAI
Vanhurskas Jumala kosti. Häntä pilkkasit ja uhmasit, Panu. Kirkon
kirosit ja häpäsit, minut, Jumalan palvelijan, tappaa aioit. Siitä olet
sidottu ja siitä olet palkkasi saapa!--Teille, jotka häntä
sokeudessanne seurasitte, minä armon ja anteeksi annon julistan. Ken
oikean uskon omistanee ja kasteen kohta paikalla ottanee, saakoon
metsänsä pitää ja eränkäynti-oikeutensa. Uusi kuninkaan vouti kastetut
kuninkaan metsästäjinä pitää, vaan kastamattomat pois karkoittaa.
Haltijanne huoneen hävitin, mutta samalle sijalle rakennamme Herralle
temppelin. Siinä te uutta Jumalaa palvelette.
ÄÄNIÄ
Ei osata--ei tiedetä...
OLAI
Tulen teitä neuvomaan ja opastamaan. Olen hänestä teille jo kertonut ja
julistanut. Yhä vielä lisää kerron ja julistan. Ett'ette koskaan ilman
opastajaa olisi, jätän teille opastajaksi uuteen uskoon Reidan--
PANU
Reidan?
ILPOTAR
Reidan!
(Seuraavan kestäessä lähentelee hän REITAA ilmeisellä
mielenkiinnolla.)
OLAI
Reidan, joka teille pyhiä kirjoja lukekoon ja lapsenne lukemaan
opettakoon. Ei ole hän teille outoa heimoa eikä vierasta verta. Omaa
sukuanne hän on, veljenne, jonka retket Jumala ihmeellisesti johti ja
valasi, että teitäkin nyt valaista voisi. Viisaasti luuli Panu
tehneensä, kun hänen taattonsa tuhosi ja talonsa poltti. Nyt ovat hänen
hankkeensa häntä itseään vastaan kääntyneet. Panulan nyt Reita
omaksensa saakoon ja siinä asukoon. Pappilaksi Panula muuttukoon.
Opettajanne hän olkoon niinkuin isänsä ennen kuuluu olleen, mutta
oikeaa tietoa hän teille jakakoon, opettakoon teitä tuntemaan ainoata
oikeata Jumalaa, joka on kolmiyhteinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä
Henki, ja hänen nimeensä nyt kastettavaksi käykää!
ÄÄNIÄ (hyväksyviä ja nurkuvia)
Isä, Poika ja Pyhä Henki!
PANU
Et tehnyt tätä, et minulle mitään mahtanut, jos ei oma vereni vastaani
noussut, oma tappamani takaisin tullut. Minua oli auttavinaan, sinua
auttoi, sala-ansat viritti, itselläni pääni hinnan maksatti. Oli jo
Reidan henget hallussani, kohta olisi sinunkin henkesi olleet. Kerran
pelastuit, toiste et olisi. Vaan vielä sodat syttyvät, vielä vainot
viriää, vielä vihat entistä isommat pilviä punaa! Nousevat sauhuna
ilmaan kirkkosi ja palavat pappilasi! Vielä Korpivaara Kontolan
kukistaa--
OLAI
Käy--lähdemme, miehet! Vie hänet venheihin, Kari.
KARI
Tuoss' on, taluta itse!--(heittää köyden kädestään.)
REITA (tarttuu köyteen)
Minä talutan!
OLAI
Etkö tule kanssani, Kari?
KARI
En tule kanssasi enempi.--Nyt sinua seuraan, Jorma! On helppo
ollakseni, ei nyt Panun isku päätäni paina.
PANU (alta kulmainsa väijyen)
Yhtä sinulta kysyisin, enhän sinulle enää mitään mahda: sano suotta
minulle salaiset sanasi, joilla minut voitit--et heitä enempi
tarvitse...
REITA (hädissään)
Elä sano Panulle sanojasi! Elä sano sanojasi!
ILPO JA MUUT
Sano sanasi, sano!
ILPOTAR
Elä sano, elä ilmaise...
PANU
Etkö uskalla?
OLAI
Salaiset sananiko?--Ne juur'ikään kuulitte. Nimeen Isän, Pojan ja Pyhän
Hengen--siinä sanani!
PANU (ylenkatseellisesti naurahtaa)
Ei ne oikeat sanasi!--et uskaltanut--vielä minua pelkäät!
(MARTINUS OLAI, PANU, REITA y.m. lähtevät.)
JORMA
Minne viet hänet?
OLAI
Kaikista pahoista töistään palkkaansa saamaan--Turkuun tuomittavaksi ja
roviolla poltettavaksi. (Menee.)
JORMA
Roviolla poltettavaksi! Jo tuli tuho tietäjälle, jo Panuille päiväin
päätös--taisi tulla Karjalan kansallekin.
ILPOTAR
Ei kansalle tuhoa tullut--Panu otettiin, Reita sijaan annettiin--on
sukuamme, on omaa heimoamme, on pojalla isänsä muinaiset haltijat--
rinnan heitä papin haltijain kanssa palvelemme, toista toisen vuoron--
ei ole tarvis vaihtokauppoja katua.--Kastettavaksi kutsui pappi--
käydään kaikki, kaste otetaan!
1:N MIES
Lupasi pappi eläessä hyvän huolen pitää...
MUUAN VANHA VAIMO
Ja kuoltua sanoi avonaiset taivaat antavansa...
JORMA
Valetietoa oli Panun tieto, pahoin teki kaikki, väärät haltijat toi,
oikeat pois pelotti, tyhmät taiat neuvoi, pyhät paikat pilasi, hyvät
haltijat häpäsi ja vihotti,--en olisi toki tuota loppua hänelle
tulevaksi suonut.
4:S MIES
Mitä teemme, miehet?
ILPOTAR
Teette min' sanoin!
4:S MIES
En akalta neuvoa kysynyt. Sano mielesi, Jorma!
1:N MIES
Sano, Jorma, käymmekö kastettavaksi?
JORMA
Nytkö Jormalta neuvoa kysytään? Ei ennen hänen tietojaan tarvittu. Vaan
kun mieltäni kysytte, niin mieleni sanon. Väinön tiedon hylkäsitte,
ainoan oikean annoitte ylen. Sama teille luopioille, kenen jumalia
palvelette. Ei vääristä tiedoista toinen toistansa parempi. Tehnette
niinkuin vaatii voittajanne.
ILPO
Entäs sinä, Jorma?
JORMA
Minä en Väinöä kenenkään Kiesukseen vaihda. En kärsi kuulla kellojen
tältä vaaralta kumisevan, ei siedä silmäni nähdä kaskisavujen pyhän
vuoren rinteiltä nousevan, mistä ennen uhrisavut ukon ilmoihin yleni.
Pois lähden! Tuonne salojen siintävien siimekseen katoan!--Siellä
Tapiolle uudet puut pyhitän. Tuosta taimen otan, vanhan puun maahan
uuteen istutan.--Lähdemme Kari!
KARI
Lähdemme--hetipaikalla!
1:N MIES
Ottakaa minutkin!
2:N MIES
Minäkin tulen!
3:S MIES
Minä myös!
1:N MIES
Koko heimo lähtekäämme!
4:S MIES
Jako heittäisimme talomme ja tavaramme Kontolaisten saaliiksi?
ILPOTAR
Laulajan loruja, ukko houkon hourehia!
4:S MIES
Mieletöntä on Jorman puhe, päätöntä on koko heimon suotta pakotta
lähteä nälkäkorpeen kuolemaan. En lähde, ennen vettä päähäni valatan.
(menee.)
JORMA
Nälkäkorpeen kuolemaan? On taivas korpienkin takana. (Osoittaa metsiä,
jotka heloittavat nousseen päivän valossa.) Tahdotteko kuulla laulua
Jorman taivaasta?
KARI
Tahdomme kuulla--laula, lähtövirtesi viritä!
ILPOTAR
On tuo kuultu--(menee.)
(Kaikki muut paitse JORMA, KARI, KARITAR ja joitakuita
muita menevät.)
JORMA
Eivät tahdo kuulla tarua Jorman taivaasta--pois menevät.
KARI
Elä heistä--menkööt, kun menevät, sekasikiöt! Mieltäni etovat. Laula,
laula, runoa rintani, säveltä sointuvaa nyt sydämmeni halajaa!
1:N NUORI MIES
Niin minunkin!
2:N NUORI MIES
Niin minunkin!
JORMA
Sanat tiedätte, sävelen tunnette?
KAIKKI
Tiedämme, tunnemme!
JORMA
Niinpä soikoon pyhältä uhrivaaralta vielä viimeinen uhrivirtemme:
(JORMA nousee uhripaaelle, KARI ottaa Jormalta kanteleen
ja säestää.)
JORMA
Lähin kurja kulkemahan,
Henki heikko heilumahan,
Parempihin pääsemähän.
Kulin päivän korpimaita,
Ahomaita toisen astuin,
Kolmannen keveitä maita,
Vuorten harjoja vaelsin.
Loin ma silmän luotehesen,
Poikki maiden pohjosehen,
Paistoi aurinko ahoilla,
Vaaroilla iki-isoilla,
Loisti linna, hohti huone,
Lehdot kulta kuumottivat,
Tiesin taivoksi Tapion,
Asunnoksi autuaitten.
MUUT
Tiesin taivoksi Tapion,
Asunnoksi autuaitten.
JORMA
Oli pihlaja pihalla,
Tuvan eessä tuuhut tammi,
Käki kukkui pihlajassa,
Toinen tammessa helisti.
Siin' on talo silloin tehty,
Kun oli taivaskin taottu,
Siell' on salo saalihinen,
Viljahinen vaaran rinne,
Aina runsas riistakorpi,
Erä tuomatta tulevi,
Ajamatta antauvi!
MUUT
Erä tuomatta tulevi,
Ajamatta antauvi!
JORMA
Siell' ei laske Luojan päivä,
Alene ei aurinkoinen,
Ain' on kesä kestämässä,
Aina armahin juhannus,
Lakastu ei lehti puusta,
Kummut kukkivat iäti,
Eik' ole huolta huomisesta,
Ei suruja syömmen alla,
Ilo mielessä asuvi,
Tyyni riemu rinnassamme,
Taaton suurilla saloilla,
Asunnoilla autuaitten.
MUUT
Taaton suurilla saloilla,
Asunnoilla autuaitten!
(Esirippu.)