OLAI
Reita, mikä sinun on? Nouse!
JORMA
Anna hänen puhua ... elä henkiä häiritse!
REITA
Sinun pitää rikki polkeman käärmeen pään ja Herra Jumala sanoi: kirottu
ole...
EMÄNTÄ (etehisestä)
Sitä käärme kalvaa...
JORMA
Kuka, sano, kuka?
REITA
Kirottu ole ... josta on kaikki paha maailmaan tullut.
JORMA
Kenestä?
REITA
Panusta, Panusta! (vaikeroiden.) Ei armoa, ei armoa yhtään! Ei armoa
... helvettiin, voi, helvettiin--kirottu, kavala käärme! Päätäni puree!
EMÄNTÄ
Sitä käärme kalvaa.
JOUKO (pidätetyllä riemulla)
Siihen meni isänsä käärme ... nyt se meni siihen! Ei mennytkään minuun!
EMÄNTÄ
Tule pois, Jouko!
JOUKO
Ei mennytkään minuun!
EMÄNTÄ
Jouko, tule pois!
JOUKO
Anna minun, elä--siihen meni--siihen meni...
REITA (kimmahtaa ylös ja horjuu Panua vastaan)
Helvettiin! Helvettiin! Kiesus kiusaksi sinulle, ristin hiisi
heimollesi! Helvetti sun haudaksesi, tulipätsi poijallesi! Pappi
Panulle sijahan, kirkko talosi tanhualle! (PANU ja ILPO väistyvät pois.
REITA taas vaikeroiden.) Ei armoa ... ei armoa...
JOUKO (kauhistuen)
Ei armoa...
JORMA
Murhattu isänsä hänen suunsa kautta puhuu.
OLAI
Jumala hänen suunsa kautta puhuu (tukee Reitaa.)
REITA
Kiesukseen turvatkaa, Kiesus auttaa, Kiesus auttaa!--Urut soivat,
kynttilät kuorissa kimmeltää.
OLAI
Hän on kirkossa.
REITA
Enkelit katossa ja kerupiinit ... harput ja kanteleet ... ei kuolemaa,
ei kipua!
OLAI
Hän on taivaassa...
JOUKO (riemuissaan)
Ei kuolemaa, ei kipua!
EMÄNTÄ (hädissään)
Jorma, auta ... ennenkun lumoo ... Jouko, tule, Jouko! (Saa hänet
viedyksi ulos.)
REITA (herää)
Eikö se polttanutkaan? Eikö tehnytkään mitään? Menikö se maan alle?
OLAI
Kuka?
REITA
Se, joka maan alta eteeni nousi.
OLAI
Meni, maan alle meni.
REITA
Eikö tapa?
OLAI (rauhoittaen)
Ei tapa ... ei meille mitään voi!
REITA
Ei tapa, ei tapa--lähdemme täältä!
OLAI
Jaksatko lähteä?
REITA
Jaksan, jo jaksan.
ILPOTAR (joka on tullut edellisen kestäessä)
Mennette pian, ennenkun Panu tointuu...
JORMA
Ei toinnu Panu siitä iskusta.--Vaan kun tahtonette, minä teidät täältä
opastan.
OLAI
Ken olet--oletko kristitty?
JORMA
Kristitty en ole, vaan neuvoi vanha Väinämöinen opastamaan eksynyttä,
haihtunutta hoitamahan, vainottua vaalimahan.--Lähde täältä, elä
koskaan takaisin tule.
OLAI
Enkö tulisi takaisin? Nyt tulen enkä enää yksin tule! Tulen voimalla ja
väellä. Tahdoitte minut nälkään ja viluun tappaa. Minulta ovenne
salpasitte. Tulella Panu minut polttaa aikoi. Joka tulen viritti, sen
tuli polttakoon! Kostaman sinun pitää, sanoo Herra, Herra!
JORMA
Kostosta puhuu tämä, kostosta tuo. Kostoa huutavat ihmiset, kostoa
haltijat, sitä elävät, sitä vainaat. Mikä lie tämä nykyinen maailma?
Koirina toistensa kurkkuun käyvät, usoistaan usahtelevat, veret eri
vierojen tähden vuotaa.--En tiedä, mustaksi mieleni käy.--Yhden tiedän,
Tapion tunnen.--(Tekee lähtöä.)
ILPOTAR
Minnekkä aijot heidät viedä, Jorma?
JORMA
Jos heidät Karilaan saattaisin, sieltä Kari heidät kotiinsa opastakoon.
Karin majalla taas tän'yönä kannelta soitamme.--Vai kannelta?--Ei soi
kannel enää Karin talossa--kostoa katkeraa hänkin hautoo. Nouskaa
suksillenne!
OLAI
Paloivat sukseni--
ILPOTAR
Saat minulta sijaan ... ottakaa meiltä!
JORMA
Sinulta?
(OLAI, JORMA ja REITA menevät.)
PANU (tulee sivuovesta avopäin, aivan masentuneena, vaatteet
epäjärjestyksessä ja lumisina)
Ääni oli isänsä ääni. Noin se loveen langetessaan huusi, noin
kuollessaan käsiään huitoi. Sen hallussa se nyt on Reidan haltija, ja
Kiesuksen papin. Sen turvissa ne tänne tuli, se ne tulesta pelasti.
Toivoin hänen henkensä kerran Joukoon menevän, loven lahjan antavan,
tuosta tietäjän tekevän...
ILPOTAR (ylenkatseellisesti)
Joukosta!
PANU (katkerasti)
Käsistäni vei, edestäni otti, henki häneen meni, minulle kuori kouraani
jäi--kuolleena tuo taikamajan lattialla loikoi. Siin' on! (Ottaa
poveltaan kuolleen käärmeen ja heittää menemään.) Turhaan Reidan
tapoin, suotta oman veljeni veren vuodatin. Kohta koko heimo Kontolaan
juoksee.
ILPOTAR (lohduttaen)
Panu!
PANU (sysää pois)
Et sinäkään sanojaan saanut, et viehätellä osannut--vanha olet--
ILPOTAR
Suotta minulle vihojasi viskelet.
PANU
Sinä hänet sisään päästit--sinä kansan häntä kuulemaan haalit.
ILPOTAR
Olisivat tulleet ilmankin.
PANU
Ette mihinkään kykene ... ei teistä apua ainoasta--Ilpokin--!
EMÄNTÄ (tulee hädissään)
Panu! Panu!
PANU
Tuossa tuokin--mikä hätänä?
EMÄNTÄ
Joukoa heittää, kouristaa kuin Reitaa äsken!
PANU (riemastuen)
Joukotar!
EMÄNTÄ
Käsiini kaatui! Sekavia haastaa, silmät nurin päässä pyörii, vaahto
suusta ... tule päästämään! Tule luomahan lumonsa! Hankeen pyörtyi...
PANU
Se on tullut takaisin! Ei mennytkään Reidan poikaan isänsä henki! Meni
minun poikaani! Minulla on poika, joka loveen lankee! Tuota kaiken
ikäni toivoin! Tulee tietäjä isäänsä isompi! Nyt tulkoon Ruotsin pappi!
Nyt ovat hänenkin henget hallussani! Ei minulle mitänä mahda!
EMÄNTÄ
Päästä hänet, vapauta! Voi, jos kuolee!
PANU
Ei kuole--vaan vaikka kuolkoonkin, isä poikansa perii!
EMÄNTÄ
Voi sinua, Panu!
ILPOTAR
Voi houkkoa! Pitää pappi henget, mitkä sai!