ROUVA
Eikös ole soma näin?--Kuules, tiedätkö, mitä tuo Kaarina minulle juuri
kertoi...
OLAI
Hän on nyt täällä, vihdoinkin! Oli ajaa minut kumoon kirkon rappujen
edessä. Ne pelkäävät häntä kuin paholaista. Ei kukaan sanonut häntä
tuntevansa, mutta se ei voinut olla kukaan muu kuin Panu.
ROUVA
Hän se on, Kaarina tuntee hänet. Hän kertoi, että Panu toisilla
markkinoilla oli täällä taioillaan sairaan parantanut.
OLAI
Parantanut?
ROUVA
Niin juuri, taioillaan terveeksi tehnyt.
OLAI
Kenen?
ROUVA
Voudin vaimon.
OLAI
Se ei voi olla totta.
ROUVA
Niin hän vakuutti.
KAARINA (tulee)
Ne ovat nyt täällä ne miehet, jotka pastori oli kutsunut.
ROUVA
Kaarina, kerro pastorille, miten näit Panun parantavan voudin emäntää.
KAARINA
Pyhä Maaria, onko rouva kuitenkin...!
OLAI
Miks'et ole sitä ennen kertonut?
KAARINA
Hyvä Jumala, nyt te sen Panullekin ... enhän minä...
OLAI
Kerro kohta kaikki, mitä tiedät!
ROUVA
Elä pelota häntä, Olai. Minä kerron sen sinulle sitten... Kaarina, mene
noutamaan puita takkaan (KAARINA menee.) Hän on itse nähnyt sen ja
ollut itse apuna. Noita on pakottanut häntä ja kieltänyt häntä
puhumasta, siksi hän niin pelkää.
OLAI (terävästi)
Voutikin turvaa taikureihin, kuninkaan vouti. No niin, kun virkamiehet
niin, mitä sitten kansa. Täällä on minulla tekemistä enemmän kuin
luulinkaan ... täytyy...
ROUVA
Elä vihoita voutia... Hän on niin hirmuinen mies ... hän voisi tehdä
sinulle mitä tahansa.
OLAI
Ei kehenkään auta minun katsominen, ei ketään pelkääminen, ei ketään
väistyminen. Olipa puu edessä kuinka korkea ja paksu tahansa, sen
täytyy kaatua siinä, mistä Herra on tiensä viitottanut ja kirveensä
puun juurelle pannut.--Niin, minä tiesin kyllä, että Fincke on hyvä
ystävä tuon Panun kanssa. Reita on minulle kertonut, ett'ei hän
suostunut antamaan apua hänen äidilleen, kun Panu oli hänen isänsä
tappanut. Heidän täytyi paeta täältäkin.
ROUVA
Se Reita--minusta aivan tuntuu kuin olisin hänet ennenkin jossain
nähnyt, nuo kalpeat kasvot ja nuo palavat mustat silmät.
OLAI
Se on se sama nuori mies, joka Turusta lähtiessämme kävi pyrkimässä
mukaamme tänne, vielä pihalla vähää ennen lähtöämme. Jos hän silloin
olisi puhunut siitä, mitä nyt on puhunut, olisin antanut hänen seurata.
Hän voi olla minulle arvaamattomaksi avuksi heimolaistensa
käännyttämisessä.--Käykää sisään miehet!
(SAVOLAINEN, KAINULAINEN, KAILANEN, RAJALAINEN y.m. miehiä tulee
ja istuutuvat he peräkkäin penkille. SAVOLAINEN, KAINULAINEN ja
KAILANEN ovat puetut leveihin ruskeanharmaihin sarkatakkeihin,
joiden alta näkyy lyhyt lammasnahkaturkki ilman päällystä. Päässä
on heillä koirankarvalakit, jalassa pieksut. RAJALAINEN on
kuluneessa, vanhassa lammasnahkaturkissa, jossa susikaulus;
päässä susilakki ja jalassa tallukat, pauloilla nilkkaan käytetyt.
Olalla on hänellä viini nuolineen. Vähän jälkeenpäin ilmaantuu
REITA sisään ja istuu uunin kylkeen; hän on rikkeimissä
maankulkijan vaatteissa, mutta päässä on uusi lappalaislakki ja
jalassa uudet lappalaiskengät.)
OLAI
Sanon teidät vielä kerran tervetulleiksi ja toivotan teille rauhaa
Herrassa Jumalassa ja Vapahtajassamme. Terve tuloa teille!
SAVOLAINEN
Jumala antakoon sitä samaa sinulle itsellesi ja koko sinun huoneellesi.
OLAI
Vähän olen vielä ehtinyt seurakuntani kaukaisimpiin asukkaihin
tutustua. Teitä on täällä siis kaikilta etäisimmiltäkin perukoilta.
SAVOLAINEN
Pohjoisperukalta ei ole ketään. Se on sitä Korpivaaran kulmaa, sitä
kastamatonta kansaa.
OLAI
Ovatkos sitten kaikki teidän seutujenne lapset kastetut?
KAINULAINEN
Eivätpä ole. Ylen ovat taipaleet pitkät ja hankalat. Itse saavat
poikaset itsensä kasteelle hiihtää. On niitä nytkin tänne kymmenkunta
sitä varten saapunut.
OLAI
Tuotakoon heidät jo tänään luokseni tänne.
KAINULAINEN
Paha sanoa, paha olla sanomatta, vaan ei jaksanut entinen pappi
pitäjätä kulkea, niin on saanut heitä toisia kastamattakin kuolla.
OLAI
Miks'ei ole pantu hätäkasteeseen?
KAILANEN
Ei ole osattu niitä lukuja niin sanalleen loihtia, niin on pelätty että
minkä tekisi vielä rienan, minkä tartuttaisi taian.
OLAI
Taian?
KAILANEN
Että jos sana väärä singahtaisi sanojaansa.
OLAI
Mutta eihän kaste ole taika mikään! Sehän on sakramentti.
KAILANEN (viivytellen)
Eipä ei...
KAINULAINEN
Sakramenttipa tietenkin ... kasteen sakramentti.
OLAI
Hyvät ystävät, sanokaa minulle suoraan ja peittelemättä, uskotteko
tekin vielä taikuuteen ja noituuteen ... turvaatteko tietäjiin ja
heiltä apua etsitte?
SAVOLAINEN
Ei ole heitä meillä käynyt eikä käytetty.
KAINULAINEN
On tiedetty heidän perkeleestä olevan ja poissa on heistä pysytelty.
OLAI
Tunnetteko Korpivaaran Panun?
SAVOLAINEN
Kuultu on hänestä puhuttavan, vaan ei ole nähty eikä puhuteltu.
KAINULAINEN
Nähty lie, vaan ei ole puhuteltu.
OLAI
Tiedättekö hänen täällä kirkolla taikojaan tehneen?
KAIKKI
Sitä ei tiedetä.--Ei siitä mitään tiedetä.--En ole kuullut.
OLAI
Minä tahdon, että minulle totta puhutte, ettekä minulta mitään salaa,
sillä se on kristityn velvollisuus antaa ilmi ja saattaa valkeuteen
kaikki, jotka sellaista pakanallista menoa harjoittavat.
SAVOLAINEN
Aivan oikein on niinkuin pastori sanoo.
(Hetken äänettömyys.)
OLAI
Ette tarvitse hänen kostoaan pelätä, ei hän teille mitään mahda.
Sanokaa siis arastelematta, mitä hänestä tiedätte.
(Hetken äänettömyys.)
RAJALAINEN (nousee ylös.)
Jos nyt puhutaan asiat niinkuin ne ovat ... ja minä en häntä pelkää
enkä mitään salaa, vaikk' on hän lähempänä minua kuin muita--tehköön
mitä tahtoo, jos taitaa--mutta niin on, että Panuissa kuletaan ja
Panuja kysytään ja pitkät matkat heidän jälessään juostaan. En ole itse
käynyt Korpivaarassa enkä käy, vaikka on lähin naapurini ja tulet
sieltä Rajavaaralle tuikkavan näkyy. Vaan on minuakin eksyksissä
kulettanut ja silmät päästäni kääntänyt, pannut monet kerrat valejälkiä
ajamaan: kun hirveä ampuvasi luulet, haarasarven saavuttaneesi,
lahopökkäle päähäsi putoaa, ell'et ennätä Herran sanalla itseäsi
siunata ja öylättiä suuhusi sukaista. Vaan onko sinulla aina ne
varaukset valmiina? Eivätkä kaikin ajoin auta, vaikka olisivatkin.
OLAI
Ei se ole muuta kuin oma pelko, joka sen tekee. Joka Jumalaan luottaa
ja häneltä suojelusta anoo, sille eivät taikurit mitään mahda.
RAJALAINEN (kuulematta)
Siellä elävät kuin eri valtakunnassaan, eivät päästä tuolle puolen
Rajavaaran eivät kalaan, eivät lintuun, kaskeamisesta ei puhettakaan.
SAVOLAINEN
Ei ole pakko pyrkiäksesikään.
RAJALAINEN
Hyvähän sinun järvenrantalaisen, luhtaniittyisen, lihavapeltoisen! Vaan
meillä ylimaalaisilla ovat kohta lopussa lehdot eikä ole pian erämaita
ensinkään. Kelmiä on se kansaa. Ei ole kuin yksi ainoa oikea mies koko
heimossa--Jorma laulaja--se kun oli tietäjän toimessa--vaan tämä Panu
on piru--sanon suoraan, tehköön mitä taitaa, eivät minuun panennaiset
pysty--vaan olisit, uusi pappi, oiva mies, niin sodan nostaisit, vainot
herättäisit, ajaisit heidät Korpivaarasta, niinkuin heidät ennen täältä
Kontolasta karkotettiin.
SAVOLAINEN
Niin puhuu, vaan Panua hänkin pelkää.
KAILANEN
Elä kuule, pappi, Rajalaisen puheita! Elä nosta vanhoja vihoja!
KAINULAINEN
Hyvähän sinun, jolla ei kuin sauna pahanen... Vaan jos polttaa talomme
ukon tulella!
SAVOLAINEN
Hallan huokuu, sudet, karhut kimppuumme laittaa!
KAILANEN
Käärmeet lehmiin loihtee!
OLAI
Käärmeet?
KAILANEN
No ihan ilmi käärmeet ... on niitä ihmisiinkin ajanut, niihin se ne
pahat henkensä oikein paneekin.
OLAI
Oletko nähnyt?
SAVOLAINEN
On nähty ... on nukkuvan suusta sisään loikertelevan nähty.
KAINULAINEN
Ei ole hänen kanssaan hyvä vihoin olla, joskaan ei pakko ystävyksin
elellä. Kuka meidät varjelee, jos hänet suututamme?
RAJALAINEN
Kyllä tämä uusi pappi--!
SAVOLAINEN
Parempi olla papin vihoissa kuin Panun.
OLAI (on miesten riidellessä kävellyt edestakaisin lattialla, tempaa
pöydältä paperin ja pysähtyy heidän eteensä)
Hyvät miehet, minua surettaa syvästi se, mitä olen nyt kuullut. En
olisi uskonut, että teissäkin, pitäjän parhaissa, vielä elää usko ja
pelko taikurien ja tietäjäin voimaan. Sillä tietäkää, että taikuus ja
noituus on perkeleestä. Se on Herralle kauhistus ja se on kuoleman
synti. Ken ei hänestä hyvällä luopune, sen olen minä siihen voimalla ja
vallalla pakottava.
(Väkeä on tullut sisään, läheten lämmittelemään käsiänsä
hiilloksessa, johon asettavat puita.)
Tulkaa vaan sisään sieltä, tämä on teitä kaikkia varten sanottu!
Kuulkaa, mitä hänen ylhäisyytensä Turun piispa minulle kirjoittaa:
»Teidän tulee ennen kaikkea visusti valvoman, että noidat ja taikurit
ja velhot ja poppamiehet ankarasti pirullisia konstejansa
harjoittamasta kielletään. Missä he liikkunevatkin ja missä heidän
liikkuvan kuulette, menkää sinne heidän tekojansa tutkimaan ja
paljastamaan. Jos eivät ota varoituksista ojentuakseen eivätkä
vapaaehtoisesti lakkaa pimeyden töitänsä tekemästä, vaan osoittautuvat
uppiniskaisiksi sanoillenne, on heidät kiinni pantava ja nuoriin
sidottuina tänne tutkittavaksemme ja tuomittavaksemme tuotava, jossa
kuninkaan käskystä vouti teille apuansa antakoon. Yhtäläinen olkoon
menettelynne niiden kanssa, jotka uudistetuista varoituksista
huolimatta noitia ja velhoja suosivat ja heidän apuansa hakevat.»
PANU (on edellisen kestäessä astunut sisään ILPON, JOUKON ja muiden
miesten seuraamana. PANU on puettu mustaan ketunnahkaan, päässä
samasta nahkasta tehty lakki, josta riippuu valkopäinen häntä. Turkki
on reunustettu punasella. Vyö leveä, nahkanen helavyö. Kädessä
sauvakeihäs, jonka kärki on pistetty tuppeen. JOUKOLLA on kädessään
valkonen jänis.)
Ankaratpa on siinä mies sanat pannut!
OLAI
Kuka sinä olet?
PANU
Terve talohon! Etkö tunne Korpivaaran Panua?
OLAI
Mikä on asiasi?
(REITA tulee esiin ja asettuu PANUN taa.)
PANU
Uutta lähdin kirkon herraa katsomaan ja tulin hänelle minäkin
tulolahjojani tuomaan. Ota lahja, itseäsi varten ammuttu, kirkon
omalla onnella osattu!--Anna, Jouko, papille jänis.
(Väkijoukosta kuuluu pidätettyä naurua ja tirskunaa: »jänis!»,
REITA tunkee esiin, yhä lähemmä PANUA.)
OLAI
Pidä lahjasi!
PANU
Luulin papille ristisuun kelpaavan. Vaan kun vähyyttään katsonet, sano,
tahdotko hiiren taljan vaiko turilaan turkin.
OLAI
Kuinka uskallat sinä tulla pilkkaamaan minua minun omassa talossani?
PANU
Lienenkö millä sun mielesi vihoittanut? Kun en liene vieras
mielitietty, käynen toisehen talohon!
OLAI
Tulit kuin kutsuttu! Jääkää, miehet!
PANU
Ettehän minua pelänne.
SAVOLAINEN (papille)
Ajattelimme, että sanoit meille jo sanottavasi.
OLAI
Viipykää vielä! Istukaa vaan paikoillenne. (Miehet jäävät seisomaan.--
PANULLE)--Kuulit, mitä luin. Se oli juuri sinua varten.
PANU
Mitäpä hän minuun kuulunee?
OLAI
Olet tietäjä.
PANU
Tietänen yhtä, toista taitanen, vaikk'en äijeä enemmän.
OLAI
Olet noita ja velho!--Lakki päästäsi!
PANU
Ei ole Panu vielä kenenkään edessä lakkiaan riisunut--Kuka on minut
sinulle noidaksi nimittänyt?
OLAI
Röyhkeytesi sen jo tekisi, ell'en sitä jo muutoin tietäisi.
PANU
Nämä miehetkö ne sen sinulle ovat sanoneet?
MIEHET
Emme ole mitään sanoneet ... emme niin mitään hänestä tiedä ... emme
tunne koko miestä.
OLAI
Turha on pelkonne, ei hän teille mitään mahda.--Vaan on täällä toisia,
jotka sinut tuntevatkin.--Reita!
PANU (säpsähtäen)
Reita?
OLAI
Astu esiin, Reita!--Tunnetteko toisenne?
REITA
Tunnenhan Panun pahanimisen.
OLAI
Tunnetkos, Panu, tämän nuoren miehen?
PANU
Mistäpä minä kaikki mieron koirat!
OLAI
Sano hänelle, Reita, ken olet.
REITA
Olen Reita Reidanpoika, jonka isän tuhosit epärehellisessä taistelussa.
PANU (taas varmistuen)
Lienet kuka lienetkin, Reita kaatui miesten ottelussa.
REITA
Takaapäin nuolesi hänen hartioihinsa ammuit, talomme poltit, tavaramme
anastit ja olisit tappanut äitini ja minutkin, jos ei olisi pakoon
päästy. Salamurhaaja olet ja metsärosvo, vaikka sanot tietäjä olevasi.
Ei ole sinulla ikinä tietäjän lahjoja ollut.
PANU (väijyen)
Sinullakos ne on?
REITA
Ei minulla ole, vaan isälläni oli. Luulit saavasi hänen tietonsa, kun
hänen henkensä sait; luulit hänen oppinsa anastaneesi, mutta mennessään
hän ne vei.
PANU (epävarmasti)
Taikansa on tiedossani.
REITA
Et osannut loveen langeta, et tulevia tiedustella, et oikeata taikaa
tehdä, niinkuin isäni osasi. Puoskari olet!
PANU
Hammas suussa synnyin!
REITA
Siksi oletkin susi semmoinen.
OLAI
Joko nyt kehut sillä, minkä äsken kielsit?
PANU
En kiellä, mikä tosi on. Tietäjä olen. Liikun väellä Väinämöisen,
väellä kaiken kaikkivallan, ikiviisahan opilla.
REITA
Jo vainen valehtelitkin!
OLAI
Minä kiellän sinua millään väellä liikkumasta!
PANU
Ja minä kielloistasi viis'!
OLAI
Etkö luule esivallan käden sinua saavuttavan?
PANU
Pitkät pihdit, mutta huonot pitäjät!
OLAI
Kuolema sinulle, jos sinut täällä noituudesta tavotan. Tiedä, että jo
oman tunnustuksesikin nojalla voin sinut velhona vangituttaa ja Turkuun
poltettavaksi lähettää.
PANU
Vaan entäpä minä en pala! (ovella) Entäpä minä olen se mies, joka en
pala tulessakaan!
OLAI (potkasee lattialle jääneen jäniksen hänen jälkeensä)
Ota omasi!
PANU (potkasee takaisin jäniksen)
Kun ei paistiksi papille, hänet ristihin ripusta, keitä rokka
Kiesukselles', uhriruoka Ruotukselle, makia Maarian pojalle!
(Menee nauraen. Muut ovat edelliseen kestäessä hiipineet ulos.)
OLAI
Reita, pyysit päästä palvelukseeni. Näytä nyt, mihin kelpaat. Pidä
silmällä häntä, ja ilmoita minulle mitä saat nähdä.--Vai pelkäätkö
häntä sinäkin?
REITA
Hän isäni tappoi, mutta minulle ei hän mitään mahda.
OLAI
Elä päästä häntä näkyvistäsi.
REITA
Seuraan kuin vainukoira jälkiään. (Menee.)
OLAI (aikoo mennä, mutta ovessa tulevat häntä vastaan ROUVA ja RAMPA
RIITAN ÄITI, joka on puettu vanhaan repaleiseen lammasnahkaturkkiin;
huivi sidottu solmuun niskan taa.)
ROUVA
Hän on taas täällä tuo vaimo eikä anna minulle rauhaa. Puhu sinä hänen
kanssaan.
OLAI
Ei minulla ole aikaa sen hullun akan kanssa... (Menee.)
RAMPA-RIITAN ÄITI (rouvalle, joka aikoo hänkin mennä)
Elä mene, elä, hyvä rouva, mene, ethän minua paeta tarvitse, enhän minä
sinulle mitään pahaa!
ROUVA
Miksi tulit taas, vaikka pastori on kieltänyt sinua ovea avaamasta!
RAMPA-RIITAN ÄITI
Kieltänythän on, pois ajanut, mutta minä vaan tulen. Tulin taas sinua
katsomaan, silmäini iloksi sinua katselen, olet niin maire ja ihana,
solakka kuin karitsa ja hipiäsi on hieno ja valkea kuin yksi-öinen
kerman riitta--anna kun kättäsi hivelen.
ROUVA (tuskastuneesti)
Mene pois!
RAMPA-RIITAN ÄITI
Elähän suutu... Kaunis olet, mutta miksi lienee sydämmesi niin kova. Et
tahdo auttaa, vaikka voisit.
ROUVA
Olenhan jo monta kertaa sanonut, ett'en sille asialle mitään mahda.
RAMPA-RIITAN ÄITI
Mahtaisit, jos tahtoisit. Kun oikein pyytäisit, niin rukoilisi hän
Riitan puolesta, panisi koko seurakunnan polvilleen ja minä Riitan
kuoriin kantaisin.
ROUVA
Eivät auta toisten rukoukset. Jos Jumala tahtoo, voi hän parantaa hänet
ilmankin.
RAMPA-RIITAN ÄITI
Auttoihan ennen. Pyhä erakko, joka ensimmäisen kappelin Kontojärvelle
perusti, niin kun pani kädet päälle ja rukoili koko seurakuntansa
polvistuessa, niin avun saivat. (Itkee.) Kun ei raukka liikahtamaan
pääse, ei osaa onneton edes tarpeitaan pyytää, suu vääränä itkee ja
silmillään vaan apua anoo. Ei kärsi sydämmeni tuota nähdä. Ettekä tahdo
kurjan puolesta edes rukoilla, vaikka teitä Jumala kuulisi.
Sydämmettömiä teitänne!
ROUVA
Puhu itselleen pastorille, en minä mitään voi.
RAMPA-RIITAN ÄITI (kavahtaa pystyyn)
Puhu itselleen! Enkö ole puhunut! Enkö ole paljain polvin perässään
ryöminyt. Vaan mitä tekee tämä: ulos ovesta ajaa, käsipuolesta pihalle
heittää. Kelvoton on, paha hänet periköön!