Kontojärven pappilan tupa. Perällä ovi. Oven vieressä iso sisään
lämpiävä uuni, jonka takassa palaa pystyvalkea. Seinillä avattavia
ja siirrettäviä luukkuja, luukuissa pieniä laseja ja toisissa
kedellä tai hienoilla päreillä täytettyjä reikiä, joista valo
heikosti tunkee sisään. Vasemmalla pitkä pöytä, yhdestä puusta
halaistu, tyvipuoli leveämpi kuin latva. Pöydällä on paksuja,
karkeakantisia kirjoja, ja kuvaraamattu auki telineen päällä.
Yhdellä seinällä Kustaa Vaasan kuva, toisella Lutheruksen. Leveät
penkit seiniä pitkin.
ROUVA (on ripustanut ryijyn uunin kylkeen. Käy levittämään valkoista
liinaa pöydälle)
Kaarina, tulehan jo, mitä sinä teet siellä ulkona?
KAARINA (tulee kopistellen lunta vaatteistaan)
Terveisiä mess--Terveisiä kirkosta--tahtoo aina messuksi mennä--lakasin
lunta, on taas pyry ajanut porstuan täyteen.
ROUVA
Ei se lopu lakasemallakaan... Taivas pimeyttä täynnä, ilma lunta
läkähtymäisillään.
KAARINA
Vielä siitä selviää ja valkenee.
ROUVA
Valenneeko koskaan.--Levitämme, Kaarina, tämän liinan tähän pöydälle ja
asetamme tämän raamatun tähän kastemaljan viereen--pane jo vettä siihen
valmiiksi--nythän se on vähän niinkuin alttari.--
KAARINA
Puhui taas niin mainiosti pastori kirkossa. Sydäntä oikein sykkyrälle
veti. Ei ollut entinen tämän veronen.
ROUVA
Onko tullut paljon väkeä markkinoille?
KAARINA
Koko aamun niitä on hiihtänyt ja poroilla ajanut. On saksoja, on
Venähen miehiä, on Sunkusta, Vienasta, Savosta... Tuli
Korpivaaralainenkin miehineen. Vaan se oli vähän merkillinen tapaus:
kun kirkkoon mentiin, niin laski alas kirkkoharjulta, vaan miten lie
siinä latu riipaissut, vaikka sauvoillaan vastaan karusti, niin että
vaan vähän mustaa päätä näkyi lumipilven sisästä ... niin toi sen ihan
kirkon rappujen eteen ja jos ei olisi pastori ennättänyt rappusille
nousta, niin olisi alleen kaatanut, mutta nyt suistui itse suulleen
hankeen. Kauheasti kirosi. »Elä kiroo!» huusi pastori ja kättään nosti.
»Kiroon kirottuanikin, joka tielleni asettuu!» huusi toinen. »Ei kirosi
kirkonmieheen pysty!» huusi pastori. Eivätkä ne pysty pastoriin Panun
kirot.
ROUVA
Panuko se oli?
KAARINA
Panupa Panu, Korpivaaran Panu, joka toissa talvena taioillaan paransi--
ROUVA
Kenen hän paransi?
KAARINA (vavahtaen)
Ei ketään ... ilman vaan...
ROUVA
Kuinka hän olisi taioilla voinut ketään parantaa?
KAARINA
Näkyipähän voivan, voudin emännänkin.
ROUVA
Mikä häntä vaivasi?
KAARINA
Heittäjä nakkeli välistä monta kertaa päivässä niin, että koko ruumis
oli mustelmilla, eikä se siihen saanut apua parhailta Ruotsin
tohtoreiltakaan, kun oli tauti panentatauti; niin kun tuli sieltä
takaisin tänne kuolemaan, niin kutsui vouti Panun ja kun se vei sen
saunaan ja antoi voiteet ja luki luvut, niin ei sen koommin nakellut.
Vaan elkää sanoko, että minä olen sanonut.
ROUVA
Kuinkas Kaarina sen kaiken tietää?
KAARINA (katsoo ovesta, nähdäkseen, onko ketään kuulemassa)
Ka, kun minä palvelin voudilla, niin pani Panu lämmittämään saunaa ja
käski keräämään metsästä ukkosen kaatamia puita ja noutamaan vettä
purosta, joka kolmasti maan alatse juoksee eikä sitä tekemään kelvannut
kuin semmoinen, jonka luona ei ole sulhasia käynyt...
ROUVA
Eikö niitä ole Kaarinan luona käynyt?
KAARINA (huokaa)
Ei ole käynyt.--Kielsi kiven kovaan, ettei saa tulla saunaan, kun hän
kylvettää, muuten uhkasi minut menettävänsä; vaan minä menin luukun
raosta tirkistämään ja siinä oli voudin emäntä selällään olkien päällä
lattialla ja Panu huitoi ja hoki ... kyllä se nyt laittaa suden tai
karhun tai nostaa merestä Turson.--Pelkäisin pahemminkin, jos en olisi
pappilassa piikana.
ROUVA
Saattoihan sen Jumalakin parantaa.
KAARINA
Ka, saattoi kai, eli Neitsyt Maaria emonen.--Jo tulee!