Alkulaulu.
Tuomas on tullut ja joulun se toi,
kylmää kättä se oikoo takkaan,
piikaset pikkaset juoskatte, hoi,
olvi jo kuohuu sakkaan!
Peskää palkit ja kiuvas harmaa,
haltija Tuomas ei suuttua sais,
ovelta kääntyis varmaan!
Renki, sen juntta, jo hakoja vie,
sieppaa seinältä liukkaat sukset,
jotta ois tuoksua kuisti ja tie,
nurkat ja pirtin ukset!
Huutopoikakin vettä kanna,
lauteille kiulut ja saunahan lies,
ruunalle kaurat kanna!
Nouse jo pankolta ukkikin vaan,
pitkää näit sinä talven unta,
kas, lumiaura jo käy yli maan
työntäen tieltään lunta;
vemmel piukkii ja kanget kiikkuu,
mummokin kelkkansa tielle jo sai,
siintäen harjut vilkkuu.
Yötulet töllistä valkean tuo,
hopeesirppinä kuukin hohtaa,
taivaalta tähtöset silmänsä luo,
ihmisen silmään kohtaa...
aatos uusi nyt kauvas kantaa,
leijuen pois yli siintävän maan,
toivoen uutta rantaa.
Voi, miten kaunis on huurteessa puu,
riihen nurkkiin pakkanen paukkuu,
kirkolta reet, hevot tuiskautuu,
vieraille Musti haukkuu.
Huomen hohdossa juhla alkaa,
Tuomas on tullut ja joulun se toi,
lyöpi jo pientä jalkaa! --