Bertha. Aksel. Amalia.
BERTHA. Mutta sanoppas Amalia, kuinka taivaan nimessä olet saanut
kokoon tämmöisen jutun? Oletko ihan hullu?
AMALIA. Minä en ole hullu -- minä en ole saanut kokoon, en niin mitään,
sen tiedät aivan hyvin, vaikka olet olevinasi niin viaton -- ja minä
käsitän kyllä, että olette samassa liitossa. Niin, niin, te olette
molemmat juuri yhtä hyviä, yhtä hyviä! Mutta sen vannon: en ikänäni enää
teidän huoneisiinne astu. Hyvästi, mokoma -- mokoma -- herskaappi --!
(Kiiruhtaa pois).
BERTHA. Mutta Aksel, selitä nyt vihdoinkin, mitä tämä kometia
oikeastaan merkitsee?
AKSEL. Se merkitsee, että nyt kadotimme Amalia ystävämme.
(Esirippu lankeaa).