Edelliset. Amalia. Miina-, Stiina- ja Fiina-tädit.
(Viime mainittu ontuva ja keppi kädessä).
AMALIA (pistää päänsä peräovesta): Saako tulla sisään?
BERTHA. Amalia! (Irtautuu Akselista) Tule vaan!
AMALIA (ulospäin): Astukaatte sisään, astukaatte sisään vaan -- -- Hän
on vielä hengissä; he ottavat par'aikaa viimeisiä jäähyvästiänsä --
BERTHA. Viimeisiä jäähyvästiänsä! Mitä tämä on?
(Tädit astuvat sisään).
AMALIA. Tätien ei tarvitse pelätä. Ehkä hänet vielä voi pelastaa.
MIINA-TÄTI. Bertha-raukkaseni! Mitä täällä on tapahtunut? Amalia kertoi
juuri meille sen hirmuisen uutisen.
STIINA-TÄTI. Kuka olisi uskonut! Meidän hauska ja iloinen Aksel herra!
Semmoinen onneton loppu!
MIINA-TÄTI. Mutta ehk'ei ole vielä kaikki toivo hukassa. Jos antaisimme
hänelle maitoa ... se auttaa tavallisesti tämmöisissä tapauksissa.
STIINA-TÄTI. Ei, oksennuspulveri on parempaa, oksennuspulveri on paljon
parempaa.
FIINA-TÄTI (liikkaa lähemmäksi): Tahi risiiniöljyä.
BERTHA. Mutta, hyvät naiset, minä olen niinkuin puusta pudonnut! Mitä
tarkoitatte tuolla hirmuisella uutisellanne, maidoillanne ja
rohdoillanne? Tämä varmaankin on joku erehdys!
AKSEL (hyvin viattomasti): Niin, arvokkaat naiset, mitä merkitsee tämä
oikeastaan?
AMALIA. Mitä! Ettekö ole ottanut myrkkyä?
AKSEL. Myrkkyä? Minä?
BERTHA. Myrkkyä? Mitä hän puhuu?
AMALIA. Mutta olenhan sen itse teille sekoittanut!
AKSEL. Mitä helkkarissa? Oletteko te sekoittanut minulle myrkkyä?
Kuinka olen loukannut teitä, koska tahdotte minut tappaa?
AMALIA. Mutta pakoitittehan te minut sitä tekemään. Sanoittehan
kortinlyönnissä viime yönä hävinneenne koko omaisuutenne ja että
senvuoksi tahdoitte kuolla. Ettekö muista?
AKSEL (pudistaa päätään): Mahdotonta! Olette uneksinut.
AMALIA. Vai uneksinut! Ettekö häpeä! Näinhän minä omilla silmilläni,
kuinka te nielasitte myrkyn ja kaaduitte takaperin tuolille ja --
AKSEL. Ja kuolin. Kummallista! Ja kuitenkin olen vielä elossa. Tai
epäilettekö, niin koettakaa suontani. Olkaa hyvä, neitiseni! Olkaatte
hyvät, kunnioitettavat naiset!
(Tädit väistyvät hämmästyneinä).
MIINA-TÄTI. Taivaan herra, mitä tämä merkitsee?
STIINA-TÄTI. Ihka elävä! Ei merkkiäkään myrkytyksestä?
MIINA-TÄTI. Aivan raitis ja terve! Amalia, onneton olento, mitä olet
nyt saanut toimeen!
FIINA-TÄTI. Narrata minua vaivaisella jalallani!
AMALIA. Mutta minä vakuutan -- minä -- Antakaa minun selittää.
MIINA-TÄTI. Pois täältä, pois! No, kaikkea sitä pitää kokeakin!
Jumalani, nyt joudumme koko kaupungin pilkaksi! Hyvästi, meidän täytyy
lähteä. Emme tahdo häiritä -- hyvästi, hyvästi!
STIINA-TÄTI. Niin, niin, meidän täytyy lähteä! Antakaa anteeksi, jos --
hyvästi, hyvästi!
FIINA-TÄTI. Hyvästi, hyvästi! No, tämäkö nyt maksoi vaivan. (Tädit
tunkeilevat ovessa päästäksensä nopeasti ulos) Ai, ai, jalkani,
jalkani!