Aksel. Bertha. (Sitten) Palvelustyttö.
BERTHA. Eikö Amalia ole täällä? Luulin kuulleeni hänen äänensä --?
AKSEL. Ha, ha, ha, kyllä hän täällä oli, mutta tällä kertaa katosi hän
tavallista kiireemmin, ha, ha, ha!
BERTHA. Mitä sinä naurat? Näytät olevan erinomaisen hyvällä tuulella
tänään.
AKSEL. Eikös minun pitäisi olla sitten -- oman vaimoni syntymäpäivänä?
BERTHA. Jota sinä niin kauniisti olet viettänyt!
AKSEL. Oletko todellakin vielä vihoissasi?
BERTHA. Vihoissani en ole, mutta tietysti se minua pahoittaa, ettet
enää täydellisesti luota minuun, vallankin kun tämän tulin huomaamaan
syntymäpäivänäni; tämä päivä, joka aina ennen on minulle ollut niin
iloinen ja onnellinen.
AKSEL. Ei, nyt olet sinä aivan lumottu. Täytyy siis auttaa sinua
tielle. -- Kuuleppas nyt, eikö tavallisesti aina löydy jonkinlaisia
pieniä salaisuuksia näin syntymä- ja nimipäivinä? Onko tämä seikka
jotakin uutta sinulle, häh?
BERTHA. Mitä! Mitä sinä sanot, Aksel?
AKSEL. Olisiko niin kummallista, jos miehesi olisi valmistanut sinulle
pienen surpriisin kunniapäivänäsi? Päivä ei ole loppunut vielä, tiedän
mä.
BERTHA. Mitä kuulen minä! Sitähän en ollenkaan ole tullut
ajatelleeksikaan!
AKSEL. Ja olisiko aivan mahdotonta, että tuo hirmuinen kirje nyt
saattaisi riippua jonkinlaisessa yhteydessä juuri tämän surpriisin
kanssa, vai mitä?
BERTHA. Jumalani, kuinka yksinkertainen olen ollutkin! Mutta kuinka on
mahdollista, etten ennen ole tätä aavistanut? Kuinka olen voinut olla
niin sokea?
AKSEL. Sen sanon sinulle: minulta ei puutu luottamusta sinuun, vaan
päinvastoin.
BERTHA. Mutta Aksel, ajatteleppas toki! Pitkällinen poissaolosi illalla
-- salainen käytöksesi -- tuo kirje -- kaikki yhteensä! Rakas Aksel,
voitko minulle anteeksi antaa?
(Halailee Akselia).
AKSEL. Sydämmeni pohjasta, Berthaseni -- varsinkin kun kaikki on
Amalian syy. -- Mutta nyt kai olet varmaankin erittäin utelias saamaan
tietää, mikä tämä kummallinen salaisuus mahtanee olla, eikö niin?
BERTHA. En ensinkään. Minä vaan olen niin sanomattomasti iloinen, ettei
tuossa korttivelassa ollutkaan perää. Kuinka saatoinkaan noin epäillä
sinua?
AKSEL. Hyvä, mutta saadakseni kaikki yht'aikaa selville, tahdon nyt
kumminkin selittää sinulle koko asian. Niinkuin muistat, olet sinä jo
kauan aikaa halunnut -- --
(Palvelustyttö tulee sisään tuoden kirjeen).
AKSEL. Vai niin. Nyt pääsenkin kaikista selityksistä, näen mä. Maiju,
Anna kirje rouvalle!
(Tyttö tekee niin ja menee).