Aksel. Amalia.
AMALIA (pistää päänsä peräovesta): Oletko täällä, Bertha? (Huomaa
Akselin) Ah!
(Sulkee nopeasti oven).
AKSEL. Kuka siellä? (Aukaisee) Neiti Amalia! Vai niin! Tulkaa sisään,
olkaa hyvä!
AMALIA (ovessa kursaillen): Oi ei, ei se ollut tarkoitukseni. Minulla
oli vain Berthalle vähän puhuttavaa. Unohdin äsken --
AKSEL. No noh, tulkaa sisään vaan!
AMALIA (tulee kursaillen sisään): Mutta oikein olen tosiaankin
hämilläni. Mitä te, herra Heino, minusta ajattelettekaan, kun näin
usein teitä vaivaan? Eihän teillä minun seurastani kumminkaan mitään
iloa ole.
AKSEL. Eipä sitä niin varmaan tiedä. Istukaa!
AMALIA (erikseen): Kuinka hän näyttää vihaiselta! Bertha on luultavasti
hänelle jo sanonut -- -- (Ääneen) Paljon kiitoksia, mutta minulla ei
tosiaankaan ole aikaa. Berthaa vaan tahdoinkin tavata.
AKSEL (käskevästi): Istukaa, sanon teille!
AMALIA. Herra varjelkoon!
(Istuu pelästyneenä).
AKSEL (hetkisen äänettömyyden perästä): Mitä minuun noin tuijotatte?
Pelkäättekö minua?