AMALIA (ulkopuolella): Kultaseni, älä vaivaa itseäsi, kyllä minä sen
löydän -- (tulee sukkelasti sisään) Mihinkä ne karamellit jätinkään?
Muistaakseni panin ne tähän pöydälle? Aivan oikein, tässähän ne
ovatkin. (Ottaa tuutin ja aikoo mennä, vaan huomaa samassa Akselin
kirjeen) Ah, jotain kirjoitettua! Mitähän se lienee? (Lähenee
varpaillaan pöytää) »Veli Hansen!» Mitä? olisiko -- (lukee puoliääneen
ja kiireesti) »checki. -- Pohjoismaiden pankista -- 3,000 -- velkaa.»
(Puhuu) No taivaan suuri luoja, eikös siinä kumminkin ollut perää!
Mitähän nyt Bertha sanoo! -- Ah, joku tulee! Pakoon pian!
(Menee).