»Mutta totisesti, minun oma entinen Ellani», huudahti Pirkko, »mutta
niin hienona ja komeana!»
»Kyllähän minä tiesin, ettet enää pidä nukista, mutta en keksinyt
mitään muutakaan. Ja sitten ajattelin, että ehkäpä sydämesi heltyisi,
etkä enää jättäisi nukkeraukkaasi yksin vinnille, kunhan se vain saisi
vähän paremman puvun.»
»Olet oikeassa, Saara. Olen ollut paha Ellalle, mutta saatpa nähdä,
että nyt otan sen mukaani kaupunkiin.»
»Enempää ei joulu-ukon kontissa taida tänä vuonna ollakaan», sanoi isä,
kun kaikki lahjat oli jaettu.
»Mutta kuulkaapas rouva, missä se yksi paketti on, joka tuli tänä
aamuna postissa?» sanoi Leena.
»Ai tosiaankin, se oli aivan unohtua. Mene sinä, Saara, isän kamariin.
Siellä on kirjakaapin ylimmällä hyllyllä kirjanmuotoinen paketti. Tuo
se tänne.»
Saara palasi hetken kuluttua.
»Tämä on Kaisalle. Kuinka juhlallinen käsiala!»
Tuskin oli Kaisa vilkaissut osotteeseen, joka tosiaankin oli
kirjoitettu miehekkään varmalla käsialalla, kun hän tuli hehkuvan
punaiseksi.
Hän sopersi jotakin ja samassa hän jo oli poissa huoneesta.
»Se manteli taisi sittenkin erehtyä, kyllä kai se oikeastaan tänä
jouluna olisi kuulunutkin Kaisa-neidille», tuumi Leena.
»Jahaa, tämä kai on olevinaan jonkunlaista romaanin alkua Kaisan
elämässä», sanoi Paavo vähän pilkallisesti. »Onneksi olkoon!»
»Se saattaa yhtähyvin olla ihan tavallista ystävyyttä», sanoi isä
vakavasti. »Ehkäpä me emme kiusottele Kaisaa tällä lahjalla, hän on
ilmankin vähän arka ja suljettu.»
Kun äiti hetkisen kuluttua meni tyttösten kamariin Kaisan luo, istui
tämä pää käsien varassa. Kuultuaan äidin askeleet hän nousi ylös ja
tuli punottavin poskin äitiä vastaan.
»Uskothan, äiti, ettei se merkitse yhtään mitään, ei mitään», puhui
hän hätäisesti. »Hän on meidän väliaikainen konttoripäällikkömme. Pari
kertaa hän on jutellut kanssani muutaman sanan ja ennen kotiin lähtöäni
hän kysyi osotettani. Ja nyt hän lähettää minulle Koskenniemen Kootut
runot. Sisällä on nimikortti ja siinä »Hauskaa joulua». — Mutta eihän
sen tarvitse merkitä mitään, eihän?»
»Toivottavasti se merkitsee sitä, että hän pitää sinua kilttinä
tyttönä, jota hän tahtoo ilahduttaa pienellä joululahjalla. Etkö
sinäkin sitä toivo?»
»Kyllä, äiti», kuiskasi Kaisa.
* * * * *
On hiljainen, juhlallinen jouluyö. Lumiset puut seisovat vakavina
Karrin ympärillä. Tähdet tuikkivat taivaalla. Kapea kuunsirppi painuu
juuri metsänreunan taa.
Karrissa ovat valot sammutetut.