Rakas Saara!
Tuhannet kiitokset kirjeestäsi, joka toi minulle sen iloisen uutisen,
että Muru-lampaan jalka on parantunut. Et usko, miten huolissani
olin, kun ensin kirjoitit, että se oli loukannut jalkansa. Pelkäsin
niin, että se pitäisi tappaa. Olisin varmasti itkenyt, jos se olisi
tapettu, olenhan sitä hoitanut aivan pienestä asti. Koulussa on
oikein hauska. Minun parhain ystäväni on Leila (en muista hänen
sukunimeään, se on ruotsalainen). Hän on oikein hyvä tyttö. Se on
vaan ikävää, kun hän on B-osastolla. Mutta ensi vuonna pyydämme
päästä samalle osastolle.
Mitä Sinulle kuuluu? Me saimme toissa päivänä arvostelut. Minun
numeroni olivat muuten hyvät, mutta aritmetiikassa oli 6. Minä itkin
vähän sitä, mutta Kaisa sanoi, ettei se maksanut vaivaa. Aritmetiikan
opettajaa kutsutaan Jyryksi. Minä pidin hänestä ensin, mutta en enää,
koska hän antoi minulle kuutosen. Sano terveiset kaikille. Minulla on
välistä oikein ikävä Karria.
Siskosi Pirkko.
* * * * *
Rakas Pirkko!
Tulin juuri saunasta ja siksi nukuttaa. En jaksaisi oikein
kirjoittaa. Mutta huomenna menemme kylään Tuomolaan, enkä silloin
ennätä. Muru on nyt ihan terve. Annoin sille tänään leipää ja sanoin
terveisiä sinulta. Se katsoi niin ymmärtäväisesti. Minä neuloin
eilen Anna-Stiinalle uuden puvun. Niistä tilkuista, joita jäi meidän
kesäpuvuistamme. Anna-Stiina on nyt niin hieno. Ai, nyt vasta
muistan, ettet sinä enää pidäkään nukeista. Neiti Tuominen käy 3
kertaa viikossa minua opettamassa, nim. maanantaina, keskiviikkona ja
perjantaina. Kirjoita pian. Minua nukuttaa. Sano terveisiä Kaisalle,
Paavolle, Leenalle ja Leilalle.