Risto laski kirjeen vuodepeitteelle. Hänen kasvonsa olivat
kirkastuneet. Ojentaen kirjeen toverilleen, sanoi:
— Luehan tuo, niin uskot, että on oikeata rakkautta olemassa.
— Täällä on vielä toinenkin... Siinä on sisaresi käsialaa, tunnen sen.
Alli kertoi tulleen häneltä vasta viimeisiä kirjeitä ja vaati tiukasti
tulemaan kotiin.
»Isä katuu nyt jo, että päästi sinut menemään. — Mikä tässä tulee
talon turvaksi, jos poika vielä sinne jää, sanoo. Hänen syytään
kaikki, että sinne menit. Oli sanonut äidille, että nyt häntä
rangaistaan kovin siitä, että on pitänyt itseään parempana muita ja
suvun kunniata kannattaakseen meni Elinaltakin sellaista lupausta
vaatimaan.
Olihan tuossa minunkin syytäni, kun kirjoitin siitä sinulle, ottamatta
parempaa selkoa asiasta. Ei pidä luottaa kaikkiin näköihin. Kun _sen_
piti tapahtua, onkin Elina ollut aivan toisessa pitäjässä. Semmoista
se sitten on. Opiksihan tuo oli minullekin, etten vasta kaikkia
juoruja kuuntele.
Kai sinä tämän minulle anteeksi annat, koskapa on Elinakin antanut.
Tule heti kotiin. Elinakin odottaa sinua joka päivä ja ihmettelee, kun
et mitään hänelle kirjoita. Hullu mies olet, jos et heti jätä sitä
taisteluintoasi ja tule kotiin.»
Alareunaan oli Elina kirjoittanut terveisensä ja lisännyt yhden ainoan
lauseen: »Et taida enää minusta välittääkään, kun et edes kirjoita.»
Risto yritti nousta istualleen, mutta Ville painoi häntä vuoteeseen.
— Pysyhän nyt vielä siinä, kyllä tässä kerkiää. Ensin on sinun tultava
terveeksi.
— Kyllä minä jo olenkin melkein terve. Jos pääsisin hevosen selkään ja
sitten venheeseen, niin enköhän jo voisi lähteä?
Ville naurahti ystävänsä yhtäkkiselle matkakiireelle. Tosin täältä
kaikin puolin joutikin, mutta ensin olisi toverin tuossa oltava vielä
muutamia päiviä. Sitten voisi lähteä.
Risto mietti kirjeiden sisältöä. Allin kirje huvitti kaikessa
suoruudessaan. Se oli siskon tapaista..
Vai piti isä itseään rangaistuna. Hyvää kai se teki joskus hänellekin
nähdä, että erehtyi.
Katuiko hän tänne tuloaan?
Ei vähääkään. Mitä hän sitä kysyikään itseltään. Olihan täällä niin
moni mukana heimokansan vapaustaistelussa. Ja hän oli kumminkin saanut
täällä takaisin miehuutensa, jonka kaupunki- ja kasarmielämä oli
yrittänyt viedä kokonaan. Tyytyväinen hän nyt sai olla elämään.