Majamäen pellonpäässä, aukealla kentällä oli suojeluskunnalla
harjoitukset. Tähän suojeluskuntaan kuului monen ikäistä väkeä.
Ikämiesjoukkueessa oli talojen isäntiä ja torppien känsäkouraisia
miehiä. Kaikki suuren paikkakunnan miehet olivat mukana, paitsi ne,
jotka uskoivat suojeluskunnissa olevan luokkapuolueen leiman, sekä
työläiset läheiseltä valtion työmaalta.
Majamäki istui kivellä ja katseli miesten rivakoita liikkeitä ja
reipasta ryhtiä. Ajatukset liikkuivat nykyisessä ja menneessä
ajassa. Tuli mieleen suuren runoilijan Vänrikintarinat suomalaisista
sankareista. Oli olemassa nytkin sankareita. Isäin henki oli säilynyt,
vaikka luultiin, ettei se enää eläisi kuin tarinoissa.
Miehissä, jotka vapauttivat maan, oli sitä, ja tuossakin joukossa, joka
hartaana ja peltomiehen sitkeydellä teki temppuja, oli sankarihenkeä.
Se ei hevin luopuisi vapaudestaan.
Tuossa joukossa oli mukana myöskin se yhteiskunta-aines, joka työn
kautta koetti turvata yhteiskunnallistakin asemaansa.
Kaikki ne torpparit, jotka työllään ja uurastamisellaan olivat saaneet
riippumattoman aseman, olivat mukana. Heistäkin oli takavuosina
joutunut suurin osa harhailemaan yhteiskunnallisen asemansa parannusta
hakiessaan vieraille vesille, multa nyt oli heistä jo se osa palannut,
jolla oli varmat toiveet olojensa korjautumisesta.
Lähellä sijaitsevan valtion työlaitoksen miehistä oli osa tullut
katselemaan suojeluskunnan harjoituksia.
Kompa- ja pistosanoja sateli heidän joukostaan. Miehet olivatkin sitä
ainesta, joka odotti uutta vallankumousta ja rakenteli kommunististen
määritelmien varaan uutta yhteiskuntaa. Se osa ei liioin välittänyt
parannuksistakaan, vaan olisi tahtonut elää työtönnä toisten
kustannuksella ja harjoitti salaa ja julkisesti kapinakiihotusta.
Siinä olivat rakentajat ja alasrepijät vastakkain. Useammat
sivussaseisojista pilkistelivät aidan takana. Eivät kehdanneet edes
rehellisesti tulla katsomaan. Sieltä syrjästä oli parempi heitellä
herjaussanoja ja nauraa räkätellä.
Majamäki kuulosti mitä siellä sanottiin.
— On ne syötetyn näköistä väkeä.
— Kuulkaas miehet, eiväthän nämä mitä suojeluskuntia...
elintarvelautakuntiahan ne ovat. Annetaan kurjalistolle lyijyä, jos
rupeavat leipää ja oikeutta vaatimaan.
Majamäki naurahti. Miesparkojen viisastelut olivat kovin tyhmiä.
Torpan miehiä ja niitä talojen vuosipalkkalaisia, jotka olivat
riveissä, pilkattiin eniten.
— Eivätkö nuo saane tuosta verohelpotusta.
— Niin, ja isäntiähän heistä nyt tehdään.
— Kyllä nyt rengitkin saavat likisteliä talojen tyttäriä, kun ovat
suojelemassa porvarien henkeä ja omaisuutta.
Majamäki aikoi mennä ajamaan rähisijöitä peltonsa aidan takaa, vaan
jätti sikseen. Mitäpä se olisi hyödyttänyt. Ei heille kukaan mitään
voinut. Olisivat joutaneet parannuslaitoksiin, valtion pakkotyöhön
yhteiskuntaa mädättämästä.
Harjoitukset loppuivat ja muutamia isäntiä tuli Majamäen puheille.
Keskustelu kääntyi kohta sotalaitokseen.
— Kasarmit pitäisi olla maalla ja pojilla muutakin opetusta siinä
sivussa, ei vain aseen käyttöä, sanoi joku miehistä.
— Samaa olen minäkin ajatellut. Eivät ole kaupungit sopivia paikkoja
kasarmeille. Ei siellä kunnollista synny.
— Se on paikalleen sanottu, myönsi Majamäki. Näkyvät siinä muut olevan
samaa mieltä kuin minäkin. Minä luotan vain näihin suojeluskuntiin
maanpuolustuksessa ja muussa semmoisessa sisäisessä järjestyksessä,
jatkoi hän. Jos ei näitä olisi, niin hukassa oltaisiin.
— Ja kun kerran vakituista sotaväkeä tarvitaan, niin keskikesän aikana
pojat omille pelloilleen ja muu aika vuodesta sotapalvelukseen.
Muutamat aselajit vain joka-aikaisiksi ja rajojen vartijat.
— Niin, saahan tästä haastaa, mutta mitäpä ne meidän turpeenkääntäjien
mielistä. Herrat ovat viisaampia.
Puhe siirtyikin muihin asioihin, oman suojeluskunnan tarpeisiin.
Talvipuvut pitäisi saada miehille.
— Majamäen aitassa näkyy olevan valtainen pino sarkapakkoja. Niitä
eivät talonmiehet tarvitse puoliakaan. Sieltä saa suurkiitoskaupalla,
kun vaan käy hakemassa, lupasi Majamäki.
— Ja ostamalla saa lisää, minä annan rahaa, lupasi toinen ja kolmas.
Yhteisen asian eteen oli jokainen valmis jotain antamaan.