Huhtikuun 11 p:nä.
Jaha, Dorothy ja minä olemme tosiaan laivassa matkalla Eurooppaan,
kuten jokainen voisi todeta vilkaistessaan valtamereen. Minä rakastan
aina merta. Tarkoitan, että minä rakastan laivaa, ja Majesticiä minä
tosiaan rakastan siksi, ettei täällä tiedä laivassa olevansakaan, kun
on ihan kuin olisi Ritzissä, ja hovimestari sanoo, ettei meri tässä
kuussa ole niin häijy kuin se tavallisesti on. Ja herra Eisman aikoo
tavata meidät ensi kuussa Pariisissa, koska hänen pitää olla siellä
liikeasioissa. Hän näetkös sanoo, ettei missään ole mitään paikkaa,
jossa voi tarkastella viimeisiä nappimuoteja niinkuin Pariisissa. Ja
Dorothy on kävelemässä kannella edestakaisin herrasmiehen kanssa,
jonka hän kohtasi portaissa, mutta minä en ryhdy kuluttamaan aikaani
promenaadeihin herrasmiesten kanssa, sillä jollen minä muuta tekisi
kuin vetelehtisin niiden kanssa, niin en ehtisi päättää päiväkirjaani
tai lukea hyviä kirjoja, joita minä älyäni kehittääkseni aina
lueskelen. Mutta Dorothy ei välitä vähääkään älynsä kehittämisestä, ja
minä aina torun häntä siitä, ettei hän muuta kuin kuluttaa aikaansa
kuljeskelemalla herrasmiesten kanssa, joilla on tyhjät taskut, kun
sensijaan Goldmarkin filmitehtaan Eddie Goldmark on varsin varakas ja
kykenee antamaan tytölle varsin ihania lahjoja. Mutta Dorothy ei tee
muuta kuin kuluttaa aikaansa, ja eilen, joka oli päivää ennen kuin
höyrylaivamme purjehti satamasta, hän ei lähtenyt puoliselle herra
Goldmarkin kanssa, vaan meni puoliselle tavatakseen baltimorelaisen
herrasmiehen, nimeltä herra Mencken, joka oikeastaan vain painattaa
vihriäistä aikakauslehteä, missä ei ole edes kuvia. Mutta herra
Eisman sanookin aina, etteivät kaikki tytöt halua päästä eteenpäin ja
sivistyä, niinkuin minä.
Ja herra Eisman ja Lulu tulivat laivalle sanoakseen minulle
jäähyväiset, ja Lulu itki niin, että vesi tippui silmistä. Tarkoitan,
etten tosiaan uskoisi hänen pitävän minusta enempää, vaikka hän
olisi valkoihoinen eikä neekeri, niinkuin hän on. Lululla on ollut
sangen surullinen elämäntarina, sillä kun hän vielä oli ihan nuori,
rakastui muuan ravintolavaunun tarjoilija häneen silmittömästi. Ja
Lulu uskoi häntä, ja hän vietteli Lulun pois kodistaan Ashtabulaan ja
petti hänet siellä. Ja vihdoin Lulu huomasi, että hänet oli petetty,
ja hänen sydämensä vallan murtui. Ja kun hän yritti palata kotiinsa,
olikin se liian myöhäistä, sillä hänen paras tyttöystävänsä, johon
hän aina oli luottanut, oli varastanut hänen aviomiehensä, joka
ei enää huolinut Lulua takaisin. Senvuoksi minä olen aina sanonut
hänelle, että hän saa aina olla minun palveluksessani, ja nyt hän jää
huoneistooni kotimieheksi siksi aikaa, kun olen poissa, kun minä en
halua vuokrata huoneistoani kellekään asukille, sillä viime vuonna
Eurooppaan matkustaessaan Dorothy vuokrasi huoneistonsa asukille, ja
se herrasmies, joka tuli sinne asumaan, laski luokseen tyttöjä, jotka
eivät olleet hienoja.
Herra Eisman on kirjaimellisesti täyttänyt hyttimme kukkasilla, ja
hovimestarilla on ollut aika paljon puuhaa löytääkseen maljakoita
niihin kaikkiin. Tarkoitan, että hovimestari sanoi Dorothyn ja minut
nähtyään heti tietäneensä, että hänelle tulisi aika urakka maljakoiden
hankkimisessa. Ja tietysti herra Eisman on myös lähettänyt minulle
ison kasan hyviä kirjoja, niinkuin hän aina tekee, koska hän aina
tietää, että hyvät kirjat ovat aina tervetulleita. Muun muassa lähetti
hän vallan paksun niteen seurustelutapoja, sillä hän sanoo, että
Englannissa ja Lontoossa on paljon seurustelutapoja eli etikettejä,
joiden oppiminen tekisi tytölle hyvää. Minä otan sen siis puolisen
jälkeen kannelle lukeakseni, sillä usein haluaisin tietää, mitä tytön
tulisi tehdä, kun joku hänen vastikään tapaamansa herrasmies sanoo
hänelle jotakin autossa. Tietysti minä siitä aina suutahdan, mutta
minä luulen aina olevan edullista suoda herrasmiehelle uusi tilaisuus.
Ja koska hovimestari nyt ilmoittaa, että on puolisen aika, nousen
yläkertaan, sillä se herrasmies, jonka Dorothy tapasi portaissa,
on kutsunut meidät puoliselle Ritziin, joka on laivan erikoinen
ruokailuhuone. Siellä voi tuhlata melkoisesti rahoja, mutta toisessa
ruokasalissa syötetäänkin ilmaiseksi.
Huhtikuun 12 p:nä.
Minä pysyn tämän aamun vuoteessani, kun olen ihan järkkynyt nähtyäni
herrasmiehen, joka ihan järkytti minut. Tarkoitan, etten ihan
varmasti tiedä, oliko hän se herrasmies, kun näin hänet vain etäältä
tarjoiluhuoneessa, mutta jos hän todella on se herrasmies, käy
siitä ilmi, että jos tytöllä on elämässään paljon kohtaloa, niin
kohtalo varmasti jatkaa tapahtumistaan, ja luullessani nähneeni sen
herrasmiehen minä olin Dorothyn ja majuri Falconin seurassa, joka on se
Dorothyn portaissa tapaama herra, ja kun majuri Falcon huomasi, että
minut järkytettiin, pyysi hän minua kertomaan, mikä minua vaivasi,
mutta se on tosiaan niin kamalaa, etten halunnut siitä kenellekään
kertoa. Sanoin siis hyvää yötä majuri Falconille, jätin hänet Dorothyn
pariin ja menin alas hyttiimme enkä tehnyt muuta kuin itkin. Ja lähetin
hovimestarin noutamaan samppanjaa virkistyksekseni. Tarkoitan, että
samppanja aina herättää minussa filosofista mielialaa, kun silloin
tajuan, että jos tytön elämä on täynnä kohtaloa, niinkuin minun
näkyy olevan, niin ei ole muuta neuvoa kuin antaa olla vain. Ja tänä
aamuna hovimestari toi minulle kahvia ja aika ruukullisen jäävettä,
minkävuoksi minä pysyn vuoteessani enkä juo enempää samppanjaa ennen
puolista.
Dorothyn elämässä ei koskaan ole mitään kohtaloa, eikä hän tee muuta
kuin tuhlaa aikaansa, niin että tosissani epäilen teinkö oikein
ottaessani hänet mukaani enkä Lulua. Tarkoitan, että hän tosiaan antaa
herrasmiehille huonon käsityksen itsestään käyttäessään niin paljon
arkisanoja. Sillä kun minä menin ylös tavatakseni hänet ja majuri
Falconin puolisella, kuulin hänen sanovan majuri Falconille, että hän
haluaisi kerran tulla oikein "sikamaisesti" humalaan. Vaikkei hän
sanonut "humalaan", vaan käytti suorastaan rahvaankielen sanaa, joka
merkitsee humaltumista, ja minun täytyy aina hänelle muistutella, että
"sikamainen" on tosiaan siivoton sana ja ettei hänen tosiaankaan tulisi
sanoa "sikamainen".
Engelsmanniksi on majuri Falcon tosiaan vallan ihastuttava herrasmies.
Tarkoitan, että hän tosiaan tuhlaa aika paljon rahoja, ja meillä oli
vallan ihastuttava puolinen ja päivällinen Ritzissä, kunnes luulin
nähneeni sen herrasmiehen, joka minut järkytti, ja minä olen niin
järkkynyt, että luullakseni on parasta pukeutua ja mennä kannelle
nähdäkseni, onko hän tosiaan se, joksi häntä luulen. Tarkoitan, ettei
minulla ole muuta tehtävää nyt, kun olen täksi päivää lopettanut
päiväkirjani kirjoittamisen, ja minä olen päättänyt olla lukematta sitä
etikettikirjaa, sillä kun minä sitä silmäilin, ei siinä näkynyt olevan
mitään sellaista, mitä minä välittäisin tietää, koska siinä tuhlataan
paljon aikaa selittelemällä, kuinka pitää puhutella loordia, ja kaikki
tapaamani loordit ovat minulle sanoneet, miksi heitä nimittäisin,
ja tavallisesti se on joku aika visu nimi, kuten esimerk. Coocoo,
jonka oikea nimi on oikeastaan loordi Cooksleigh. En siis viitsi
tuhlata aikaani mokomaan kirjaan. Mutta kunpa en tuntisi itseäni niin
järkkyneeksi sen herrasmiehen vuoksi, jonka luulin näkeväni.
Huhtikuun 13 p:nä.
Hän on todellakin se herrasmies, jonka luulin nähneeni. Tarkoitan, että
kun sain selville, että hän oli se herrasmies, niin sydämeni melkein
lakkasi sykkimästä. Sillä se toi mieleeni asioita, joita ei kukaan
halua muistella, olkoon kuka tahansa. Kun siis eilen menin kannelle
nähdäkseni, voisinko nähdä sen herrasmiehen ja nähdä, oliko hän todella
hän, niin tapasin oikein herttaisen herran, nimeltä herra Ginzberg,
jonka olin kerran tavannut eräissä kutsuissa. Mutta hänen nimensä ei
enää ole herra Ginzberg, sillä muuan herrasmies Lontoossa, nimeltä
herra Battenburg, joka on jotakin sukua jollekulle kuninkaalle, muutti
nimensä herra Mountbatteniksi, mikä herra Ginzbergin sanojen mukaan
merkitsee sittenkin samaa. Niinpä herra Ginzberg muutti nimensä herra
Mountginziksi, mikä hänestä tosiaan on aristokraappisempaa. Sitten
me kiertelimme kannella ja kohtasimme sen herrasmiehen kasvoista
kasvoihin, ja minä näin todellakin, että se oli hän, ja hän näki
todellakin, että minä olin minä. Tarkoitan, että hänen kasvonsa kävivät
punaisiksi, että ne melkein näyttivät punajuurilta. Ja minä tulin niin
järkkyneeksi, että sanoin hyvästi herra Mountginzille ja ryntäsin
suoraa päätä hyttiini itkemään. Mutta mennessäni portaita alas törmäsin
suoraan majuri Falconiin, joka huomasi minun olevan järkkyneenä. Ja
niin majuri Falcon kehoitti minua tulemaan Ritziin nauttimaan hiukan
samppanjaa ja kertomaan koko asian.
Sitten kerroin majuri Falconille elämästäni Arkansasissa, kun
isäukko lähetti minut Little Rockiin oppimaan pikakirjoitusta.
Tarkoitan, että isälle ja minulle sattui pikku riitakin, kun isä
ei pitänyt eräästä herrasmiehestä, jonka tapana oli käydä minua
kaupungin puistossa tervehtimässä, minkävuoksi isä tuumi, että lyhyt
poissaolo tekisi minulle hyvää. Olin ollut viikon päivät Little
Rockin kauppaopistossa, kun eräs herra, nimeltä herra Jennings,
kävi opistossa, kun hän tarvitsi uuden pikakirjoittajattaren. Ja
hän tarkkasi kaikkia opiston tyttöjä ja valitsi minut. Ja hän sanoi
opettajallemme, että hän auttaisi minua päättämään kurssini omassa
toimistossaan, koska hän oli vain lakimies eikä minun oikeastaan
tarvinnut osata varsin paljoa. Herra Jennings auttoikin minua aika
paljon, ja minä olin hänen toimistossaan noin vuoden, kunnes huomasin,
ettei hän ollut senlaatuinen herrasmies, jonka parissa nuori tyttö
on turvassa. Tarkoitan, että kun eräänä iltana menin tapaamaan häntä
hänen asunnossaan, näin siellä tytön, joka todella oli kuuluisa kautta
kaupungin siitä, ettei hän ollut hieno. Kun siis huomasin, että moisia
tyttöjä vieraili herra Jenningsin luona, sain pahan histoorisen
kohtauksen ja aivoni olivat ihan tolkuttomat, ja kun siitä toinnuin,
kuulin, että mulla oli ollut revolveri kädessäni ja että olin sillä
revolverilla ampunut herra Jenningsin.
Ja tämä herrasmies laivalla oli todellakin se lakimies, joka oli
minua syyttämässä, ja lakituvassa hän oli tosiaan kovin ankara,
ärjyi ja nimitteli minua niin, etten siitä kehtaa päiväkirjaani
kirjoittaakaan. Sillä jokainen muu, paitsi tuo syyttäjä, esiintyi
todella herttaisesti minua kohtaan, ja kaikki valamiehistön herrat
itkivät, kun minun asianajajani osoitti minua ja sanoi heille, että
heillä sentään kaikilla oli äiti tai sisar. Sitten valamiehistö vain
poistui kolmeksi minuutiksi ja sitten se palasi ja vapautti minut, ja
he olivat kaikki niin herttaisia, että minun tosiaan täytyi suudella
heitä kaikkia, ja suudellessani tuomaria tuli hänelle vedet silmiin
ja hän vei minut suoraa päätä kotiinsa sisarensa luokse. Tarkoitan,
että herra Jenningsin ammuttuani pisti päähäni mennä eläviinkuviin,
ja tuomari Hibbard osti minulle matkalipun Hollywoodiin. Ja tuomari
Hibbard minulle tosiaan antoi nimenikin, kun hän ei pitänyt entisestä
nimestäni, sillä hän sanoi, että tytöllä piti olla nimi, joka tulkitsi
hänen henkilöllisyyttään, ja hän sanoi, että minulla tulisi olla nimenä
Lorelei. Sen niminen tyttö tuli kuuluisaksi siitä, että hän istui
jollakin kalliolla Saksassa. Olin siis Hollywoodissa filmitehtaassa
siihen aikaan, kun tapasin herra Eismanin, ja hän sanoi, että minun
älylläni varustetun tytön ei sopinut olla elävissäkuvissa, vaan pitäisi
saada kasvatusta, niin hän otti minut pois biiosta voidakseen minua
kasvattaa.
Ja majuri Falconissa herätti tosiaan suurta harrastusta kaikki, mitä
juttelin, sillä hän sanoi, että tämä oli merkillinen yhteensattuma,
koska tuo lakimies, jonka nimi on herra Bartlett, puuhailee nyt
Amerikan hallituksen palveluksessa ja on matkalla Viini-nimiseen
paikkaan joissakin setä Samin asioissa, mikä on suuri salaisuus, ja
herra Falcon olisi kovin halukas tietämään, mikä se salaisuus on, sillä
Lontoon hallitus lähetti hänet vartavasten Amerikkaan ottamaan siitä
selon. Herra Bartlett vain ei tietenkään tiedä, kuka majuri Falcon on,
koska se on niin suuri salaisuus. Mutta majuri Falcon tohtii kertoa sen
minulle, koska hän tietää, keneen voi luottaa. Ja majuri Falcon sanoo,
että hänen mielestään minunlaiseni tytön tulisi antaa anteeksi ja
unohtaa, miksi herra Bartlett nimitteli minua. Hän haluaa tutustuttaa
meidät toisiimme ja hän sanoi luulevansa, että herra Bartlett kertoisi
minulle paljon asioita, kun hän todella oppii minut tuntemaan ja
jos minä annan hänelle anteeksi sen Little Rockissa tapahtuneen
välikohtauksen. Olisihan oikein romantillista, että herra Bartlettista
ja minusta tulisi ystävät, ja setä Samin hyväksi työskentelevät
herrasmiehet haluavat tulla romantillisiksi tyttöjen kanssa. Sen vuoksi
hän aikoo johdattaa meidät yhteen kannella tänään päivällisen jälkeen,
ja minä aion antaa hänelle anteeksi ja jutella hänen kanssaan paljon,
sillä suottahan on tytön kantaa kaunaa herrasmiehelle, joka vain täytti
velvollisuutensa. Ja majuri Falcon toi minulle aika ison pullollisen
hajuvettä ja aika näppärän posliinisen mukailun isokokoisesta koirasta,
joka on laivan pienessä myymälässä. Tarkoitan, että majuri Falcon
tosiaan tietää millä voi tyttöä ilahduttaa, ja tänä iltana minä aion
sopia kaikki herra Bartlettin kanssa.
Huhtikuun 14 p:nä.
Niin, herra Bartlett ja minä sovimme kaikki viime iltana ja päätimme
tulla mitä parhaimmiksi ystäviksi ja jutella aika paljon. Kun
siis menin alas hyttiin hyvin myöhään, tuli majuri Falcon sinne
tiedustelemaan, aiommeko minä ja herra Bartlett todella tulla
ystäviksi, sillä hän sanoi, että tytöllä, jolla on minun aivoni,
pitäisi olla paljon juteltavaa herra Bartlettin kaltaisen älykkään
herrasmiehen kanssa, joka tuntee kaikki setä Samin salaisuudet.
Niin kerroin majuri Falconille, kuinka herra Bartlett ajattelee,
että hän ja minä olemme ikäänkuin näytelmässä, sillä kaiken aikaa,
kun hän minua Little Rockissa nimitteli, ajatteli hän todellakin,
että minä olin sellainen. Ja kun hän sitten havaitsi, etten minä
osoittautunutkaan sellaiseksi, sanoi hän aina luulleensa, että minä
vain käytin älyäni herrasmiehiä vastaan ja että minulla todella
oli aivan kylmä sydän. Mutta nyt hän ajattelee, että minun tulisi
kirjoittaa näytelmä siitä, miksi kaikeksi hän minua Little Rockissa
nimitteli ja kuinka meistä sitten seitsemän vuoden perästä tuli ystävät.
Sitten kerroin majuri Falconille sanoneeni herra Bartlettille,
että kylläkin haluaisin kirjoittaa sen näytelmän, mutta ettei
minulla tosiaan ollut siihen aikaa, koska kuluu varsin paljon aikaa
päiväkirjani kirjoittamiseen ja hyvien kirjojen lukemiseen. Mutta
herra Bartlett ei tiennyt, että minä luen kirjoja, mikä on omituinen
yhteensattuma, koska hänkin niitä lukee. Ja niin hän lupasi tänä
iltapäivänä tuoda minulle kirjan nimeltä "Hymyile herkeämättä", jota
kaikki Washingtonin älykkäät senaattorit lukevat ja joka on hyvin
elähdyttävä.
Sitten sanoin herra Falconille, että ystävyyssuhde herra Bartlettin
kanssa on tosiaan aivan hermostuttava, koska herra Bartlett ei juo
mitään ja hänen tanssimisestaan ei kannata puhuakaan. Mutta hän pyysi
minua päivälliselle pöytäänsä, joka ei ole Ritzissä, ja minä sanoin,
etten voinut tulla, mutta majuri Falcon sanoi, että minun olisi pitänyt
se tehdä, mutta minä sanoin majuri Falconille, että melkein kaikella
on rajansa. Niinpä minä jään hyttiin puoliseen asti ja sitten menen
Ritziin syömään puolista herra Mountginzin kanssa, joka todella osaa
kestittää tyttöjä.
Dorothy on ylhäällä kannella tuhlaten paljon aikaa herrasmiehen kanssa,
joka on vain tennisshampinjooni. Niinpä aionkin soittaa hovimestaria
ja tilata samppanjaa, joka tekee erikoisen hyvää merimatkalla.
Hovimestari on vallan hauska nuorukainen ja hänellä on varsin
surullinen elämäntarina ja hän kertoilee minulle mielellään kaikista
kokemuksistaan. Tarkoitan, että hänet kuulemma vangittiin Flatbushissa,
kun hän oli luvannut toimittaa eräälle herrasmiehelle erinomaisen
hyvää viskyä ja häntä senvuoksi erehdyttiin luulemaan viinatrokariksi.
Ja hänet pantiin kuulemma vankilaan ja samaan koppiin kahden muun
herrasmiehen kanssa, jotka olivat kovin, kovin kuuluisia murtovarkaita.
Tarkoitan, että heidän kuvansa tosiaan olivat julkaistuina kaikissa
sanomalehdissä ja jokainen puhui heistä. Niinpä hovimestarini, jonka
nimi on Fred, oli kovin, kovin ylpeä siitä, että sai olla samassa
kopissa niin kuuluisain murtovarkaitten kanssa. Ja kun ne kysyivät
häneltä, miksi hän siellä oli, ei hän kehdannut sanoa olevansa vain
pirtutrokari, vaan kertoi sytyttäneensä koko talon palamaan ja
polttaneensa ison perheen Oklahomassa. Ja kaikki olisikin muutoin
mennyt hyvin, mutta poliisit olivat asettaneet koppiin diktafoonin ja
käyttivät sitä todistuskappaleena häntä vastaan, eikä hän voinut päästä
pois, ennenkuin oli tutkittu kaikki Oklahomassa sattuneet tulipalot.
Ja minun mielestäni on aina paljoa kasvattavampaa jutella Fredin
kaltaisen pojan kanssa, joka on kokenut paljon ja todella kärsinyt,
kuin haastella sellaiselle herrasmiehelle kuin herra Bartlett. Mutta
minun täytyy keskustella herra Bartlettin kanssa kaiken iltapäivää,
koska majuri Falcon on sopinut siitä, että viettäisin koko iltapäivän
hänen parissaan.
Huhtikuun 15 p:nä.
Eilen illalla oli laivalla oikeat naamiaishuvit, jotka todella olivat
pelkkää hyväntekeväisyyttä, koska useimmilla merimiehillä kuuluu olevan
orpolapsia, jotka he jättivät lähtiessään ulapalle, kun meri on kovin
myrskyinen. Ja niin kannettiin iso kolehtikin, ja herra Bartlett piti
vallan pitkän puheen orpojen hyväksi, varsinkin sellaisten, joiden
vanhemmat ovat merimiehiä. Herra Bartlett haluaa tosiaan pitää paljon
puheita. Tarkoitan, että hän mielellään pitää puheita silloinkin, kun
hän on aivan yksinään tytön kanssa kannella kävelemässä. Mutta ne
naamiaishuvit olivat vallan kivaa, ja muuan herrasmies näytti todella
melkein herra Chaplinin jäljennökseltä. Dorothy ja minä emme oikeastaan
aikoneet mennä tähän baaliin, mutta herra Bartlett osti meille kaksi
nauhaketta laivan pienestä myymälästä, jotka me sidoimme lanteillemme,
ja jokainen sanoi, että me olimme vallan siroja Carmen-tyyppejä. Ja
herra Bartlett, majuri Falcon ja tennis-shampinjooni olivat tuomareina.
Ja Dorothy ja minä voitimme palkinnot. Tarkoitan, että todella toivon,
etten saisi useampia isokokoisia posliinijäljennöksiä koirasta, koska
minulla nyt jo on kolme, enkä minä tosiaan käsitä, miksei kapteeni
pyydä herra Cartieria järjestämään laivalla jalokivimyymälää, koska ei
tosiaankaan ole suurta iloa mennä laivalla ostoksille herrasmiesten
kanssa, kun ei muuta osteta kuin jäljennöksiä koirista.
Ja kun olimme voittaneet palkinnot, oli minun määrä mennä
laivankannelle kävelemään herra Bartlettin kanssa, koska hän kuuluu
kovin mielellään katselevan kuutamoa. Ja minä pyysin häntä menemään
edeltäpäin minua odottamaan ja sanoin tulevani sinne myöhemmin, koska
olin luvannut tanssin herra Mountginzille. Niin hän kysyi minulta,
kuinka kauan minä vielä tanssisin, mutta minä käskin hänen mennä sinne
ylös odottamaan, sitten hän saisi nähdä. Sitten herra Mountginz ja
minä tanssimme oikein ihanan tanssin ja joimme samppanjaa, kunnes
majuri Falcon keksi meidät, sillä hän oli etsinyt minua, ja sanoi
etten minä tosiaan saisi pitää herra Bartlettia odottamassa. Minä
menin siis ylös kannelle, ja herra Bartlett odotteli minua siellä ja
hän näkyy tosiaan olevan minuun mielettömästi rakastunut, koska hän ei
ole saanut unta silmäänsä sen jälkeen, kun meistä tuli ystävät. Sillä
hän ei ollut luullut, että minulla tosiaan oli älyä, mutta nyt kun
hän sen tietää, kuuluu hän etsineen minunlaistani tyttöä vuosikausia,
ja hän sanoi minulle, että oikea paikka minulle kotiin palattuani oli
Washington, jossa hän asuu. Niin minä mainitsin hänelle, että minun
käsittääkseni sellainen oli melkein aina kohtalon sormen jälki. Ja niin
hän tahtoi, että huomenna astuisin maihin Ranskassa ja tekisin saman
matkan Viiniin kuin hänkin, koska Viini kuuluu olevan Ranskassa. Ja
jos jatkaa matkaa Englantiin saakka, niin joutuu liian etäälle. Mutta
minä sanoin hänelle, etten sitä voinut, koska ajattelin, että jos hän
todella oli minuun sokeasti rakastunut, niin hän sensijaan matkustaisi
Lontooseen. Mutta hän sanoi minulle, että hänellä tosiaan oli hyvin
vakavia asioita Viinissä, mikä oli kovin, kovin suuri salaisuus. Mutta
minä sanoin hänelle, etten uskonut hänellä olevan asioita, vaan että
oikeastaan oli kysymys jostakin tytöstä, sillä mitkäpä asiat voivat
niin tärkeitä olla? Silloin hän sanoi, että ne olivat Washingtonissa
istuvan Yhdysvaltain hallituksen asioita, joita hän ei voinut kellekään
ilmaista. Sitten me katselimme kuutamoa melko paljon. Sitten minä
sanoin hänelle, että lähtisin kyllä Viiniin, jos todella tietäisin,
että oli kysymys asioista eikä jostakusta tytöstä, koska minä en voinut
käsittää, että asiat saattoivat olla niin tärkeitä. Niin hän kertoi
minulle kaikki. Setä Sam kuuluu haluavan joitakuita uusia ilmalaivoja,
joita jokainen muukin näkyy haluavan, varsinkin Englanti, mutta
setä Samilla on oikein ovela keino niitä saada, mikä on liian pitkä
päiväkirjaani pantavaksi. Niin me istuimme edelleen ja näimme auringon
nousevan ja minä ihan kangistuin ja sanoin hänelle, että minun täytyy
mennä hyttiini, koska laiva joka tapauksessa tänään laskee maihin
Ranskassa, ja minä sanoin, että jos minä lähden laivasta Ranskassa
matkustaakseni hänen kanssaan Viiniin, täytyy minun sulloa tavaroitani.
Niin minä menin alas hyttiini ja panin maata. Sitten tuli Dorothy
sisälle, ja hän oli ollut kannella tennis-shampinjoonin kanssa, mutta
ei ollut huomannut auringonnousua, sillä hän ei tosiaan rakasta
luontoa, vaan aina tuhlaa aikaansa ja tärvelee vaatteensa, vaikka minä
aina sanon hänelle, ettei hänen tulisi juoda samppanjaa pullonsuusta
laivankannella, koska laivan kiikkuessa aina valuu paljon ohi.
Niinpä minä aion syödä puolista hytissäni ja lähettää kirjelapun
herra Bartlettille ilmoittaakseni hänelle, etten voi astua maihin
Ranskassa lähteäkseni hänen kanssaan Viiniin, kun minulla on paha
päänsärky, mutta tavannen hänet joskus jossakin muualla. Ja kun majuri
Falcon aikoo tulla tänne kello kahdeltatoista, niin minä olen tullut
ajatelleeksi, miksi kaikeksi herra Bartlett nimitteli minua Little
Rockissa, ja olen aivan kiihdyksissä. Tarkoitan, että herrasmies ei
koskaan kärsi tuollaisista asioista, mutta tyttö saa aina kärsiä.
Siksipä aionkin kertoa majuri Falconille koko ilmalaiva-asian, koska
hän todella haluaa tietää. Enkä minä loppujen lopuksi luule, että herra
Bartlett on herrasmies, kun hän minua niin pahoin nimitteli Little
Rockissa, olkoonpa siitä kulunutkin seitsemän vuotta. Tarkoitan, että
majuri Falcon on aina herrasmies, ja hän haluaa todella tehdä paljon
meidän hyväksemme Lontoossa, sillä hän tuntee Walesin prinssin ja hän
luulee, että Dorothy ja minä pitäisimme Walesin prinssistä, kunhan
kerran saisimme hänet todella nähdä. Siis minä aion viipyä hytissäni,
kunnes herra Bartlett Ranskassa lähtee laivasta, sillä minä en
tosiaankaan taida välittää herra Bartlettia enää koskaan tavata.
Huomenna siis olemme Englannissa aikaisin ja reippaina, ja minä
tunnen tosiaan ihanaa väristystä, koska herra Eisman lähetti minulle
langattoman tänä aamuna, niinkuin hän tekee joka aamu, ja hän kehoittaa
minua käyttämään hyväkseni jokaista, kenet tapaamme, koska matkustelu
on korkein kasvatuksen muoto. Tarkoitan, että herra Eisman on aina
oikeassa, ja majuri Falcon tuntee kaikki Lontoon nähtävyydet, niin että
tosissaan näyttää siltä kuin Dorothylle ja minulle tulisi Lontoossa
oikein hauskaa.