AJUTANTTI. Hän on etummaisessa juoksuhaudassa! (Linnoituksesta ammuttu
tulikuula valaisee taustan. Nyt näkyy kuningas juoksuhaudassa, viitaten
keltaisella hansikkaallaan alaspäin). Tuolla näkyy kuningas!
MÖRNER. Taivaan Jumala armahtakoon meitä!
(Pois).
FEIF. Näetkö häntä?
SVEDENBORG. Näen. Hän makaa polvillaan, aivan kuin rukouksessa!
FEIF. Rukouksessa? Mitä etsii hän tuolta ylhäältä?
SVEDENBORG. Mitä hän etsii?... Tuo omituinen mies!
FEIF. Oletko milloinkaan ymmärtänyt hänen kohtaloansa?
SVEDENBORG. En. Emmekä saakaan sitä ymmärtää! En ole milloinkaan
ymmärtänyt yhtään ihmiskohtaloa, en edes vähäpätöistä omaani.
FEIF. Huomaatko, että me seisomme puhumassa aivan kuin kuolleesta
miehestä?
SVEDENBORG. Hän on kuollut!
(Tulipallo valaisee näyttämön ja sammuu pamahtaen. Näyttämöllä
vallitsee kuolemanhiljaisuus ja kaikki katsovat linnoitusta
kohden. Mies ja Tyytymätön seisovat vaanien Görtziä.).
FEIF. Nyt tunnen minäkin, että me odotamme jotakin.
SVEDENBORG. Ei kuitenkaan rynnäkköä?
FEIF. Ei!
SVEDENBORG. Tapahtukoon Jumalan tahto!
(Äänettömyys).
ÄÄNI (ylhäältä). Kuningas on ammuttu!
ÄÄNI (alhaalta). Kuningas on ammuttu!
MERIMIES. Ruotsin kaikkein suurin kuningas on kuollut! Jumala meitä
armahtakoon!
MIES. Onko konna kuollut?
TYYTYMÄTÖN. On kuollut! Ja nyt annan minä hänelle anteeksi!
MIES. Ajatteles! Minä en voinut olla oikein vihainen sille miehelle!
Helvetinmoinen mies kaikissa tapauksissa!
SVEDENBORG. Jumala olkoon hänen sielulleen armollinen! -- Mutta mistä
tuli tuo kuula?
FEIF (viittaa linnoitukseen päin). Tuolta ylhäältä!
SVEDENBORG (viittaa taivaaseen). Tuolta ylhäältä!
FEIF. Uskokaamme niin!
SVEDENBORG. Ja jos se ei sieltä tullut, niin olisi sen pitänyt tuleman
sieltä!
(Kaikki hajaantuu. Mies ja Tyytymätön hyökkäävät Görtzin kimppuun
ja raastavat hänet ulos. Kaikki ryntäävät sekasorrossa ulos.
Leiritulet sammuvat. Soihdut ja lyhdyt viedään ulos. Näyttämöllä
tulee pimeä. Mutta nyt näkyy iso lyhty ylhäällä vallihaudassa.).
ESIRIPPU.