Auringonpaistetta.
Edellä oleva yksinpuhelu askarteli mielessäni maatessani vuoteellani,
jonne olin heittäytynyt palattuani lasten huoneesta. Senjälkeen olin
aivan mahdoton kaikkiin henkisiin ponnistuksiin seuraavaan aamuun
asti, jolloin herättyäni huomasin nukkuneeni vuoteellani, jonne olin
viskautunut, lähes kaksitoista tuntia poikkipäin epämukavassa asennossa
ja riisuutumatta. Seuraava vaikutus, jonka sain, oli, että paksu
kirje oli pistetty oven alitse huoneeseen. Olikohan mahdollista, että
rakkaani? -- nopeasti sieppasin kirjeen laattialta ja näin että se oli
sisareni käsialaa ja että se oli paljoa paksumpi kuin niillä kukaan
naishenkilö oli minua ennen onnellistuttanut. Avasin sen. Silloin siitä
putosi joku toinen paperi, joka tietystikin oli luettelo siitä, mitä
minun hyväntahtoisesti tulisi heille lähettää. Kirje kuului seuraavasti:
"Heinäkuun 1 p:nä 1875.
Rakas vanha veikko!
Nytpä haluaisin sinua oikein sisarellisen sydämellisesti
syleillä. Minä en voi uskoa sitä ja kuitenkin minä olen aivan
haltioissani. On liian ihmeellistä ajatella, että sinä,
maltillinen, käytännöllinen, epärunollinen veikkoni olet saanut
tuon tytöistä parhaimman, joka on hyljännyt niin monta edullista
naimatarjousta. Mutta kun oikein ajattelen, olette te kerrassaan
sopivat toisillenne. Haluaisin sanoa, että sitä olen aina niin
tahtonutkin ja että kutsuin sinut Hillcrestiin saadakseni sen
aikaan; mutta tuollaisen väitteen paha puoli on se, ettei sitä
kukaan usko. Sinulla oli aina tapana tehdä kaikki, mikä sinua
miellytti, ja mitä ei kukaan koskaan olisi tahtonut sinun
tekevän, mutta nyt olet itsesikin voittanut.
Ja ajatteles, että pikku lemmikkini ovat näytelleet tärkeää osaa
tässä asiassa! Tästä otan minä kiitoksen ja kunnian, sillä jos ei
minua olisi ollut olemassa, kuka olisi auttanut sinua, herraseni?
Toivon, että muistat heitä molempia kauniilla lahjoilla ensi
jouluna.
En usko, että teen itseni syypääksi luottamuksen
väärinkäyttämiseen, jos lähetän sinulle myötäseuraavan kirjeen,
jonka juuri sain tulevalta kälyltäni. Se kertoo sinulle,
mikä on ollut syynä menestykseesi, jota et sinä miehisellä
mielikuvituksellasi voi ensinkään aavistaa ja se kertoo sinulle
myöskin nuoren naisen luonnollisesta ensi pelosta tällaisessa
tapauksessa, pelosta, jonka tiedän sinun vilpittömin, rehellisin
mielin kiiruhtavan karkottamaan. Koska olet mies ja kaikesta
päättäen liian tyhmä lukeaksesi, mitä on kirjoitettu rivien
väliin, katson parhaaksi sanoa sinulle suoraan Alicen pelkäävän
jonkun voivan luulla, että häneltä puuttuu tarpeellista malttia
ja itsekunnioitusta, kun hän antautui niin helposti. En tarvinne
sinulle sanoa, ettei kenelläkään naisella maailmassa ole sitä
suuremmassa määrin kuin Alicella.
Jumala siunatkoon sinua, vanha, rakas Harryni -- oletpa toden
totta onnellisin mies maailmassa. Minun täytyy kiiruhtaa
kotiin nähdäkseni teidät molemmat omin silmin ja oppiakseni
uskomaan, että kaikki tämä ihmeellinen, tämä ihana, todellakin
on tapahtunut. Anna Alicelle puolestani sisaren suutelo (jos
osaat antaa muuta kuin yhdenlaatuisia) ja anna enkeleilleni sata
kummallekin äidin puolesta, joka niin halajaa heitä nähdä.