Kun lauttauslaitos alkoi toimia ja Oaklandin ja San Fransiskon väliseen
matkaan tarvittava aika oli lyhentynyt puoleksi, olisivat Daylightin
hirvittävät menot voineet vähentyä. Mutta ne eivät todella vähentyneet,
sillä hän ryhtyi heti muihin yrityksiin. Hän myi tuhansittain
tontteja, tuhansia koteja oli rakennettu ja parhaillaan rakennettiin.
Niinikään hän myi tehtaanpaikkoja ja liiketalojen tontteja Oaklandin
keskuksesta. Tästä oli seurauksena, että Daylightin maa-alueiden arvo
varmasti kohosi. Mutta, kuten ennenkin, oli hänellä suurenmoiset
suunnitelmat. Hän oli jo alkanut lainata pankeilta. Suuret voitot,
mitkä hän sai myymällä maata, hän heti käytti uusiin maa-ostoihin; ja
sen sijaan, että olisi maksanut entiset lainat, hankki hän uusia. Hän
käytti Oaklandissa samaa menettelytapaa, mitä oli käyttänyt Dawson
Cityssä; mutta hän teki sen tietäen, että nyt oli kysymys varmasta
liikeyrityksestä eikä epävarmasta kullankaivuusta.
Pienessä muodossa muut miehet seurasivat hänen esimerkkiään, ostivat
ja myivät maata ja hyötyivät hänen parannuksistaan. Mutta tämä ei
ollut mitään odottamatonta ja heidän ansaitsemansa pienet omaisuudet
eivät Daylightia harmittaneet. Oli kuitenkin yksi poikkeus. Simon
Dolliverilla, jolla oli rahaa sekä ymmärrystä ja rohkeutta käyttää
sitä, näytti olevan hyvät toiveet koota monta miljoonaa Daylightin
kustannuksella. Dolliver noudatti Daylightin menettelytapaa, toimi
nopeasti ja täsmällisesti ja käytti voittonsa heti uusiin ostoihin.
Useamman kuin kerran oli hän Daylightin tiellä, kun tämä oli ruvennut
noudattamaan samaa menettelytapaa kuin Guggenhammerin liike keksittyään
Ophirin.
Daylightin laivatelakoilla tehtiin ripeää työtä; mutta ne nielivät
suunnattomasti rahaa eikä niitä saatu niin nopeasti valmiiksi kuin
lauttauslaitosta. Rakentamisvaikeudet olivat suuret, ruoppaaminen ja
täyttäminen jättiläistyötä. Pelkkään paaluttamiseen menevä rahaerä ei
ollut vähänen. Keskimäärin tuli jokainen paalu valmiiksi kiinnitettynä
maksamaan kaksikymmentä dollaria kullassa ja näitä paaluja tarvittiin
tuhansittain. Kaikki saatavissa olevat täysikasvuiset eukalyptyspuut
käytettiin ja suuret lautalliset mäntypaaluja tuotettiin Pugetin salmen
rannalta.
Daylight ei tyytynyt raitioteitään varten valmistamaan sähköä
vanhan-aikaisella tavalla, voima-asemilla, vaan perusti Sierran
ja Salvadorin Voimayhtiön. Tästä tuli heti suurisuuntainen.
Matkallaan vuoristosta se kulki San Joaquin-laakson poikki ja Contra
Costa-kukkulain lävitse se saattoi antaa voimaa ja valoa monelle
kauppalalle ja suurehkolle kaupungille; siitä piti saada sekä
katu- että asuntovalaistus. Heti kun sähkölaitosten maan osto
Sierrassa oli pikaisesti päätetty, alotettiin rakennustyöt.
Ja tähän tapaan työt jatkuivat. Oli tuhansia reikiä, joihin lakkaamatta
täytyi syytää rahaa. Mutta se oli kaikki niin tervettä ja rehellistä,
että Daylight, joka oli syntynyt pelaajaksi ja oli selvä- ja
kaukonäköinen, ei voinut pelata varovaisesti ja varmasti. Nyt oli
sopiva tilaisuus ja hän saattoi vain yhdellä tavalla käyttää hyväkseen:
pelaamalla suurta peliä. Eikä hänen ainoa neuvonantajansakaan, Larry
Hegan, joka tunsi kaikki hänen suunnitelmansa, kehoittanut häntä
varovaisuuteen. Päinvastoin oli Daylightin pakko hillitä tämän
haschisch-uneksijan hurjia näkyjä. Daylight ei ainoastaan ottanut
suuria lainoja pankeilta ja trustiyhtiöiltä, vaan täytyi hänen
sitäpaitsi myydä muutamien yhtiöittensä osakkeita. Hän teki sen
kuitenkin vastahakoisesti ja piti useimmat suurista yrityksistään
kokonaan ominaan. Niiden yhtiöiden joukossa, joihin hän vasten tahtoaan
salli ostavan yleisön liittyä oli Kultaisen portin telakka-yhtiö,
Huvipuistoyhtiö, Yhdistynyt vesiyhtiö, Encinalin laivanrakennusyhtiö
ja Sierran ja Salvadorin voima-yhtiö. Kuitenkin jättivät hän ja Hegan
itselleen niin paljon osakkeita, että heillä oli määräämisvalta
kaikissa näissä yrityksissä.
Hänen suhteensa Dede Masoniin pysyi ennallaan. Vaikka hän viivytteli
käymästä käsiksi siihen omituiseen arvoitukseen, jonka tuo suhde
asetti hänen ratkaistavakseen, kasvoi hänen rakkautensa yhä. Hänen
pelikielellään kuului hänen päätelmänsä: Onni oli antanut hänelle
korttipakan tärkeimmän kortin ja hän oli vuosikausia halveksinut sitä.
Rakkaus oli se kortti. Rakkaus oli valttikuningas, viides ässä. Se
oli korttien kortti ja hän aikoi lyödä sen pöytään, pelata rajaan
saakka, kun tuli mahdollisuus siihen. Hän ei vielä voinut nähdä mitään
mahdollisuutta. Nykyinen peli täytyi ensin saattaa jonkunlaiseen
loppuun.
Mutta hän ei voinut aivoistaan karkoittaa muistoa noista
pronssinkarvaisista tohveleista, tuosta väljästä puvusta ja Deden
naisellisesta suloudesta ja notkeudesta kauniissa Berkeleyn huoneessa.
Vielä kerran hän eräänä sateisena sunnuntaina ilmoitti puhelimella
tulonsa. Ja niinkuin on tapahtunut alinomaa siitä lähtien kuin mies
ensi kerran katsoi naiseen ja sanoi häntä hyväksi, käytti hän hyväkseen
miehekkään pakon sokeaa voimaa naisen salaista heikkoutta vastaan.
Tosin ei Daylightin tapa ollut pyytää ja rukoilla. Päinvastoin teki hän
mestarillisesti kaikki, mitä teki, mutta hänellä oli kummallinen tapa
mielistellä, jota Deden oli vaikeampi vastustaa, kuin nöyrästi pyytävän
rakastajan rukouksia. Heidän kohtauksensa ei päättynyt onnellisesti,
sillä suuttuneena omaan heikkouteensa Dede sanoi:
"Te vaaditte minua koettamaan onnea, menemään kanssanne naimisiin ja
luottamaan siihen, että kaikki käy hyvin. Ja elämä on peliä, sanotte.
No niin, pelatkaamme. Ottakaa raha ja heittäkää se ilmaan. Jos se
putoaa kuvapuoli ylöspäin, niin tulen vaimoksenne. Jollei, niin teidän
on jätettävä minut ainaiseksi rauhaan, ettekä milloinkaan saa puhua
sanaakaan avioliitosta."
Daylightin silmissä välähti rakkauden ja pelihimon tuli. Vaistomaisesti
hän kohotti kättään ottaakseen taskustaan rahan. Sitten hänen kätensä
pysähtyi ja tuli hänen silmistään sammui.
"Jatkakaa", kehoitti Dede terävästi. "Älkää viivytelkö, tai minä saatan
muuttaa mieleni ja menetätte mahdollisuutenne."
"Pieni nainen". Hänen vertauksensa olivat humoristiset, mutta hänen
tarkoituksensa oli vakava. Hänen ajatuksensa olivat juhlalliset
kuten hänen äänensäkin. "Pieni nainen, pelaisin koko tien Luomisesta
hamaan Tuomiopäivään, panisin peliin kultaharpun toisen ihmisen
pyhimyssädekehää vastaan, pelaisin vielä Uuden Jerusalemin kynnyksellä
kruunua ja klaavaa penninrahoilla tai farao-peliä Päärlyporttien
takana; mutta olen ikuisesti kadotettu jos pelaan rakkaudesta. Rakkaus
on minulle siksi tärkeä, etten tahdo heittäytyä sattuman varaan.
Rakkauden täytyy olla varma ja teidän ja minun välillä se on varma.
Vaikka olisi sata mahdollisuutta yhtä vastaan, että voittaisin tämän
heiton, niin en sittenkään heittäisi."
Keväällä tuli suuri paniikki. Ensimäisenä varoituksena oli se, että
pankit alkoivat vaatia maksettaviksi lainojaan. Daylight maksoi heti
ensimäiset mieskohtaiset lainansa; sitten hän arvasi, että tämä osoitti
vain miltä suunnalta tuuli rupeisi puhaltamaan ja että Yhdysvalloissa
kohta riehui tuollainen hirmuinen taloudellinen myrsky, jollaisista hän
oli kuullut puhuttavan. Hän ei aavistanut miten peloittava juuri tästä
myrskystä tulisi. Kuitenkin hän ryhtyi kaikkiin vallassaan oleviin
varokeinoihin eikä epäillyt voivansa sitä kestää.
Rahamarkkinat kiristyivät. Aluksi tekivät muutamat Idän suurimmista
pankkiliikkeistä vararikon ja kireys levisi kunnes jokainen
paikkakunnan pankki supisti luotonantoaan. Daylight oli pinteessä ja
hän oli pinteessä juuri siitä syystä, että hän ensi kerran pelasi
rehellistä liikepeliä. Entiseen aikaan olisi tuollainen paniikki
suurine arvonvähennyksineen ollut hänelle kultainen ansiotilaisuus.
Nyt hänen ei auttanut muu kuin pysyä lujana ja kestää pelin hänelle
tuottamat vaarat.
Hän näki selvästi aseman. Kun pankit vaativat häntä maksamaan lainansa,
niin hän tiesi, että ne olivat pahassa rahapulassa. Mutta hän oli
vielä pahemmassa. Ja hän tiesi, etteivät pankit välittäneet hänen
ylimääräisistä takuistaan, jotka niillä oli hallussaan. Niistä ei ollut
pankeille mitään hyötyä. Kun arvot siten alenivat, ei ollut myydä.
Hänen takuunsa olivat hyvät, erittäin terveet ja arvokkaat. Mutta ne
olivat arvottomat sellaisena aikana, jolloin lakkaamatta vaadittiin
vain rahaa, rahaa, rahaa. Kun pankit huomasivat hänet paatuneeksi,
vaativat ne enemmän takuita ja kun rahapula yhä kiristyi, vaativat ne
kaksi ja kolme kertaa niin paljon takuita kuin olivat alkuaan vaatineet.
Toisinaan Daylight alistui näihin vaatimuksiin, mutta useammin ei, ja
aina otteli hän tuimasti.
Hän taisteli aivankuin olisi savella vahvistanut hajoamaisillaan olevaa
vallia. Kaikki vallin osat olivat vaarassa luhistua ja hän kulki ympäri
ja vahvisti alituisesti heikoimpia paikkoja savella. Savi oli rahaa ja
sitä käytettiin summa siellä ja summa täällä mikäli sitä tarvittiin,
mutta ainoastaan, kun sitä kipeimmin tarvittiin. Hänen asemaansa
vahvistivat Yerba Buenan lauttayhtiö, Yhdistetyt katuraitiotiet
ja Yhdistetty vesiyhtiö. Vaikkeivät ihmiset enää ostaneet asunto- ja
liiketalo- ja tehtaantontteja, täytyi heidän kulkea hänen
raitiovaunuissaan ja lauttausveneissään ja käyttää hänen vettään. Kun
koko liikemaailma kipeästi kaipasi rahaa ja oli sen puutteessa joutua
häviöön, virtasi joka kuukauden ensimäisenä päivänä monta tuhatta
dollaria vesijohtomaksuina hänen kassakirstuihinsa ja raitioteiltä
ja lautalta tuli joka päivä kymmenen tuhatta dollaria hopea- ja
nikkelilanteissa.
Rahaa ennenkaikkea vaadittiin ja kaikki olisi ollut hyvin, jos hän
olisi saanut käyttää kaikki rahat säännöllisistä tulolähteistään.
Asiain näin ollen hän sai lakkaamatta taistella voidakseen pitää osan
niistä. Parannustyöt lakkautettiin ja vain ehdottomasti välttämättömät
korjaukset suoritettiin. Tuimimmin täytyi hänen otella voidakseen
suorittaa liikekulut, eikä tämä taistelu milloinkaan päättynyt.
Pakko hankkia velkaa ja säästää ahdisti häntä lakkaamatta. Hän
kiristi suurhankkijoita ja säästi konttorihenkilökunnan palkoissa ja
postimerkkikuluissakin. Kun hänen alijohtajansa ja osastopäällikkönsä
saivat aikaan ihmeitä menojen vähentämisessä, vaati hän enemmän. Kun
he toivottomina vääntelivät käsiään, osoitti hän heille, miten enemmän
voitiin saada aikaan.
"Te saatte kahdeksantuhatta dollaria vuodessa", sanoi hän
Matthewsonille. "Teillä on parempi palkka kuin milloinkaan ennen
elämässänne. Teidän menestyksenne riippuu minun menestyksestäni.
Teidänkin on kestettävä osanne jännityksestä ja tappionuhasta. Teillä
on luottoa kaupungilla. Käyttäkää sitä. Tehkää velkaa teurastajalle
ja leipurille ja kaikille muillekin. Ymmärrättekö? Te saatte nyt
suunnilleen kuusisataa kuusikymmentä dollaria kuukaudessa. Minä
vaadin nämät rahat. Tästälähtien alennetaan jokaisen palkka sadaksi
dollariksi. Minä korvaan teille tappionne, kun myrsky on ohitse."
Kun he kaksi viikkoa myöhemmin tarkastelivat palkkauslistaa, sanoi
Daylight:
"Matthewson, kuka on kirjanpitäjä Rogers? Sisarenpoikanneko? Niinpä
arvelinkin. Hän saa kahdeksankymmentä viisi dollaria kuukaudessa.
Saakoon hän tästä lähtien kolmekymmentä viisi. Nuo viisikymmentä minä
lainaan."
"Mahdotonta!" huudahti Matthewson. "Hän tuskin tulee toimeen nykyisellä
palkallaan ja hänellä on vaimo ja kaksi lasta."
Daylight keskeytti hänet voimakkaalla kirouksella. "Ei voi! Mahdotonta!
Mitä helvettiä luulette minun tekevän? Luuletteko minun kustantavan
heikkomielisten kotia? Luuletteko minun ruokkivan ja vaatettavan ja
ruokkoovan idiootteja, jotka eivät kykene pitämään huolta itsestään?
En ikinä. Minä olen nyt pinteessä ja nyt täytyy jokaisen, joka tekee
minulle työtä olla pinteessä. Minä en halua mitään kauniinilman lintuja
istumassa konttorini nojatuoleilla. Nyt on ruma ilma, kirotun ruma ilma
ja heidän on kärsittävä siitä kuten minunkin. Oaklandissa on juuri nyt
kymmenentuhatta ihmistä työtönnä ja San Fransiskossa kuusikymmentä
tuhatta. Sisarenpoikanne ja kaikki muut saavat tehdä niinkuin juuri
sanoin tai suoria tiehensä. Jos joku heistä joutuu rahattomaksi, niin
auttakaa te heitä luotollanne. Ja alentakaa kaikki palkat samaan
tapaan. Olen pitänyt huolta monesta tuhannesta ihmisestä, joiden täytyy
nyt jonkun aikaa itse pitää huolta itsestään."
"Te sanotte, että on hankittava uusi suodatin", sanoi hän
vesijohtolaitospäällikölleen. "Saammehan nähdä. Juokoot Oaklandin
asukkaat vaihteeksi mutaa. Siitä he oppivat pitämään arvossa hyvää
vettä. Keskeyttäkää työt. Eroittakaa työmiehet. Peruuttakaa tilaukset.
Sopimuksentekijät antavat haasteen? Antakoot vaan."