UUNO CLAUS siirtyy vaistomaisesti totellen etualalle.
LAILA KENA (ovella kääntyen; Uuno Clausille).
Minä vaadin rakastamaltani mieheltä vain rehellisyyttä ja tervettä
järkeä. (Puolittain surullisesti puolittain ivallisesti.) Vahinko,
että sinun kaikista hyveistäsi puuttuu... vain nämä kaksi. (Katoaa
vasemmalle.)
HELLIN HÖÖK ja Uuno Claus seisovat kuin lyötyinä paikoillaan, kunnes
ulkoa kuuluu auton lähtöhurina ja autotorven toitotus, jolloin he
ikäänkuin havahtuvat ja katsovat hetken toinen toisiinsa.
UUNO CLAUS (masentuneena).
Hän läksi...
HELLIN HÖÖK (lähestyen).
Älä välitä hänestä, rakas... Hänhän oli kylmä ja tunnoton nainen,
vailla naisellista sääliä...
UUNO CLAUS (puoleksi itsekseen).
Ei, hän oli oikeassa.