Kas, tuosta äänestä minä pidän. (Nousten.) Se oli muuten omakin
aikomukseni, sillä auto odottaa, ja (Uuno Clausille) tiedätkös,
olen valmistanut sinulle yllätyksen. No, no, älä säikähdä. (Tarttuu
Uuno Clausin käsivarteen.) Olen kutsunut luokseni kaksi kirjailijaa
ja muutaman näyttelijättären. Täytyyhän sinun oppia hieman elämää,
katsos... (Rouva Höökille.) Nuo näyttelijättäret ovat aika kananpäitä,
mutta he ovat ihastuttavia ja oikeita kanoja. Ja nuo kynäniekat...
itserakkaita höyrypäitä, mutta — todellisia kukkoja, jotka osaavat
keikkua kanatarhassa ilman... "kategoorisia imperatiiveja"! (Jälleen
Uuno Clausille leikillisesti.) Siinäs sen kuulit, senkin hyveen
sankari!
HELLIN HÖÖK (on noussut).
Tiedättekö, neiti Laila, luulin ennen tuloanne, että tänne oli
saapumassa joku myöhäissyntyinen perhekana tai sinisilmäinen
laupeudensisar ja säälin teitä jo edeltäpäin... (Käyden vakavaksi.)
Mutta nyt! Nyt kun näen teidät elämää kokeneeksi ja...
LAILA KENA (keskeyttäen).
Oh, en liene paljoakaan kokenut, minä vain tiedän yhtä ja toista...
(Painautuen Uuno Clausin puoleen.) Ja sen, että rakkaassa sulhasessani
on kyllä oikea aines tulla... miehekseni ja minun... herrakseni...
UUNO CLAUS (puoliksi kuiskaten).
Lähtekäämme...
HELLIN HÖÖK (pysähdyttäen kiihkeästi).
Sitä ennen pieni totuus. (Laila Kenan kääntyessä odottavasti.) Neiti
Laila, te totesitte äsken sulhasenne saamattomaksi haaveilijaksi.
Teidän lienee terveellistä tietää koko elämäänne varten, että olette
siinä luulossa pahasti erehtynyt.
LAILA KENA (vähän pistävästi).
No, sitä parempi, rouva Höök!
HELLIN HÖÖK (närkästyen).
Niinkö arvelette? Siinä tapauksessa kestänette hymyillen senkin
tosiasian, että hän — tuo mies tuossa! — on heikkoudestaan huolimatta...
UUNO CLAUS ( huudahtaen).
Hellin, minä kiellän!
LAILA KENA loittonee kavahtaen.
HELLIN HÖÖK (jatkaen järkkymättömänä).
... on ollut morsiamelleen myöskin... petturi.
UUNO CLAUS (lähestyen; Lailalle). Älä kuuntele häntä, Laila,
lähtekäämme...
LAILA KENA (työntäen sulhasensa pois).
Kuuntelen kyllä. Puhukaa.