Ei, ei, sitä en tarkoittanut! On jotain ratkaisevampaa, josta juuri
tänä iltana olen päättänyt sinulle kertoa.
HELLIN HÖÖK (estäen hyväilevällä kädellä Clausin jatkamasta,
ilakoivasti).
Kertoa ja kertoa... Nyt on viinin ja rakkauden aika... Maljasi!
(Juovat, samassa soi puhelin; menee puhelimeen.)
UUNO CLAUS juo hermostuneen näköisenä pikarin pohjaan, kaataa
kiireisesti toisen pikarin ja tyhjentää samassa.
HELLIN HÖÖK (puhelimessa).
Herra Claus? (Epäluuloisena.) Niinkö? (Lyhyt paussi, hieman
hämmentyneenä.) Kyllä, kyllä hän on täällä... odottanette hieman...
(Ojentaa kuulotorven epäluuloisin ilmein Uuno Clausille Ja jää
tutkivana tuijottamaan vasemmalla Clausin kasvoihin.)
UUNO CLAUS (puhelimessa).
Niin, katsos, olin juuri lähdössä... Kiirekö jonnekin vai? (Paussi.
Kuunnellessaan, katsoo suoraan kasvoihin Helliniä, jonka kasvoihin
nousee yhä suurempi epäluulo ja uhma; tarkoituksellisen selvästi,
kuin rouva Höokille puhuen.) Niinkö? Ikävänkö vuoksi? (Paussi. Mykkä
taistelu rouva Höökiä vastaan, lämpimästi.) Oi, oi, miten suloista ja
surullista... (Lyhyt paussi, jonka aikana rouva Höök siirtyy päättävin
askelin taka-alalle; jälleen puhelimeen, yhä kuumemmin.) Siinä
tapauksessa... tulen sammuttamaan sen... heti, muutamassa minuutissa...
(Sulkee puhelimen.)
HELLIN HÖÖK (siirtyy vasemmanpuoliselle ovelle, ikäänkuin aikoisi estää
pääsyn lähtijältä, jäykän painavasti, harvakseen).
Ken oli tuo nainen?
UUNO CLAUS (lopulliseen ratkaisuun valmiina).
Morsiameni.