Minusta tuntuu, että...
HELLIN HÖÖK (keskeyttäen, kiivaasti).
Mutta minusta ei! Silloin olivat toiset ajat. Nyt ei hengenmiehen työ
maksa lanttia enempää. Me elämme alituista pulaa. (Kyynelehtien.)
Ja hän lyö minua laimin naisena ja ihmisenä. Hän on muumio, muumio,
kuuletko, jonkun egyptiläisen moralistin vuosituhantinen muumio.
(Lähestyen, hyväillen.) Minulla ei ole mitään muuta kuin salainen
rakkautemme...
UUNO CLAUS (heltyen).
No niin, kas niin... (Ottaa täytekynän taskustaan ja istuutuu
pöydän ääreen; kirjoitettuaan shekkikirjaan, nopealla vetäisyllä,
leikillisesti.) Kas noin! Entisen opettajani kunnianarvoisen nimen
osaan väärentää vaikka unissani.
HELLIN HÖÖK (ottaen shekkikirjasta lehden, kätkien sen povelleen,
ryhtyy kaatamaan viiniä pikareihin, nauraen).
Se täisikin olla ainoa tulos koko hänen moraalioppinsa pitkäpiimäisistä
viisauksista!
UUNO CLAUS (ottaen vastaan Hellinin tarjoaman pikarin, jyrkästi).
Mutta olkoon se viimeinen kerta, sillä minäkin sanon: ajat ovat
muuttuneet. Minunkin elämässäni, katsos, on tapahtunut käänne, joka...
HELLIN HÖÖK (yhä iloisena).
Oletko saanut ylennyksen? Osastopäälliköksi vai...? Maljasi...