Näyttämö on tyhjä. Ruokasalin ovesta näkyy pöydän päässä istumassa
Hellin Höök, talon rouva, hauskan näköinen, hehkeä ja mehevähkö,
kodikkaaseen juhlapukuun puettu nainen, joka lienee neljänäkymmentä
ikävuottaan arveluttavan lähellä. Pöydässä istuu lisäksi,
näkymättömissä, kaksi herraa.
Toinen on Hellin rouvan puoliso, yläluokkien opettaja, tohtori Gabriel
Höök, joka on puolivälissä viidettä ikäkymmentään, ohimoiltaan
harmentunut, laiha ja lukutyöstä hieman kutistunut, mutia kasvoiltaan
henkevä. Hänen yllään on tavallinen puku, mutta tumma ja tavallista
juhlallisempi.
Toinen herroista on Uuno Claus, silkoisen kaunis, sulavaeleinen, n.
25-vuotias pääkaupunkilaisherra. Esiintyy muodikkaassa vierailupuvussa.
Pöydässä aterioitsevat näyttävät olevan jälkiruoassa.
HELLIN HÖÖK nostaa viinipikarin korkealle, ihastunein elein, vartalo
nautinnollisesti taaksepäin taivutettuna, laskee maljan, nyökkää
toisille, aikoo maistaa.
GABRIEL HÖÖK (näkymättömistä).
Ei, ei, rakas vaimoni, ilman sanallista helmeä emme saa tätä
juhlapäivämme maljaa juoda. Kokonaista kymmenen vuotta uskollisuutta
ja onnea, jonka juuri sinun rakkautesi helmi on säteillyt elämämme
maljaan! (Tulee näkyviin rouvansa luo, nostaa maljan.) Sinun maljasi,
rakas Hellin...
HELLIN HÖÖK (maistaen herkutellen).
Miten ihanalta maistuukaan tämä punainen viini...
GABRIEL HÖÖK (kumartuu hartaana Hellinin puoleen, hyväntahtoisen
leikillisesti).
Ja tämä... ikuisen uskollisuutemme sinetiksi... (Suutelee ja koskettaa
hyväillen vaimonsa hiuksia ja poistuu paikoilleen.)
UUNO CLAUS (näkymättömistä).
Sallikaa minunkin perheen ystävänä kohottaa malja sen helmen kunniaksi,
jonka tämän talon loistava emäntä on heittänyt kuin Kleopatra
Antoniuksensa pikariin. Pohjaan saakka! (Juovat.)
HELLIN HÖÖK (nauraen raikuvasti, hieman pilkallisesti).
Mutta... Uuno Claus! Ethän toki aio verrata Gabriel parkaani
maailman suurimpaan naissydämien valloittajaan? Siveysapostolimme ja
elämänriemun mestari! (Nauraa.) Osaatpa sinä viatonta miesparkaani
pilkata...
UUNO CLAUS (tulee viinilasi kädessä näkyviin; rouva Höökille, hieman
hämillään, mutta nauraen).
Vakuutan... Tarkoitinhan vain... (Yrittäen pulasta leikillisellä
leikkauksella.) Katsos, tällä vuosisadalla, keskellä hyveellistä
demokratiaa, on Antonius-parkojen täytynyt pukea ylleen moralistin
haarniska... Muussa tapauksessa... (Puhelin soi.)
GABRIEL HÖÖK (näkymättömistä, kärsimättömästi).