Aliina.
Nämä näytteet parhaiten osoittavat ainesten järjestämisen
välttämättömyyden, miten hyvistäkin aineksista ilman järjellistä johtoa
syntyy sotkuinen, vääriin käsityksiin viepä surkea töherrys.
Järjestäminen eli jäsennys.
Kirjoitusten ainesten järjestämistä nimitämme jäsennyksen eli
suunnitelman laatimiseksi. Niinkuin rakennuksessa erotamme kolme osaa:
kivijalan, itse rakennuksen ja katon, samoin erotamme kirjoituksen
kokoonpanossa kolme pääosaa: johdannon, käsittelyn ja loppulauseen.
Johdanto on esityksen kivijalka, jolla se kiintyy maaperään, s.o.
lukijan tajuntaan ja hänen entiseen tietovarastoonsa, käsittely on sen
varsinainen osa eli itse rakennus ja loppulause esityksen huippu, joka
katon tavoin käsittää ylimmät, kauvimmas näkyvät piirteet.
Tämän mukaan ovat aineksetkin jaettavat. Niinkuin kivijalka
rakennuksessa ei ole mikään rakennuksen varsinainen osa, vaan
jonkunlainen välittäjä eli tasoittaja maaperän ja rakennuksen välillä,
samoin johdanto kirjoituksessa on välittäjä lukijan entisten tietojen
ja entisen mielialan sekä esityksessä ilmaantuvien uusien tietojen ja
uuden mielialan välillä. Johdantoon siis, samoin kuin kivijalkaan,
kuuluu ainoastaan _perustusaineksia_ ja _varsinaiset ainekset_
kuuluvat itse rakennukseen, s.o. kirjoituksen keskimäiseen osaan
eli käsittelyyn. Kattoon s.o. loppulauseeseen niinikään kuuluu enää
perin vähä aineksia, se on ainoastaan kuin rakennuksen suojus eli
päätöshuippu.
Jäsennyksen merkitys on erittäin suuri. Jäsennys on aineessa sama
kuin luuranko ihmisruumiissa. Luuranko on ruumiin koossapitäjä ja
hallitsija, sen ympärille järjestyvät kaikki muut kudokset. Luurankoa
ei näy, vaan ovat lihakset varsinaisena näkyvänä osana. Mutta sen
olemassaolo ja muotoa hallitseva merkitys tulee kuitenkin lihasten
päälläkin näkyviin. Samoin ei esityksen runko, sen jäsennys, saa
missään kohti pistää varsinaisesti näkyviin, mutta sen sisällystä ja
muotoa hallitseva voima ilmenee esityksen joka rivillä. Jäsennys on
siis esityksen luuranko, jonka ympärille ajatuksen lihakset ja jänteet
punoutuvat.
Rakennuksen aineita järjestettäessä ei koskaan panna kaikkia
aineksia samaan läjään, vaan ne sovitetaan useampiin suurempiin tai
pienempiin ryhmiin. Tämmöiseen ryhmään saattaa kuitenkin kuulua
joukko samanlaatuisia eri tarpeita, jonka vuoksi on eduksi erottaa
ne pienempiin alaryhmiin ja tarpeen vaatiessa vielä alaryhmätkin
pienempiin osastoihin, etteivät eri ainekset sotkeudu toisiinsa.
Mutta näitä ryhmiä ja osastoja voi järjestää monella tavalla. Niinpä
talonrakentaja voi järjestää rakennusaineensa niin, että I:een
ryhmään tulee kivet, II:een vankemmat puuainekset: hirret, permannon
ja välikaton kannattimet, III:een lautatarpeet, IV:een muut tarpeet:
tiilet, sammalet, kattohuopa y.m. Mutta rakentamaan ryhtyessään
hän pian huomaa ettei järjestys olekaan parhain. Jo heti alussa,
seinähirsiä paikoilleen asetettaessa, tarvitaan seinäsammalia, mutta ne
ovatkin haettavat kaikkein takimmaisesta ryhmästä. Samaa menoa jatkuu
koko rakentamisajan: myöhemmin tarvittavat ainekset ovat aina tiellä
ja ensi kädessä tarvittavat siellä täällä muissa ryhmissä. Hänen olisi
siis pitänyt aineensa ryhmittää sen mukaan, missä järjestyksessä niitä
tarvitaan, mitkä niiden käytäntöön nähden ovat samanlaisia ja toisiaan
seuraavia. Silloin olisi I:een ryhmään tullut kivet, II:een seinä-
ja vesikattotarpeet, III:een uunitarpeet, IV:een kaikki permanto- ja
välikattotarpeet.
Näemme siis että ensi tehtävä on etsiä sopiva näkökohta, jonka mukaan
ainekset ryhmitetään. Tässä on huomattava että valitaan yksi ainoa
näkökohta ja että tämä näkökohta on oikea, varma ja selvä. Ellei niin
ole, joutuvat ainekset sinne tänne vääriin ryhmiin.
Ryhmityksen johtava säije on eri aineissa eri luontoinen. Semmoisena on
kertomuksissa aika, s.o. asiat kerrotaan siinä järjestyksessä kuin ovat
tapahtuneet. Elämäkerrassa on johtavana näkökohtana joko aika, esim.
lapsuus, kouluaika, elämäntoiminta, vanhuus ja kuolema, tahi toiminta,
esim. elämänvaiheet lyhyesti mainittuna, toiminta maanviljelijänä,
kunnallismiehenä, valtiopäivämiehenä j.n.e. Kuvauksessa aineen eri
osat, esim. aiheessa »kotiseutuni luonto»: metsät, vuoret, vedet,
pellot ja niityt. Tutkistelmassa aineen eri puolien sisäinen yhteys,
esim. aiheessa »irtolaiskysymys»; irtolaisuuden syyt ja aiheet,
nykyiset ilmenemismuodot seurauksineen, toimenpiteet vastaisen varalta.
Kun näin on löydetty ainesten ryhmityksen johtava runko, ryhdytään
itse ryhmitykseen. Sen suorituksessa on huomioon otettava useampia
eri seikkoja, joiden — jopa yhden ainoan — laiminlyöminen helposti
turmelee koko laitoksen. Koetamme niiden tärkeyttä valaista seuraavalla
ryhmitys-esimerkillä.
On laadittava kirjoitus »maatalon rakennuksista.» Aineksina ovat kaikki
talon rakennukset ja kirjoittaja tekee niistä seuraavan ryhmityksen
(nimittäin käsittelyyn kuuluvista aineksista, johdannon ja loppulauseen
ainekset eivät ole tässä näkyvissä):
I ryhmä: Eläinten suojia. 1 talli, 2 navetta, 3 lammasläävä,
4 sikolätti.
II ryhmä: Ihmisten suojia.
1 asuinrakennuksessa: a) eteinen ruokakammioineen,
b) pirtti, c) keittiö, d) haltijaväenkamari, e)
vieraskamari.
2 karjankartanossa: a) karjankeittiö.
3 saunarakennuksessa: a) pesutupa, b) sauna.
III ryhmä: Eläinrehusuojia.
1 karjankartanossa: a) rehulato.
2 riihirakennuksessa: a) olkilato, b) ruumennus.
IV ryhmä: Säilytyssuojia.
1 asuinrakennuksessa: a) eteinen ruokakammioineen.
2 aittarakennuksessa: a) vilja-aitta, b) liha-aitta,
c) vaateaitta.
3 vajarakennuksessa: a) kalustosuoja, b) halkovaja.
V ryhmä: Elonkorjuusuojia. 1 riihi, 2 puimahuone.
Kun ottaa lähemmin tarkastaakseen tätä ryhmitystä, huomaa pian että
kirjoittaja on tehnyt koko joukon pahoja hairahduksia.
1. Ryhmityksen perustuksena on yhden näkökohdan sijasta ollut kolme: 1)
huoneissa eläjät, 2) niissä säilytettävät, 3) niissä suoritettava työ.
Se on ollut päävirhe, josta useimmat muut ovat johtuneet.
2. Kaikki samanlaatuiset ainekset eivät ole yksissä kohti, vaan
on osa hajallaan eri ryhmissä, josta seuraa että esim. eteinen
ruokakammioineen tulee puheeksi kaksi eri kertaa, ensin ihmisten
suojana, sitte säilytyssuojana. Aivan päin vastoin taas niin perin
erilaiset suojat kuin asuinhuoneet, sauna ja karjankeittiö ovat
joutuneet samaan ryhmään. Tästä saamme ohjeen:
Kaikki samanlaatuiset ainekset on järjesteltävä samaan ryhmään, kaikki
erilaatuiset eri ryhmiin.
3. Ihmissuojaryhmä on liian avara, koska siihen on sovitettu semmoisia
eriluontoisia suojia kuin sauna ja karjankeittiö. Siitä on vielä
johtunut että joku toinen ryhmä, johon niiden olisi pitänyt kuulua, on
jäänyt kokonaan pois. Sen vuoksi:
Mikään ryhmä ei saa olla liian avara, toisen alueelle ulottuva, eikä
mikään tarpeen vaatima ryhmä saa jäädä pois.
4. Ryhmityksessä huomaamme kaksi liian ahdasta ja turhantarkkaa ryhmää,
nimittäin säilytyssuoja- ja eläinrehusuoja-ryhmät. Molemmat olisivat
kuuluneet samaan ryhmään »säilytyssuojia», jossa olisi voinut olla
neljä alaryhmää: 1) ihmisten ruoka-aineita, 2) eläinten rehuja, 3)
vaatteita, 4) työaseita. Nyt ne ovat kahtena pääryhmänä, joten on saatu
yksi tyhmä liikaa. Siitä johtuu vaatimus:
Mikään ryhmä ei saa olla liian ahdas eikä tarpeettomia ryhmiä saa
asettaa.
5. Eri ryhmillä ei ole oikeaa paikkaansa järjestyksessä eikä luontevaa
yhteyttä keskenään, sillä eläinsuojat ovat ennen ihmissuojia,
ihmissuojia seuraa eläinrehusuojat, sitte säilytyssuojat j n e. Saamme
siis ohjeen:
Kunkin ryhmän tulee saada oikea, luonnollinen paikkansa järjestyksessä
ja liittyä elimellisesti viereisiinsä ryhmiin. [Katso sivu 8, eri osain
paikasta kokonaisuudessa ja toisiinsa liittymisestä.]
Jos kirjoittaja olisi näitä seikkoja silmällä pitäen vähääkään
tarkemmin ajatellut, olisi hän laatinut ryhmityksensä samalla
luonnollisella tavalla kuin rakentaja rakentaessaan. Johtavana
näkökohtana olisi ollut se tarkoitus, mihin kutakin rakennusta
pääasiallisesti käytetään, ja ryhmitys olisi saanut seuraavan muodon:
I ryhmä: Asuinrakennus, 1 eteinen ruokakammioineen, 2 pirtti,
3 keittiö, 4 haltijaväen kamari, 5 vieraskamari.
II ryhmä: Karjankartano, 1 talli, 2 navetta, 3 lammasläävä,
4 sikolätti, 5 rehulato, 6 karjankeittiö.
III ryhmä: Aittoja, 1 vilja-aitta, 2 liha-aitta, 3 vaateaitta.
IV ryhmä: Vajoja, 1 kalustosuoja, 2 halkovaja.
V ryhmä: Riihirakennus, 1 riihi, 2 puimahuone, 3 olkilato,
4 ruumennus.
VI ryhmä: Saunarakennus, 1 sauna, 2 pesutupa.
Johdanto.
Kun teemme kanssaihmisillemme jonkun pyynnön tahi koetamme vaikuttaa
heidän mielipiteisiinsä, emme sano heti suoraapäätä: »antakaa minulle
sitä ja sitä», »asia on niin ja niin». Ei, me tarkoin mietimme millä
sanoin puheemme ulotamme, miten käyntimme syyn sopivasti esitämme ja
miten voimme häntä valmistaa asiallemme myötätuntoiseksi.
Samaa tähtää kirjallisten esitysten johdantokin. Sekin tarkoittaa olla
valmistuksena asian varsinaiselle esitykselle. Esitystä ulottaessa
nimittäin aina oletetaan että asia on lukijalle enemmän tai vähemmän
tuntematon. Siksi johdannossa muodossa tahi toisessa mainitaan aihe
asian esille ottamiseen ja tehdään lyhyesti tarpeen vaatimat selitykset.
Toiseksi koetetaan, viittaamalla asian tärkeyteen tahi muihin puoliin,
herättää lukijan huomiota ja aineeseen mieltymystä.
Eduksi on tässä suhteessa käyttää semmoisia
kiinnitysaiheita, jotka tunnettavuudellaan ja sattuvaisuudellaan ovat
omiaan mielenkiintoa kohottamaan. Varsinkin on tämä varteen otettava
puheissa ja esitelmissä. Sopivia johdantoaiheita ovat sananparret,
vertaukset, pikku kertomukset j.n.e.
Tutkimusaineen johdannoksi sopii se tosiasia, jota tutkimus koskee,
kysymykseen liittyvät vaikeudet, eri mielipiteet asiasta j.n.e.
Historiallisen aineen johdannoksi on omiaan lyhyt katsaus edelliseen
aikakauteen tahi käsiteltäväksi otettavan ajanjakson oloihin j.n.e.
Kuvauksen johdannossa sijoitetaan kuvattava aihe siihen aikaan tahi
paikkaan taikka niihin olosuhteisiin, joissa kuvaus liikkuu.
Esimerkkejä. 1. Kirjoitetaan puhe Snellmanista. Johdannossa kuvataan
kuinka suomalainen kansallisuustunne nukkui syvää untaan ruotsalaisen
sivistyksen helmaan tuuditettuna. Harva uskalsi edes uneksia
omintakeisesta suomenkielisestä sivistyksestä. Silloin astui esiin
Snellman...
2. Kirjoituksessa »tiedon ja valistuksen arvo» sopii johdantona käyttää
tunnettua lausetta: ihminen ei elä ainoastaan leivästä j.n.e.
3. Aineessa »kodin merkityksestä» on runopätkä »koria kotoinen leipä,
vaikka täynnä tähkäpäitä» varsin sattuva johdannoksi.
4. Lausunnon johdannoksi keskustelussa sopii mainita esim. että
edellinen puhuja teki sen ja sen väitöksen. Minä kuitenkin uskallan
olla kokonaan toista mieltä. (Seuraa sitte eroava mielipide ja sen
perusteet).
Johdannon suhteen on vielä muistettava seuraavaa: