Kun sua muistan, sua vain,
niin kaikk' on helppoa,
on silloin riemu rinnassain
ja ots' on kirkasna.
Kun sua muistan, tyttönen,
en muuta muistakaan,
ja surut sammuu sydämen
ja huolet kokonaan.
Mut' tiedä en, miks' sua vain
muistella täytyy mun,
ja tiedä en, miks' sielussain
säilyypi kuva sun.
Sinipiikojen laulu.
Riemua, riemua,
riemua vaan!
Murheita emme me
muistelekaan,
tanssimme laulamme,
leikkiä lyömme,
leijumme, keijumme
ympäri maan.
Kukkaset kukkivat,
tuoksuvat puut,
laulavat leivot ja
lintuset muut —
Kummako, kummako,
että on meillä
nuortea mieli ja
naurussa suut!
Kaunis on Metsola,
kaunis on maa!
Puhdasta ilma on,
tuoksuavaa,
Kummako että on,
otsamme kirkas!
Onnekas ken täällä
kulkea saa!
Lempeni.
Kevähällä se liekehti leimuamaan
minun lempeni lyhkäinen —
ees' syksyhyn asti se säilynyt ei:
oli lasketut päivät ne sen.
Kevähällä se liekehti leimuamaan,
ja lempeä suurt' oli se,
oli autuutta täynnä ja auvoa vaan
sitä siksi en kaipaile.