Cervantes omisti »Don Quijoten» jälkimmäisen osan kreivi Lemosille
(Don Pedro Fernandez de Castrolle), joka teoksen ilmestyessä
oleskeli Napolissa, tämän silloin Espanjalle kuuluvan kuningaskunnan
varakuninkaana. Aikaisemmin Cervantes oli jo omistanut tälle jalolle
suosijalleen teoksensa _Novélas ejemplares_ (1613) ja _Ocho comedias y
ocho entremeses nuevos nunca representados_ (1615).
»Omistus kreivi Lemosille.
Lähettäessäni teidän ylhäisyydellenne taannoin komediani, jotka on
julkaistu painosta ennenkuin niitä on esitetty, sanoin, jos oikein
muistan, että Don Quijote kiinnitti kannuksiaan lähteäkseen teidän
ylhäisyytenne puheille; ja nyt sanon, että hän on ne kiinnittänyt
ja on lähtenyt matkaan, ja jos hän saapuu perille, katson tehneeni
teidän ylhäisyydellenne jonkin palveluksen, sillä minua kehoitetaan
lukemattomilta tahoilta erittäin hartaasti lähettämään hänet, jotta
hän poistaisi sen äitelyyden ja inhon, mitä on aikaansaanut eräs
toinen Don Quijote, joka on pukeutunut toisen osan valhepukuun ja
liikkunut ympäri maailmaa; ja hartaimmin on osoittanut kaipaavansa
minun teostani Kiinan suuri keisari, sillä hän kirjoitti minulle noin
kuukausi sitten kiinankielisen kirjeen, jonka toi pikalähetti ja jossa
keisari pyytää tai oikeammin sanoen anoo minua lähettämään sen, koska
hän tahtoisi perustaa opiston, missä luettaisiin kastiliankieltä ja
missä luettavana kirjana olisi Don Quijoten historia. Samalla hän
kehoitti minua tulemaan mainitun opiston rehtoriksi. Minä kysyin
kirjeen tuojalta, oliko Hänen Majesteettinsa antanut hänelle mitään
rahallista avustusta minulle tuotavaksi. Hän vastasi, ettei se edes
ollut keisarin mieleen juolahtanut.
— Niinpä te, hyvä ystävä, — vastasin minä — voitte matkustaa takaisin
kotimaahanne Kiinaan kulkien päivässä kymmenen tai kaksikymmentä
peninkulmaa tai saman verran kuin tänne tullessanne; terveyteni näet
ei ole niin hyvä, että voisin lähteä semmoiselle pitkälle matkalle,
ja raihnauteni lisäksi tulee vielä, että olen aivan rahatonna, ja
keisari kuin keisari, hallitsija kuin hallitsija, minulla on Napolissa
jalo Kreivi Lemos, joka minua auttaa, suojelee ja osoittaa minulle
suosiotaan enemmän kuin osaan toivoakaan, ilman semmoisia joutavia
opistontitteleitä ja rehtorinvirkoja.
Niin minä annoin hänen mennä menojaan, ja näin sanon nyt itsekin
jäähyväiset tarjoten teidän ylhäisyydellenne _Persileen ja Sigismundan
vastoinkäymiset_, kirjan, jonka saan valmiiksi, _Deo volente_, neljän
kuukauden kuluessa ja josta tulee joko huonoin tai paras kielellämme
sepitetyistä, tarkoitan ajanvietekirjoista; mutta minä tunnustan
katuvani, että sanoin huonoin, sillä ystäväni ovat sitä mieltä,
että siitä tulee niin hyvä kuin ikinä mahdollista. Palatkoon teidän
ylhäisyytenne tänne yhtä terveenä kuin odotettuna; Persiles tulee
olemaan valmiina kunnioittavasti teidän ylhäisyyttänne tervehtimään
samoinkuin minä, teidän ylhäisyytenne nöyrin palvelija. Madridissa
lokakuun viimeisenä päivänä kuusitoistasataaviisitoista.