muita flaamilaisia kaupunkeja. Rikhard kuoli kahdeksan vuotta sen
jälkeen, vuonna 996, jättäen jälkeensä useita lapsia. Näistä mainitaan
hänen tyttärensä Emma Englannin historiassa, jouduttuaan naimisiin
ensiksi Ethelred Vitkallisen kanssa ja sitte Knuutin, hänen ystävänsä
ja liittolaisensa pojanpojan, Harald Sinihampaan, kanssa. Hänen
poikansa oli Rikhard, jota sanottiin Hyväksi, hänen pojanpoikansa oli
Robert Muhkea, hänen pojanpojanpoikansa Wilhelm Valloittaja, jonka
kanssa nonnannilaisrotu siirtyi Englantiin. Harvat nimet historiassa
loistavat niin puhtaalla ja himmenemättömällä loistolla kuin Rikhardin,
jota ensiksi kutsuttiin Pikku herttuaksi, sitte "Richard aux longues
jambes", mutta aina "Richard sans peur". Tarkoituksena tällä pienellä
kertomuksella on ainoastaan ollut kuvata vaaroja hänen lapsuutensa
aikana. Hänen ensimmäinen miehuudenikänsä oli täynnä seikkailuja,
joissa hän osoittihe aina urhoolliseksi, jalomieliseksi, rehelliseksi,
hurskaaksi ja sovinnolliseksi. Mutta kaikki näinä seikkailut on
lukijaimme itsensä etsittävä Ranskan keskiajan historiasta. Ja kaikki,
mitä he sieltä sankaristamme löytävät, on ainoastaan omansa hänen
luonteensa jaloutta korottamaan.]
Kunnioitettava apotti nousee verkalleen istualtaan, kohottaa kätensä,
tehden sillä juhlallisen, siunaavan liikkeen ja lausuu:
"Armollisen Jumalan armo levätköön syntisen yli, joka pahalta tieltään
kääntyy! Kymmentuhatkertainen siunaus, armo ja rauha ovat jo tulleet
hänen osakseen, joka on ojentanut kätensä anteeksiantamaan, hyvittämään
ja auttamaan sitä, joka kerran oli hänen sovittamattomin vihollisensa!"