BOLZ. Ei, ensimäinen malja on tuleva yhteiselle äidille, valtavalle
voimalle, joka edusmiehen esittää: sanomalehtemme, se kukoistakoon!
KAIKKI. Eläköön! (Kilistävät).
BOLZ. Eläköön! ja toinen malja — seis, edusmies puuttuu vielä.
KÄMPE. Tuolla tulee hän. (Oldendorf saapuu).
BOLZ. Arvoisan kaupunkimme edusmies, päätoimittaja ja professori,
sanomalehtimies ja kunnon mies, joka paraillaan on suuruksissaan, kun
hänen tietämättään asiaankuulumatonta on pantu lehteen, hän eläköön,
eläköön!
KAIKKI. Eläköön!
OLDENDORF (ystävällisesti). Minä kiitän herroja.
BOLZ (vetäen Oldendorfin eteen, kahden kesken). Ja sinä et ole enää
pahoillasi.
OLDENDORF. Sinun tarkoituksesi oli hyvä, mutta se oli kovin varomatonta.
BOLZ. Älä enää ajattele sitä! — (Kovaa). Kas tässä, ota lasi, istu
joukkoomme. Älä ole ylpeä, nuori valtiomies, tänään olet sinä meidän.
Niin, tässä istuu toimitus. Missä on arvoisa herra Henning, missä on
sanomalehden omistaja, painaja ja kirjankustantaja Gabriel Henning?
BELLMAUS. Me olemme häntä kaikkialta etsineet, häntä ei voi löytää
mistään.
KÄMPE. Minä kohtasin hänet äskettäin rappusilla, hän hiipi niin arasti
ohitseni, kuin joku, joka on tehnyt tyhmän työn.
BOLZ. Arvattavasti on hänen laitansa kuin Oldendorfinkin, hän on taas
tyytymätön lehden toimitustapaan.
MÜLLER (kurkistaen sisään). Täällä on sanomalehdet ja posti!
BOLZ. Tuonne! (Müller astuu sisään, vie paperit työpöydälle).
MÜLLER. Tässä on Coriolan. Siinä on jotain meidän sanomalehdestämme,
Coriolanin juoksupoika irvisteli niin pilkallisesti ja käski minun
silmäillä kirjoitusta.
BOLZ. Antakaa tänne! Hiljaa, roomalainen, Coriolan puhuu. — Kaikki
paholaiset, mitä on tämä? (Lukee). "Luotettavimmalta taholta olemme
vast'ikään kuulleet, että maakunnan sanomalehdistön keskuudessa on
tulossa suuri muutos. — Vastustajamme, Union, on lakkaava suuntaamasta
määrättömiä hyökkäyksiään kaikkea korkeaa ja pyhää vastaan." — Tämän
korkean ja pyhän nimi on Blumenberg. — "Lehden omistusoikeus on joutuva
toisiin käsiin, ja on varmoja takeita siitä, että tässä paljon luetussa
lehdessä tästä lähtien saamme tervehtiä liittolaistamme." Miltä
maistuu, hyvät herrat?
MÜLLER ja KÄMPE (yhtaikaa). Tuli ja leimaus! Se on mielettömyyttä!
BELLMAUS. Se on taas joku Blumenbergin vaarallisia keksinnöitä.
BOLZ. Mitä on sen takana! Noutakaa Gabriel Henning esiin! (Müller
pois). Omistaja on pelannut petturia, me olemme myrkytetyt, (hypäten
ylös) ja nämä ovat Borgian vieraspidot. [Borgia oli rikoksistaan ja
myrkytysmurhistaan kuulu ylimyssuku keskiajalla Roomassa.] Ensi tilassa
astuvat armelijaat veljet sisään ja laulavat kuolinlaulumme. — Tehkää
minulle mieliksi ja syökää edes osterit pois, ennenkuin on myöhäistä.
OLDENDORF (joka on temmannut lehden). Nähtävästi tämä tieto ei ole
muuta kuin epävarmaa huhua. Henning on meille sanova, ettei siinä ole
lainkaan perää. Älä näe mitään kummituksia ja istu alas.
BOLZ (istuutuen). Minä istun, mutta en siksi, että uskoisin sanasi,
vaan koska en tahdo jättää aamiaista pöydälle. Hankkikaa Henning tänne,
hänen on tehtävä tiliä.
OLDENDORF. Kuulethan ettei hän ole kotona.
BOLZ (syöden innokkaasti). Oi sinä olet herännyt kamalasti, pikku
Orsina! [Orsina (Orsini), henkilö V. Hugon näytelmässä "L. Borgia,"
sekä Donizettin samanimisessä oopperassa.] Bellmaus, kaada minulle. —
Mutta jos tämä juttu ei ole totta, jos Coriolan on valehdellut, niin
olen minä oleva hänen murhaajansa, tässä lasissa punertavan purppuran
kautta olkoon se vannottu! Loukatun sanomalehtimiehen julmin kosto
on sitä kohtaava, hän on neulanpistoksista kuiviin vertyvä, joka
koirankin kadulla pitää häneen halveksien katsoman ja sanoman: Hyi,
Coriolan, siitä minä en pure palaakaan, en vaikka hän olisi makkaraa.
— (Koputetaan, Bolz panee veitsen pöydälle). Memento mori! ne ovat
meidän haudankaivajoitamme. — Vielä viimeinen osteri. Ja sitten voi
hyvin, ihana maailma! (Oikeusneuvos Schwartz, Senden saapuvat ovesta
vasemmalla; ovi jää auki).
SCHWARTZ. Nöyrä palvelijanne, hyvät herrat.
SENDEN. Anteeksi, jos häiritsemme.
BOLZ (pöydän ääressä istuen). Ei vähääkään. Tämä on meidän tavallinen
aamiaisemme, joka on välikirjalla vuodeksi vahvistettu, viisikymmentä
osteria ja kaksi pulloa päivässä joka miehelle. Ken lehden ostaa, hänen
täytyy hankkia ne.
SCHWARTZ. Mikä tuo meidät tänne, herra professori, on eräs ilmoitus,
jonka herra Henningin ensiksi olisi pitänyt Teille tehdä. Hän on
pitänyt parempana, että minä siitä huolehtisin.
OLDENDORF. Minä odotan ilmoitustanne.
SCHWARTZ. Herra Henning on eilispäivänä myynnin kautta luovuttanut
minulle kaikki oikeudet, mitä hänellä on sanomalehti "Unionin"
omistajana.
OLDENDORF. Teillekö, herra oikeusneuvos?
SCHWARTZ. Minä myönnän tehneeni oston vain erään kolmannen
valtuuttamana. Tässä on kauppasopimus, se on selvä. (Ojentaa paperin).
OLDENDORF (silmäillen läpi, Bolzille). Virallinen välikirja kaikin
puolin, — myyty kolmestakymmenestä tuhannesta taalerista. —
(Levottomuutta toimitusmiesten kesken.) Sallikaa minun ryhtyä asian
ytimeen. Onko omistajan vaihetuksen mukana tapahtuva myös muutos lehden
toimitustavassa, mikäli se koskee politiikkaa?
SENDEN (astuen esiin). Totta kaiketi, herra professori, se oli kaupan
tarkoitus.
OLDENDORF. Näenkö ehkä Teissä uuden omistajan?
SENDEN. Ei, vaan minulla on kunnia olla hänen ystävänsä. Niin hyvin
teillä itsellä, kuin näillä herroillakin on oikeus vaatia, että Teidän
välikirjanne ehdot täytetään. Teidän välikirjanne kuuluu olevan puolen
vuoden ylössanomisella. On selvää, että Te saatte nauttia palkkanne sen
ajan loppuun.
BOLZ (nousten seisomaan). Olette kovin hyväntahtoinen, herra von
Senden. Välikirjamme antavat meille oikeuden toimittaa lehteä aivan
oman arviomme mukaan ja samoin itsenäisesti määrätä ja käsitellä lehden
puoluekantaa. Lähinnä olevan puolen vuoden loppuun me sentähden emme
ainoastaan nauti palkkojamme, vaan myös toimitamme lehteä sen puolueen
parhaaksi, johon Teillä ei ole kunnia kuulua.
SENDEN (kiivaasti). Me olemme keksivä keinoja sen vastustamiseksi.
OLDENDORF. Rauhoittukaa! Sellainen toimeliaisuus meidän tähtemme
tuskin on tarpeen. Kun asiat eivät ole niin, tahdon ilmoittaa,
että tänä päivänä luovun toimituksesta ja vapautan Teidät kaikista
velvollisuuksistanne minua kohtaan.
BOLZ. Minun puolestani olkoon myös niin. Minä sanon samat sanat.
BELLMAUS, KÄMPE, KÖRNER. Me myös!
SENDEN (Schwartzille). Te olette todistajana, että herrat
vapaaehtoisesti luopuvat oikeuksistaan.
BOLZ (apulaisille). Malttakaa, hyvät herrat, älkää olko liian
jalomielisiä. Se on paikallaan, ettette enää ota osaa lehden
toimitukseen, kun ystävänne peräytyvät. Mutta miksi luopuisitte
palkkavaatimuksistanne uutta omistajaa kohtaan?
BELLMAUS. Minä tahdon mieluimmin olla mitään häneltä ottamatta, minä
tahdon menetellä niinkuin sinä.
BOLZ (häntä silitellen). Hyvin ajateltu, poikani. Me tahdomme yhdessä
kulkea maailman läpi. Mitä arvelet sinä posetiivista, Bellmaus? Me
kuljemme sen kanssa markkinoilla ja laulamme sinun laulujasi, minä
väännän ja sinä laulat.
OLDENDORF. Kun kukaan Teistä ei ole lehden tuleva omistaja, niin
on luonnollista, keskustelumme lopuksi kysyä, kenelle meidän on
luovutettava oikeutemme?
SENDEN. Lehden nykyinen omistaja on — (Översti saapuu sivuovesta
vasemmalla.)
OLDENDORF (hämmästyneenä taaksepäin astuen). Herra överstikö?
BOLZ. Ah, nyt tulee asia kovin traagilliseksi.
ÖVERSTI (astuen Oldendorfin luo). Kaikin mokomin, herra professori,
luottakaa siihen, että minä koko tälle hommalle olen vieras ja
ainoastaan ostajan tahdosta olen täällä. Vasta täällä huomasin, mistä
on kysymys. Minä toivon Teidän uskovan minua.
BOLZ. Minun mielestäni tämä leikki on sopimatonta ja vaadin saada
tietää, kuka on tuo uusi omistaja, joka niin salaperäisesti kätkeytyy
useampien henkilöiden taakse.
ADELHEID (sivuovesta vasemmalta astuen sisään). Hän on edessänne.
BOLZ. Minä toivon meneväni tainnuksiin.
BELLMAUS. Se on jumalallinen sukkeluus!
ADELHEID (kumartaen). Minä tervehdän teitä, hyvät herrat!
(Apulaisille.) Olenko oikeassa otaksuessani, että nämä herrat tähän
asti ovat kuuluneet toimitukseen?
BELLMAUS (innokkaasti). Aivan niin, armollinen neiti! Herra
Kämpe johtavia kirjoituksia varten, herra Körner ranskalaista ja
englantilaista kirjevaihtoa varten, ja minä teaatteria, musiikkia,
kuvaavia taiteita ja kaikellaista.
ADELHEID. Minua on ilahuttava suuresti, jos mielipiteenne sallivat
teidän nyt vastakin käyttää kykynne minun sanomalehteni hyväksi.
(Kaikki kolme apulaista kumartavat.)
BELLMAUS (laskien käden sydämmelleen). Armollinen neiti, Teidän
toimituksessanne aina maailman loppuun!
ADELHEID (nauraen ja kohteliaasti). Ah, ei, ainoastaan tuohon
huoneeseen (viittaa oveen oikealla). Minä tarvitsen puoli tuntia,
päästäkseni toiseen tehtävääni.
BELLMAUS (mennen pois). Tämä on oiva juttu! (Bellmaus, Kämpe, Körner
poistuvat.)
ADELHEID. Herra professori, Te olette luopuneet sanomalehden
toimituksesta auliudella, joka minua ilahuttaa. (Merkitsevästi). Minä
aijon toimittaa Unionia minun tavallani. (Tarttuu hänen käteensä ja
vie hänet överstin luo). Herra översti, hän ei ole enää toimittaja; me
olemme häntä pettäneet, Te olette saaneet häneltä hyvitystä.
ÖVERSTI (levittäen kätensä). Tulkaa, Oldendorf! — Mitä on tapahtunut,
se on tuottanut minulle surua riitaantumisestamme asti.
OLDENDORF. Kunnianarvoisa ystäväni!
ADELHEID (viitaten ovelle vasemmalla). Tuolla ulkopuolella on vielä
joku, joka haluaa ottaa osaa sovintoon. Kenties herra Gabriel Henning.
IDA (sivuovella). Edvard! (Oldendorf rientää ovelle, Ida häntä vastaan,
Oldendorf syleilee häntä. Molemmat poistuvat vasempaan.)
ADELHEID (kohteliaasti). Ennenkuin pyydän Teitä, herra von Senden,
harrastamaan sanomalehden toimitusta, kehoittaisin Teitä lukemaan läpi
nämä kirjeet, jotka olen aivan äskettäin saanut avustuksena lehdelleni.
SENDEN (heittää niihin silmäyksen). Hyvä neiti, minä en tiedä kenen
varomattomuus —
ADELHEID. Älkää pelätkö minun puoleltani, minä olen sanomalehden
omistajatar ja (merkitsevästi) olen säilyttävä toimitussalaisuudet.
SENDEN (kumartaa).
ADELHEID. Saanko pyytää Teiltä asiakirjaa, herra oikeusneuvos? Ja
tahtoisivatko herrat tehdä niin hyvin ja rauhoittaa myyjää, mitä tulee
asian päätökseen? (Kumarruksia. Senden ja Schwartz poistuvat.)
ADELHEID (lyhyen vaitiolon perästä). No, herra Bolz, mihin on minun
ryhdyttävä Teidän kanssanne?
BOLZ. Minä olen valmis kaikkeen; minä en hämmästy enää mitään. —
Jos ensi tilassa joku käyttää sadan miljoonan pääoman maalatakseen
kaikki neekerit valkoisimmalla öljyvärillä, tahi tehdäkseen Afrikan
nelikulmaiseksi, minua ei yhtään kummastuttaisi, jos aamulla heräisin
huuhkajana, kaksi höyhentöyhtöä korvien asemasta ja hiiri nokalla, minä
tahtoisin olla tyytyväinen ja ajattelisin, että olisi huonomminkin
voinut käydä.
ADELHEID. Mitä se on, Konrad? Oletteko tyytymätön minuun?
BOLZ. Teihinkö? Te olette olleet jalomielinen, kuin tavallista; vain
liiaksi jalomielinen! Ja kaikki olisi oikein kauniisti, kun vain tämä
koko tapaus ei olisi ollut mahdoton. Tämä Senden!
ADELHEID. Hän ei enää tule takaisin. — Konrad, lehdellä on sama kanta
puolueasioissa!
BOLZ. Triumfi! minä kuulen lukemattomien enkelien pasuunoilla
puhaltavan! Minä jään Unioniin!
ADELHEID. Siitä minä en enää voi päättää. Minun täytyy tehdä Teille
vielä yksi tunnustus. Myöskään minä en ole lehden todellinen omistaja.
BOLZ. Ettekö? — No kaikkien jumalien nimessä, minun leikkipuheeni ovat
lopussa, minä tulen vähitellen aivan välinpitämättömäksi siitä, kuka on
omistaja. Jos hän on ihminen, henki tahi ruhtinas Belzebub itse, minä
en häntä pelkää!
ADELHEID. Hän on jonkunlainen henki, hän on pieni paholainen ja
kiireestä kantapäähän hän on suuri lurjus. Sillä Konrad, ystäväni,
nuoruuteni lemmitty, Te itse olette hän! — (Antaa asiakirjan.)
BOLZ (hetkisen jäykkänä, lukee). Luovutettu Konrad Bolzille — oikein!
— Tämä olisi jonkunlainen lahja. — Ei voi tulla vastaanotetuksi, on
vähän liian suuri (viskaa paperin syrjään.) Poistu minusta tiehesi,
aprikoiminen! (Lankee Adelheidin eteen polvilleen.) Tässä polvistun
minä, Adelheid! En tiedä, mitä puhun ihastuksissani, sillä koko huone
tanssii ympärilläni. Jos sinä tahtoisit ottaa minut mieheksesi, niin
tekisit sinä minulle suurimman mielihyvän koko maailmassa! Jos et tahdo
minua, niin anna minulle korvapuusti ja aja minut matkoihini.
ADELHEID (kumartuen häneen päin). Minä tahdon! (Suudellen häntä.) Tälle
poskelle.
BOLZ (hypähtäen seisaalleen). Ja tälle suulle. (Suutelee häntä.
Översti, Ida ja Oldendorf saapuvat.)
ÖVERSTI (hämmästyneenä ovella). Mitä tämä on?
BOLZ. Herra översti, se tapahtuu toimituksen vastuulla.
ÖVERSTI. Adelheid, mitä näinkään!
ADELHEID (ojentaa kätensä överstiin päin). Ystäväni:
Sanomalehtimiehen morsian!
Esirippu alas.