BOLZ (kumartaen). Minä olen sanomalehtimies ja käytän vaan sitä, mitä
Te vastikään nimititte ammattikuntani etuoikeudeksi. (Kovaääninen
marssi kuuluu torvilla soitettuna. Karl saapuu nopeasti sisään).
ÖVERSTI (häntä vastaan). Sulje puutarhan portti, kukaan ei saa tulla
sisään. (Musiikki vaikenee).
BOLZ (akkunassa). Te suljette ystävänne ulos, tällä kertaa olen minä
viaton.
KARL. Voi herra översti, se on liian myöhäistä. Takana puutarhassa ovat
laulajat, ja etupuolella tulee suunnaton kulkue talon eteen, siellä on
herra von Senden ja koko hynttyyt. (Poistuu perälle).
ÖVERSTI. Herra, toivon keskustelun meidän välillä olevan lopussa.
BOLZ (vastaten akkunasta). Teidän asemassanne, herra översti, pidän
toivomuksenne aivan luonnollisena. (Taas katsellen ulos). Loistava
kulkue, he kaikki kantavat paperilyhtyjä. Lyhdyissä on kirjoitusta!
Paitsi tavallisia ressourci-puheenparsia näen muutakin. — Kun ei se
Bellmaus koskaan huomaa, missä hän voisi olla sanomalehdelle hyödyksi.
(Nopeasti vetäen esiin taskukirjan). Kirjoitukset ovat heti pantavat
muistoon lehteä varten. (Puhuen taaksensa.) Suokaa anteeksi. — Oh, tämä
on sangen merkillistä: "Alas vihollisemme!" — ja tuolla musta lyhty
valkoisin kirjaimin: "Alas Union!" Perkule! (Huutaen akkunasta): Hyvää
iltaa, hyvät herrat!
ÖVERSTI (astuen hänen luokseen). Herra, oletteko hullu!
BOLZ (nopeasti kääntyen). Teette sangen ystävällisesti, herra översti,
näyttäytyessänne ikkunassa minun vieressäni. (Översti astuu takaisin).
SENDEN (alhaalta). Mikä ääni se on?
BOLZ. Hyvää iltaa, herra von Senden! — Herralle, joka kantaa tummaa
valkeakirjoituksista lyhtyä, olisimme hyvin kiitolliset, jos hän
tahtoisi tehdä hyvin ja ojentaa lyhdyn tänne ylös överstille.
Puhaltakaa valkea sammuksiin, mies, ja ojentakaa minulle lyhty. —
Niin, minä kiitän teitä nerokkaasta lauseesta. — (Ottaen sisään
varrella varustetun lyhdyn). Tässä, herra översti, on todistus siitä
veljellisestä mielialasta, joka Teidän ystävillänne on meitä kohtaan.
(Repii lyhdyn varresta). Lyhty Teille, varsi lyhdynkantajalle. (Heittää
varren ulos ikkunasta). Minulla on kunnia jättää Teidät hyvästi.
(Kääntyy menemään, kohtaa Adelheidin. Mieskööri jälleen lähellä "Hän
elää, ritar' uljahin", fanfaari, moniääninen: Översti Berg, eläköön,
eläköön!)
ADELHEID (vasemmalta puolelta melun aikana astuen sisään). Onko koko
kaupunki kapinassa?
BOLZ. Minä olen pannut toimeen tuumani, hän on puoliksi käännetty.
Hyvää yötä!
ÖVERSTI (lyhdyn lattialle heittäen, riehuen). Helvettiin kaikki
sanomalehtimiehet! (Mieskööri, Senden, Blumenberg ja useita muita
herroja, näkyvät jonossa puutarhaan päin olevasta ovesta; lähetystö
astuu sisään, kööri ja lyhdynkantajat parveutuvat oven eteen).
SENDEN (kovalla äänellä, kunnes esirippu on pudonnut). Herra översti,
kansalaisjoukko saa kunnian tervehtiä korkeasti kunnioitettua
jäsentänsä.
Verho putoaa viimeisten sanain aikana.