PIEPENBRINK. Vaan juuri sentähden toisten kera tulen luoksenne, ja
sentähden sanon Teille, mitä porvariston keskuudessa Teistä ajatellaan.
Ja me toivomme vielä kauvan saavamme nauttia niin kunnioitetun ja
ihmisenä ja kansalaisena niin perin arvokkaan henkilön miehekästä
mieltä ja ystävällisyyttä.
ÖVERSTI (ilman ankaruutta). Miksi Te ette sano sitä professorille,
jonka olette valinneet?
PIEPENBRINK. Hän on vielä nuori. Hänen pitää ensin kamarissa ansaita
kaupungin kiitollisuus. Mutta Te olette sen meiltä ansainneet ja sen
vuoksi tulemme luoksenne.
ÖVERSTI (vilpittömästi). Kiitän Teitä, hyvä herra, ystävällisistä
sanoistanne. Ne tuntuvat juuri nyt minusta sangen hyviltä. Minä pyydän
saada tietää Teidän nimenne.
PIEPENBRINK. Nimeni on Piepenbrink.
ÖVERSTI (kylmästi, mutta ei epäkohteliaasti). Vai niin, se on tuo
nimi! — (Pidättyen.) Minä kiitän teitä, hyvät herrat, hyväsydämmisestä
ajatuksesta, jonka olette minulle esiintuoneet, yhtähyvin, edustatteko
kaupungin todellista mielipidettä, vai puhutteko yksityisten toiveitten
mukaan. Minä kiitän teitä, ja olen edelleenkin tekevä sen, mitä pidän
oikeana. (Kumartaa, lähetystö samoin poistuen.) Vai niin, tämä on tuo
Piepenbrink, Bolzin lämmin ystävä! Mutta hänen sanansa olivat älykkäitä
ja koko hänen ulkonäkönsä kunnioitusta herättävä, on mahdotonta, että
tämä kaikki olisi veijarien vehkeitä. — Kuka tietää! He ovat tottuneita
juonittelijoita. Lähettävät minulle sanomalehtikirjoituksen, kirjeitä
ja talooni tuon hyväsydämmisen lähetystön hellyttääkseen minua,
käyttäytyvät koko maailman edessä kuin olisivat minun ystäviäni,
pakoittaakseen minut taas uskomaan heidän petollisuuttansa! Niin,
niin se on. Kaikki on salaisesta sopimuksesta! Heidän täytyy tulla
petetyiksi!
KARL (saapuu). Herra tohtori Bolz!
ÖVERSTI. Minä en ole enää kenenkään puhuteltavissa.
KARL. Sen olen minä herralle myös sanonut, mutta hän pysyy
vaatimuksessaan saada överstiä puhutella, hän sanoo tulevansa
kunnianasiassa.
ÖVERSTI. Mitä? Oldendorf ei toki liene niin mieletön — tuo hänet esiin!
BOLZ (astuu sisään, hillitysti). Herra översti, minä tulen tekemään
Teille erään ilmoituksen, joka erään kolmannen henkilön kunnian tähden
on tarpeellista.
ÖVERSTI. Minä olen valmis kuulemaan ja pyydän Teitä sanomaan sen
lyhyesti.
BOLZ. Niin lyhyesti kuin on tarvis. Kirjoitus Unionin tämänpäiväisessä
iltanumerossa, joka koskee Teitä persoonallisesti, on minun
kirjoittamani ja minä olen sen pannut lehteen Oldendorfin tietämättä.
ÖVERSTI. Minua tuskin huvittaa tietää, kuka sen on kirjoittanut.
BOLZ (kohteliaasti). Mutta minulle on tärkeätä sanoa Teille, ettei se
ole Oldendorfilta. Ystäväni on viimeisinä viikkoina surun ja tuskan
tähden, jota hän on saanut kokea, ollut niin muiden toimien estämä,
että hän jätti lehden toimituksen yksinomaan minulle. Kaikesta, mitä
tänä viimeisenä aikana siinä on ollut, olen yksin minä vastuunalainen.
ÖVERSTI. Ja miksi teette minulle tämän ilmoituksen?
BOLZ. Teidän terävä älynne on tajuava, että tänään Teidän ja ystäväni
välillä sattuneen tapauksen jälkeen Oldendorf kunniallisena miehenä ei
ole voinut kirjoittaa eikä julaista lehdessään sellaista.
ÖVERSTI. Kuinka niin, hyvä herra? Itse kirjoituksessa en ole huomannut
mitään kelvotonta.
BOLZ. Kirjoitus asettaa ystäväni Teidän silmissänne sen epäluulon
alaiseksi, että hän kelvottomalla imartelulla olisi koettanut voittaa
takaisin suosiotanne. Ei mikään ole hänelle vieraampaa kuin sellainen
menettely. Te, herra översti, olette liian kelpo mies, katsoaksenne
salavihkaista toimintaa luonnolliseksi edes vihollisenne puolelta.
ÖVERSTI. Te olette oikeassa! — (Syrjään.) Tämä uhka on sietämätöntä. —
Onko selityksenne loppunut?
BOLZ. On. Mutta minulla on vielä toinen lisäksi. Minua kovin surettaa
tuon artikkelin kirjoittaminen.
ÖVERSTI. En tehne Teille vääryyttä otaksuessani Teidän jo muuta
kirjoittaneen, jota paremmin kannattaisi surkutella.
BOLZ (jatkaa). Tämän kirjoituksen painatin, ennenkuin sain kuulla
Teidän viimeisestä keskustelustanne Oldendorfin kera; (hyvin
kohteliaasti) — minä surkuttelen sitä siksi, ettei se ole aivan totta.
Olin liian pikainen yleisölle kuvailemaan Teidän persoonallisuuttanne,
kuva ei ainakaan tänään ole todellisuuden mukainen, se on imarreltu.
ÖVERSTI (huudahtaen). Piru vie, tämä on raakaa!
BOLZ. Anteeksi, se on vain totta! Toivon saada vakuuttaa Teille, että
sanomalehtimieskin voi surkutella väärin kirjoittaneensa.
ÖVERSTI. Herra! — (Sivuun.) Minun täytyy hillitä itseäni, hän muutoin
pitää yhä oikeuden. — Herra tohtori, minä näen, että Te olette nokkela
mies ja ymmärrätte työnne. Kun Te sitäpaitsi tänään näytte olevan sillä
päällä, että puhutte vain totta, niin pyydän Teitä vielä sanomaan,
oletteko ehkä johtaneet mielenosoituslähetystöäkin, joka tänään yleisön
nimissä esiintyi minulle.
BOLZ (kumartaen). Enhän toki ole ollut siihen osaa ottamatta.
ÖVERSTI (ojentaen hänelle kirjeitä, kiivaasti). Oletteko nämä
aiheuttaneet?
BOLZ. Osaksi, herra översti. — Tämä runoelma on erään kunniallisen
nuorukaisen sydämmenpurkaus, joka Teitä kunnioittaa Oldendorfin
isällisenä ystävänä ja ritarillisen sankarin esikuvana; minä olen
häntä rohkaissut lähettämään runon Teille. Siinä oli ainakin hyvä
tarkoitus. Runoilija saattaa etsiä itselleen toisen ihanteen. —
Adressi tulee rouvilta ja tytöiltä, jotka ovat jäseniä yhdistyksessä
isättömien lasten kasvattamista varten. Yhdistys lukee jäseniinsä myös
neiti Ida Bergin, minä itse olen naisille adressin sepittänyt, se on
viinikauppias Piepenbrinkin tyttären puhtaaksi kirjoittama.
ÖVERSTI. Jotenkin niin olen tästä kirjeestä päättänyt. Hyödytöntä on
kysyä. Tekö myös olette porvarit tänne lähettäneet?
BOLZ. Kumminkaan en ole kieltänyt.
Ulkoa täysiääninen _mieskvartetti_. Eläköön!
Hän elää, ritar' uljahin
piirissä muurien,
min jaloa nimeä porvarin
laps' muistaa siunaten.
Ken hoivaa vailla hädässään,
rukoilee häntä vaan,
on lempi asekilpenään
ja laupeus miekkanaan.
Sua ylistämme laulelmin
sä turva kaikkein sorrettuin,
översti, översti,
sä ylväs översti Berg.
ÖVERSTI (soittaa laulun ensimmäisen tahdin kuultuaan. Karl saapuu).
Sinä et laske ketään sisään, jos haluat jäädä palvelukseeni.
KARL (pelästyneenä). Herra översti, he ovat jo puutarhassa, suuri
seurue, se on lauluseura, johtajat seisovat jo rappusilla.
BOLZ (joka on avannut ikkunan). Sangen hyvin laulettu, herra översti. —
Se on paras tenori kaupungissa ja säestys on kyllä alkuperäinen.
ÖVERSTI (syrjään). On tämä hullua! Tuo herrat sisään. (Karl pois;
laulun loputtua saapuvat Fritz Kleinmichel ja kaksi muuta herraa.)
FRITZ KLEINMICHEL. Herra översti, täkäläinen lauluseura pyytää lupaa
saada Teille laulaa muutamia lauluja. Kuunnelkaa tätä pientä serenaadia
yleisen kunnioituksen ja rakkauden heikkona ilmauksena.
ÖVERSTI. Hyvät herrat, minä kovin surkuttelen, että perheessäni
tapahtuneen sairauskohtauksen tähden olen pakoitettu toivomaan, että
Teidän taiteelliset esityksenne keskeytettäisiin. Kiitän Teitä hyvästä
tarkoituksesta ja pyydän Teitä laulamaan herra professori Oldendorfille
minulle aikomanne laulut.
FRITZ KLEINMICHEL. Me pidimme velvollisuutenamme Teitä ensin tervehtiä,
ennenkuin menemme ystävänne luo. Ettemme sairasta häiritseisi,
sijoitumme edemmäksi talosta puutarhaan, jos suvaitsette.
ÖVERSTI. Tehkää mielenne mukaan. (Fritz Kleinmichel ja molemmat toiset
poistuvat.) Onko tämäkin ilveily Teidän keksintöänne?
BOLZ (kumartaen). Ainakin osaksi! — Mutta Te olette liian hyvänsuopa,
herra översti, jos pidätte näitä kaikkia mielenosoituksia minun
alkuunpaneminani; minun osani niihin on sentään sangen mitätön. Minä
en ole tehnyt mitään muuta kuin yleistä mielipidettä hiukan ohjannut.
Nämät ihmiset eivät ole nukkeja, joita tottunut tanssittaja langassa
hypittää. Kaikki nuo äänet ovat oivallisten ja kunnioitettavien
henkilöitten, ja mitä he Teille ovat sanoneet, se on todella yleinen
mielipide kaupungissa, se tahtoo sanoa, kaupungin parempain ja
ymmärtäväisten henkilöiden vakaumus. Jollei niin olisi laita, olisin
aivan suotta nähnyt vaivaa yrittäissäni saada yhtäkään näistä kelpo
miehistä taloonne.
ÖVERSTI. Hänellä on taas oikein ja minulla on aina väärin.
BOLZ (hyvin kohteliaasti). Sallikaa minun vielä selittää, että nämäkin
paraillaan tapahtuvat yleisen kunnioituksen ilmaukset ovat minusta
sopimattomia, ja että kovasti surkuttelen ottaneeni vähänkin niiden
toimeenpanemiseen osaa. Ainakaan tänään ei Oldendorfin ystävillä ole
syytä ylistää Teidän ritarillista mieltänne tahi itsekieltäymystänne.
ÖVERSTI (käyden hänen luokseen). Herra tohtori, Te käytätte hyväksenne
ammattikuntanne etuoikeutta ja puhutte rohkeasti ja loukkaavasti
tavalla, joka lopettaa malttini. Te olette minun talossani ja on
tavallisen kohteliaisuuden vaatimus, että pidetään arvossa vastustajan
kotirauha.
BOLZ (nojaten tuoliin, hyväntahtoisesti). Jos Te sillä tahdotte sanoa
olevanne oikeutettu talostanne loitontamaan vastenmielisiä vieraita,
niin on tarpeetonta sitä minulle muistuttaa: sillä Te olette tänään jo
näyttäneet täältä erään toisen, jolle tuttavuutensa tässä talossa antaa
suuremman oikeuden täällä olla, kuin mitä minulla on.