SENDEN. Toinen toisensa perään seurasta astui esiin, antoi äänensä, ja
"professori Edvard Oldendorf" kaikui jokaisen suusta. — Viimeinen oli
tämä Piepenbrink. Ennen kun hän antoi äänensä, kysyi hän naapuriltaan:
Onko professorilla jo varma voitto? — On, oli vastaus. Ja minä valitsen
viimeisenä äänestäjänä edusmieheksi — (Pysähtyy.)
ADELHEID. Professorinko?
SENDEN. Ei. Erään sangen viisaan ja sukkelan valtiomiehen, kuten hän
sanoi: tohtori Konrad Bolzin. Sitten pyörähti hän ryhdikkäästi ympäri,
ja häntä seurasivat hänen apulaisensa.
ADELHEID (syrjään nauraen). Ah!
SENDEN. Oldendorf on edusmies kahden äänen enemmistöllä.
ÖVERSTI. Ai!
SENDEN. Se on hävytöntä! Kukaan muu ei ole tähän lopputulokseen syynä
kuin Unionin miehet. Se oli sellaista juoksemista, vehkeilemistä,
vaalimiesten käsien pudistelemista, tämän Oldendorfin ylistelemistä ja
olkapäiden kohauttelemista Teille, kunnioitettava herra!
ÖVERSTI. Niinkö?
IDA. Viimeinen ei ole totta!
ADELHEID (Sendenille). Ottakaa huomioon ja olkaa armahtavainen täällä.
ÖVERSTI. Sinä vapiset, tyttäreni. — Sinä olet nainen ja annat
sellaisten vähäpätöisyyksien liiaksi koskea mieleesi. — Minä en halua,
että kauvemmin kuuntelet näitä ilmoituksia. Mene, lapseni! Onhan
ystäväsi voittanut, sinulla ei ole mitään syytä itkeä! Auttakaa, neiti!
IDA (jonka Adelheid vie sivuovelle asti vasemmalla, rukoillen). Laske
minut, minä jään isän luo!
SENDEN. Sitä huonoa henkeä ja ylimielisyyttä, jolla tuota sanomalehteä
toimitetaan, ei kauvemmin voi kärsiä. — Herra översti, jos vain
tahdomme — neiti Adelheid on minulle lupaava kuuluvansa meikäläisiin —
meillä on mahdollisuus loistavasti kostaa tappiomme; he ovat menneet
niin pitkälle kuin pääsevät. Minä olen jo ison aikaa koetellut Unionin
omistajan mieltä. Hän ei ole vastahakoinen myymään sanomalehteänsä
ja hän epäröi vielä ainoastaan puolueen tähden, jonka käsissä lehti
nykyisin on. Ressourcijuhla-iltana keskustelin itse hänen kanssansa.
ADELHEID. Mitä kuulen minä?
SENDEN. Tappio vaalissa on herättävä suurinta katkeruutta kaikissa
ystävissämme, ja minä en epäile, että muutamissa päivissä osakkeiden
merkitsemisen kautta saamme kokoon kauppasumman. Se olisi kuolettava
isku vastustajillemme, riemuisa voitto hyvälle asialle. Maakunnan
tärkein lehti meidän hallussamme, komitean toimittamana.
ADELHEID. Jolta herra Senden ei kieltäisi apuansa.
SENDEN. Velvollisuuteni olisi ottaa siihen osaa. — Herra översti, jos
Te myös kirjoittaisitte siihen alle, Teidän antamanne esimerkki tekisi
kaupan varmaksi.
ÖVERSTI. Hyvä herra, tehkää Te mitä tahdotte valtiollisten
tarkoitustenne hyväksi. Mutta professori Oldendorf on minun talossani
ollut mieluinen vieras, minä en koskaan ole työskentelevä häntä
vastaan selän takana. — Te olisitte säästäneet minulta tämän hetken,
jollette minua aikaisemmin olisi erehdyttäneet vakuutuksillanne äänten
enemmistöstä. Kumminkaan en ole vihainen Teille, Te olette toimineet
parhaassa tarkoituksessa, olen siitä vakuutettu. — Minä pyydän anteeksi
läsnäolevilta, että tänä päivänä tahdon olla yksinäni, toivon näkeväni
Teidät taas huomenna, hyvä Senden.
SENDEN. Sillä välin olen minä hankkiva allekirjoituksia sanomalehden
ostoa varten. Sulkeudun suosioonne. (Pois.)
ÖVERSTI. Anteeksi, Adelheid, että jätän Teidät yksin, haluan kirjoittaa
muutamia kirjeitä, ja (pakoitetusti nauraen) — lukea sanomalehtiäni.
ADELHEID (osanottavasti). Voinko minä juuri nyt jättää Teidät
seurattani?
ÖVERSTI (ponnistaen). Minun on nyt paras olla yksin. (Poistuu keskioven
kautta.)
ADELHEID (yksin). Översti raukka! Loukattu turhamaisuus kiihoittaa
kovasti hänen oivaa mieltänsä! — Ja Ida? (Avaa hiljaa oven vasemmalle,
jää seisomaan.) Hän kirjoittaa! Ei ole vaikeata arvata kenelle. (Sulkee
oven.) — Ja kaiken tämän turmion on sanomalehden paha hengetär saanut
aikaan. Koko maailma parjaa sitä ja jokainen tahtoisi hyötyä siitä.
Kelpo översti on niin kauvan halveksinut sanomalehtiin kirjoittajia,
kunnes itse on tullut yhdeksi, ja Senden ei laiminlyö ainoatakaan
tilaisuutta parjatakseen kynäniekkaa ystävääni, ainoastaan astuakseen
itse hänen sijalleen. Minä luulen, että myöskin Piepenbrink ja minä
vielä tulemme sanomalehtimiehiksi ja yhdessä julkaisemme lehden
nimellä: "Ilkeä Bolz". — Siis Unioni on vaarassa tulla salaa myödyksi?
Konradille olisi se oikein hyödyllistä, hänen täytyisi sitten ajatella
muitakin asioita kuin sanomalehteä. Oi, se veitikka alottaisi heti
uuden. — (Oldendorf, Karl, sitten Ida saapuvat)
OLDENDORF (vielä salin ulkopuolella). Ja herra överstiä on mahdoton
saada puhutella.