Sali överstin luona. Översti edessä raskain askelin kävellen. Perällä
Adelheid ja Ida, jälkimmäinen vilkkaasti liikkuen. Lyhyt äänettömyys.
SENDEN (saapuu nopeasti keskiovesta, huutaen sisään). Hyvin käy! 37
ääntä 29 vastaan.
ÖVERSTI. Kenellä on 37 ääntä?
SENDEN. Luonnollisesti Teillä, herra översti!
ÖVERSTI. Luonnollisesti! (Senden pois.) — Tämä vaalipäivä on
sietämätön! En milloinkaan elämässäni ole tuntenut tällaista tuskaa!
Se on mitätöntä kanuunakuumetta, jota ei yksikään vänrikki vältä! Ja
siitä on pitkä aika, kun minä olin vänrikki. (Polkaisten jalallaan.)
Kirottua! (Käy perälle.)
IDA (Adelheidin kera tullen eteen). Tämä epävarmuus on kauheata!
Sen vain tiedän varmasti, että tulen onnettomaksi, miten tämä vaali
päättyneekin. (Nojautuu Adelheidiin.)
ADELHEID. Rohkeutta! rohkeutta pikku tyttöseni; kaikki voi vielä tulla
hyväksi. Salaa tuskasi isältäsi, hän on ilmankin tuulella, joka ei
minua miellytä.
BLUMENBERG (saapuu nopeasti ovelle, översti häntä vastaan).
ÖVERSTI. No herraseni, mitä kuuluu?
BLUMENBERG. 41 ääntä Teille, herra översti, 34 vastustajallemme, kolme
ääntä on langennut toisille. Ääniä annetaan nyt kovin yksitellen
pöytäkirjaan, mutta eroitus Teidän hyväksenne pysyy yhä samana.
Vielä 8 ääntä Teille, herra översti, ja voitto on saavutettu. Nyt
on todennäköistä, että me voitamme. Minä riennän takaisin, ratkaisu
lähenee. Sulkeudun naisten suosioon. (Pois.)
ÖVERSTI. Ida!
IDA (rientää hänen luokseen).
ÖVERSTI. Oletko sinä minun hyvä tyttäreni?
IDA. Rakas isäni!
ÖVERSTI. Minä tiedän, mikä sinua tuskastuttaa, lapseni. Sinä olet
sangen tukalassa välikädessä. Ole huoleti Ida, kun, kuten näyttää, tuon
nuoren kynäherran on täytynyt jättää kenttä vanhalle sotilaalle, sitten
tahdomme pitemmältä puhua. Oldendorf ei sitä ansainnut, hänessä on
paljon, mikä minua suututtaa. Mutta sinä olet ainoa lapseni, minä olen
ajatteleva vain sitä. — Nyt ensin on kysymyksessä vain nuoren miehen
itsepäisyyden murtaminen! (Päästää Idan irti, kävelee edelleen edes
takaisin.)
ADELHEID (edessä itsekseen). Ilmapuntari on noussut, armon aurinko
sädehtii pilvien lomasta. Kun vain kaikki olisi ohitse, sellainen
kiihoitus on tarttuvaista. (Idalle.) Sinä näet, ettei se ole vielä
tarpeellista, että menet luostariin.
IDA. Mutta jos Oldendorf häviää, niin kuinka hän voi sen kestää.
ADELHEID (olkapäitään kohauttaen). Hän kadottaa paikan ikävässä
seurassa ja voittaa siten miellyttävän rouvan. Minusta hän voisi olla
tyytyväinen. Joka tapauksessa on hänellä oleva tilaisuutta pitää
puheensa joko toisessa tai toisessa kamarissa! Minä luulen, että sinä
olet hänelle hartaampi kuulija kuin kaikki muut edustajat.
IDA (kainosti). Mutta, Adelheid, jos se nyt sentään olisi parempi
maalle, että Oldendorf tulisi valituksi?
ADELHEID. Niin, kultaseni, se ei ole meidän autettavissamme. Meidän
maa ja Euroopan muut valtakunnat saavat katsoa, kuinka he ilman
professoria tulevat aikoihin: sinä olet itseäsi lähinnä, sinä tahdot
hänet naida, sinun on etusija! (Karl saapuu.) Mitä uutisia, Karl?
KARL. Herra von Senden käskee terveisiä ja ilmoittaa: 47:män 42:ta
vastaan, vaaliasiamies on Teitä jo onnitellut.
ÖVERSTI. Onnitellutko? — Pidä univormuni reilassa, pyydä viinikellarin
avaimet ja laita kuntoon, on mahdollista, että me tänä iltana saamme
vieraita.