Unionin toimitushuone, keskellä ja molemmilla sivuilla ovia, edessä
vasemmalla työpöytä sanomalehtineen ja papereineen, oikealla
samallainen pienempi pöytä, tuoleja.
(Bolz sivuovesta oikealla, sitten Müller keskiovesta.)
BOLZ. (kiivaasti) Müller! Faktori! Missä on posti?
MÜLLER. (näppärästi tuoden kasan kirjeitä ja sanomalehtiä). Tässä, herra
Bolz, on posti — ja tässä painosta tämän päiväisen iltanumeron koelehti
tarkastettavaksi.
BOLZ (vasemmalla pöydällä nopeasti avaten, läpi silmäillen ja
lyijykynällä merkiten kirjeitä). Minä olen jo tarkastanut, vanha lurjus.
MÜLLER. Ette kokonaan. Täällä alhaalla on vielä "Yhtä ja toista", jonka
herra Bellmaus on antanut latojalle.
BOLZ. Tänne se! (Lukee sanomalehdestä.) Vaatteet varastettu ullakolta —
Kolmoset saatu — Konsertti, Konsertti, Yhdistyksen istunto, Teaatteri
— Kaikki järjestyksessä — Äsken keksitty lokomotiivi; Iso merikäärme
nähty. (Hypähtäen ylös.) Tuli ja leimaus, onko siinä taas se iso
merikäärme! tahtoisin että se keitettäisiin hyytelöksi hänen kylmänä
syödä. (Rientää ovelle oikealle.) Bellmaus, parantumaton, tule tänne!
BELLMAUS. (oikealta tullen sisälle, kynä kädessä). Mitä täällä? Miksi
tuo meteli?
BOLZ. (juhlallisesti). Bellmaus, kun meiltä sait kunnian pitää huolta
tämän lehden pikku uutisista, ei ollut tarkoituksena, että tuon
ijankaikkisen suuren merikäärmeen sanomalehtemme palstojen kautta
panisit kummittelemaan! — — Miten saatoit tuon läpiseulotun valheen
taas panna lehteen?
BELLMAUS. Se sopi paraiten, puuttui vain kuusi riviä.
BOLZ. Se on puolustus, mutta ei mikään hyvä. Keksi omia juttuja, vai
minkätähden olet sanomalehtimies? Tee pieni "lähetetty" esimerkiksi
katsahdus ihmiselämään ylimalkaan, tahi koirain juoksentelemisesta
pitkin katuja, tahi tekase hiuksia pöyristyttävä kertomus, vaikka
salamurha kohteliaisuudesta, tahi kuinka hamsteri on purrut kuoliaaksi
seitsemän nukkuvaa lasta, tahi muuta sellaista. — On niin paljon, mitä
tapahtuu, ja niin suunnattoman paljon, mitä ei tapahdu, niin että
kunnialliselta sanomalehtimieheltä ei koskaan tarvitse puuttua uutisia.
BELLMAUS. Antakaa tänne, minä tahdon sen muuttaa. (Menee pöydän luo,
silmäilee painettua lehteä, leikkaa suurilla saksilla liuskan siitä ja
liisteröi sen sanomalehden numeroon.)
BOLZ. Aivan niin, poikani, tee niin ja paranna itsesi. — (Avaten oven
oikealle) Kämpe, voitteko silmänräpäykseksi tulla tänne? (Müllerille,
joka ovella odottaa,) Pois korrehtuurin kera painoon! (Müller ottaa
Bellmausilta vastaan lehden, rientää pois).
KÄMPE (astuen sisään). Minä en voi kirjoittaa mitään kunnollista, kun
pidätte sellaista melua!
BOLZ. Vai niin! Mitä nyt sitten olette kirjoittanut? Korkeintaan
rakkaudenkirjeen jollekulle tanssijattarelle, tahi tilauksen
räätälillenne?
BELLMAUS. Ei, hän kirjoittaa hellätunteisia kirjeitä. Hän on vakavasti
rakastunut, sillä hän vei minut eilen kuuvalossa kävelemään ja puhui
halveksivaisesti kaikesta juomisesta.
KÄMPE (joka on ottanut mukavan asennon). Hyvät herrat, on halpamaista
huutaa ihminen pois työstään mokomain sukkeluuksien tähden.
BOLZ. Niin, niin, hän julkisesti panettelee Teitä väittäessään Teidän
muuta rakastavan kuin uusia kenkiänne ja hiukan omaa itseänne. —
Sinä itse olet rakkautta pirskuva luonne, pikku Bellmaus. Sinä sytyt
kuin rohdintukko heti, kun näet nuoren neidon, sinä kuljeskelet
hehkuen ja savuten sen ympärillä kumminkaan kertaakaan uskaltamatta
häntä puhutella. Mutta häntä on laupeudella kohdeltava, sillä hän on
synnyltään lyyrillinen runoilija, sentähden hän on kaino, hän punastuu
naisten edessä ja kykenee vielä runolliseen tunteellisuuteen.
BELLMAUS. Minä en ollenkaan halua alituisesti kuulla puhuttavan
runoistani; olenko niitä koskaan teille lukenut?
BOLZ. Et, taivaalle kiitos, sitä hävyttömyyttä et ole tehnyt —
(Vakavasti.) Mutta toimeen, herrat! Tämänpäiväinen numero on
valmis, Oldendorf ei ole vielä täällä, sillä välin neuvotelkaamme
ystävällisesti. — Oldendorfin täytyy tulla kaupungin edustajaksi ensi
valtiopäivillä, meidän puolueemme ja Unionin on asia ajettava läpitse.
Miten puoluelaistemme laita on tänään?
KÄMPE. Mahdollisimman hyvin. Vastustajat myöntävät, ettei kukaan toinen
ehdokas olisi heille niin vaarallinen, ja ystävillämme on kaikkialla
parhaat toiveet. Mutta Te tiedätte, miten vähän se merkitsee. — Tässä
on vaalimiesten luettelo. Meidän vaalitoimikuntamme antaa sanoa Teille,
että laskumme olivat oikeat. Sadasta vaalimiehestä kaupungissamme on 40
varmuudella meidän, jotenkin yhtä paljon on vastapuolueen luetteloissa,
jäännös, noin 20 ääntä, on epävarma. On selvää, että vaali on tapahtuva
hyvin pienellä enemmistöllä.
BOLZ. Luonnollisesti on meillä oleva enemmistö, puhukaa niin joka
paikassa suurella varmuudella. Moni, joka vielä ei ole päättänyt,
tulee puolellemme kuullessaan, että me olemme lukuisammat. Missä on
epävarmojen vaalimiesten luettelo? (Katsoo sitä.)
KÄMPE. Minä olen pannut merkin niiden kohdalle, joihin ystävämme
luulevat voitavan vaikuttaa.
BOLZ. Erään niinen vieressä on kaksi ristiä, mitä ne merkitsevät?
KÄMPE. Se on Piepenbrink, viinikauppias Piepenbrink. Hänellä on
suuri joukko takanaan, hän on hyvinvoipa mies ja kuuluu määräävän
seuralaistensa 6—8 ääntä.
BOLZ. Hänet täytyy meidän saada. Millainen mies hän on?
KÄMPE. Hän kuuluu olevan hyvin raaka eikä lainkaan välittävän
politiikasta.
BELLMAUS. Mutta hänellä on sievä tytär.
KÄMPE. Mitä hyödyttää hänen sievä tyttärensä? Tahtoisin mieluummin,
että hänellä olisi ruma rouva, silloin olisi helpompi tulla tutuksi.
BELLMAUS. Hänellä on ruma rouva, lyhyttukkainen nainen, jolla on
tulipunaisia nauhoja myssyssä.
BOLZ. Rouvineen tahi ilman, mies pitää meidän saada. — Hiljaa, tullaan,
ne ovat Oldendorfin askeleita. Meidän toimistamme hänen ei tarvitse
tietää mitään. Menkää huoneisiinne, herrat, illalla puhumme enemmän.
KÄMPE (ovella). Se kai nyt kumminkin sopii, että ensi numerossa taas
hyökkään Coriolanin nuolen kirjeenvaihtajan kimppuun, joka käyttää
nuolta merkkinänsä.
BOLZ. Kyllä, käykää arvokkaasti, mutta tuntuvasti hänen kimppuunsa. Nyt
juuri vaalin edellä pieni kahakka vastustajiemme kanssa on hyödyksi; ja
nuolella merkityissä kirjoituksissa on kovin heikkoja kohtia. (Kämpe ja
Bellmaus poistuvat.)
OLDENDORF (saapuu keskiovesta). Hyvää päivää, Konrad.
BOLZ (pöydällä oikealla vaaliluetteloita tutkien). Sinun
sisällekäymisesi olkoon siunattu! Tuolla ovat kirjeet, ei ole mitään
tärkeätä.
OLDENDORF. Tarvitsetko minua täällä tänään?
BOLZ. En, sydänkäpyseni, iltanumero on valmis, aamuksi kirjoittaa Kämpe
pääartikkelin.
OLDENDORF. Mistä?
BOLZ. Pientä etuvartiokahakkaa Coriolanin kanssa. Taas tuntematonta,
nuolella merkittyä kirjeenvaihtajaa vastaan, joka hyökkäsi puolueemme
kimppuun. Mutta ole huoletta, olen sanonut Kämpelle, että hän
kirjoittaa arvokkaasti, kohtelee artikkelia arvokkaasti.
OLDENDORF. Ei missään tapauksessa! Artikkelia ei pidä kirjoitettaman.
BOLZ. En ymmärrä sinua. Miksi on valtiollisia vastustajia, jos niiden
kimppuun ei saa hyökätä?
OLDENDORF. Kuule sitten. Artikkelit ovat överstiltä, hän itse on sen
tänään minulle sanonut.
BOLZ. Tuli ja leimaus!
OLDENDORF (synkästi). Saatat ajatella, että sitä tunnustusta seurasi
muita ilmoituksia, jotka tekivät asemani överstiin ja hänen taloonsa
nähden kerrassaan epämieluiseksi.
BOLZ (vakavasti). Ja mitä översti vaatii sinulta?
OLDENDORF. Hän on sopiva kanssani, jos luovun sanomalehden toimituksesta
ja peräydyn vaaliehdokkuudesta.
BOLZ. Peijakas, se on vähän vaadittu.
OLDENDORF. Minä kärsin näissä ristiriitaisuuksissa. Sinulle, ystäväni,
voin sen sanoa.
BOLZ (hänen luokseen astuen, pudistaen hänen kättään). Miehisen
liikutuksen juhlallinen hetki.
OLDENDORF. Ole nyt edes ilveilemättä. — Sinä saatat ajatella, miten
tukala asemani överstin luona on ollut. Arvokas vanha herra kylmä tahi
kiivas, puhettansa purevin vihjauksin höystäen, Ida kärsivä, näen usein
että hän on itkenyt. Jos meidän puolue voittaa, ja minä tulen kaupungin
edustajaksi, niin pelkään menettäneeni kaiken toivon liittoon Idan
kanssa.
BOLZ (innokkaasti). Ja jos sinä peräydyt, niin puolueemme kärsii
tuntuvan tappion. (Vilkkaasti ja painolla). Edessä olevat valtiopäivät
tulevat valtakunnalle turmiollisiksi. Puolueet ovat aivan erilaiset.
Jokaisen äänen menetys on asiallemme onnettomuudeksi. Sitä paitsi
ei meillä sinua lukuunottamatta tässä kaupungissa ole ketään, jolla
ehdokkaana olisi kylliksi suuri suosio voidakseen tulla valituksi. Jos
ilman mitään syytä vetäydyt pois vaalista, voittavat vastustajamme.
OLDENDORF. Valitettavasti on laita, kuten sanot.
BOLZ. (yhä innokkaasti). En tahdo sinulle puhua luottamuksestani
kykyysi, olen vakuutettu, että kamarissa ja kenties hallituksen
jäsenenä olet hyödyttävä maata. Pyydän sinua nyt vain ajattelemaan
velvollisuuksiasi valtiollisia ystäviämme kohtaan, jotka sinuun
luottavat, ja lehteä kohtaan sekä meitä, jotka olemme kolme vuotta
ahkerasti työskennelleet saadaksemme Oldendorfin nimen, joka lehden
ensimmäisenä on, kuuluisaksi. Kysymys on kunniastani ja jokaisen
silmänräpäyksen häilyminen puoleltasi olisi vääryys.
OLDENDORF (malttaen). Sinä olet kiivas ilman syytä. Myös minä pidän
sopimattomana peräytyä nyt, kun minulle sanotaan, että olen asiallemme
tarpeellinen. Mutta jos sinulle, ystävä, tunnustan, että se päätös
maksaa minulle suuren uhrin, niin en sillä välittäkään laiminlyö
asiaamme enkä meitä molempia.
BOLZ. (lepyttäen). Sinulla on aivan oikein, sinä olet kunnon toveri.
Siis vaan rauhallisuutta, ystävällisyyttä, rohkeutta! Vanha överstisi
ei ole oleva leppymätön.
OLDENDORF. Hän on tullut luottamusväleihin Sendenin kanssa, joka häntä
kaikin tavoin mielittelee, ja jonka aikomukset, pelkään, läheltä
koskevat minuakin. Olisin huolestuneempikin, jos en tietäisi saavani
hyvää asianajajaa överstin talossa: Adelheid Runeck on vastikään
saapunut.
BOLZ. Adelheid Runeckko? Se vielä puuttui! (Nopeasti huutaen ovesta
oikealle.) Kämpe, artikkelia nuoliritaria vastaan ei kirjoiteta.
Ymmärrättekö?
KÄMPE (ovella, kynä kädessä). Mitä sitten kirjoitetaan?
BOLZ. Sen käki tietäköön. — Kuulkaa, ehkä voin taivuttaa Oldendorfin
kirjoittamaan pääartikkelin huomiseksi. Mutta joka tapauksessa täytyy
Teillä olla jotain valmiina.
KÄMPE. Mutta mitä sitten?
BOLZ (innokkaasti). Kirjoittakaa minun puolestani vaikka
siirtolaisuudesta Austraaliaan, se ainakaan ei synnytä pahennusta.
KÄMPE. Hyvä. Pitääkö minun siihen kehoittaa, vai kieltää?
BOLZ (nopeasti). Luonnollisesti kieltää. Me tarvitsemme kaiken
työkykyisen väen omassa maassa. — Kuvailkaa Austraalia mitättömäksi
maailman kolkaksi, läpeensä todenmukaisesti, mutta mahdollisimman
synkästi. Mitenkä kenguru palloksi kääriytyneenä vastustamattomalla
ilkeydellä hyppää kullanetsijän päähän, samalla kuin nukkaeläin
takaapäin nipistää häntä kinttuihin; mitenkä kullanetsijä talvisin saa
seistä kaulaa myöten suolavedessä, mutta kesällä kolmeen kuukauteen
ei saa siemaustakaan juodakseen, ja jos hän sen kaiken kestää,
varastelevaiset alkuasukkaat lopulta syövät hänet. Kuvailkaa se
oikein elävästi ja loppuun pankaa australialaisen villan uusimmat
markkinahinnat Times-lehdestä. (Heittää oven kiini.)
OLDENDORF (pöydän luona). Sinä tunnet neiti Runeckin? Kirjeissään
Idalle hän kyselee innokkaasti sinusta.
BOLZ. Niinkö? Niin, tietysti tunnen hänet. Olemme samasta kylästä, hän
linnasta, minä pappilasta, isäni on meitä yhdessä opettanut. Oja, minä
tunnen hänet!
OLDENDORF. Mistä se tulee, että olette joutuneet niin vieraiksi
toisillenne? Sinä et milloinkaan puhu hänestä.
BOLZ. Hm! Ne ovat vanhoja juttuja, perhe-eripuraisuuksia, Montecchi
ja Capuletti. [Montecchi ja Capuletti, kaksi keskenään vihamielistä
perhettä Shakespearen murhenäytelmässä "Romeo ja Julia". Suom. muist.]
En ole nähnyt häntä pitkään aikaan.
OLDENDORF (nauraen). En toivo, että valtiolliset mielipiteet teidänkin
välinne olisivat rikkoneet.
BOLZ. Jotain valtiollista todella meidänkin erossamme oli pelissä, —
Sinä näet, on yleinen onnettomuus, että ystävyys puolue-elämän tähden
tulee tyhjäksi.
OLDENDORF. Se on surkeata! Uskon asioissa jokainen sivistynyt ihminen
toisen vakuutusta suvaitsee, mutta politiikassa kohtelemme toinen
toistamme kuin konnat, jos joku muutamissa värivivahduksissa on toista
maata kuin naapurinsa.
BOLZ (syrjään). Ainetta ensi artikkeliin! (Ääneensä.) On toista
maata kuin naapurinsa, aivan minun mielipiteeni. Se on lehdessämme
julkaistava. (Pyytäen.) Kuule, pieni, kelpo kirjoitus: Kehoitus
vaalimiehillemme, arvon anto vastustajillemme! Sillä ovathan he meidän
veljiämme! (Yhä enemmän pyytäen.) Oldendorf, siinä olisi jotakin
sinulle, siinä aineessa on hyvettä ja inhimillisyyttä; kirjoittaminen
hauskuuttaisi sinua ja epäämäsi riitakirjoituksen tähden olet
lehdelle kirjoituksen velkaa. Tee minulle mieliksi! Kirjoita tuolla
perähuoneessa, kukaan ei saa sinua häiritä.
OLDENDORF (nauraen). Sinä olet halpa juonittelija!
BOLZ (pakoittaen hänet tuolilta). Minä pyydän, sieltä löydät paperia
ja mustetta. Tule, kultaseni, tule. (Saattaa hänet ovelle vasempaan,
Oldendorf poistuu. Bolz huutaa jatkaen.) Tahdotko sikaarin? Vanhan
uguesin? (Vetää sikaarikotelon taskustaan.) Etkö? — Kirjoita jotenkin
paljon, se olisi pääkirjoitus! (Sulkee oven, huutaa ovesta oikealla.)
Professori kirjoittaa artikkelin itse, pitäkää huolta, ettei häntä
häiritä. — (Näyttämön etualalla.) Se on tehty. — Adelheidko kaupungissa
täällä? — Silloin haluan heti hänen luokseen! — Seis, aina kauniisti
kylmäverinen. Sinä vanha Bolz, et ole enää pappilan päivettynyt
poikaloppi. Ja jos olisitkin, niin on _hän_ aivan toiseksi muuttunut.
Ruoho on kasvanut lapsellisen mieltymyksen haudan yli. Miksi rummutat
nyt niin levottomasti, rakas sielu? Täällä kaupungissa on hän
sinusta aivan yhtä etäällä kuin maatilallaankin. (Istuu, leikittelee
lyijykynällä.) Ei mikään pysty kylmään vereen! murisi salamanteri, kun
valkeaan istui.
KORB (saapuu). Onko herra Bolz täällä tavattavissa?
BOLZ (hypähtäen ylös). Korb! Rakas Korb! Tervetullut, sydämmellisesti
tervetullut! Oivallista, kun ette ole minua unohtaneet. (Puristaa hänen
kättänsä.) Minua kovin ilahuttaa nähdä Teitä.
KORB. Ja minua sitten! — Me olemme täällä kaupungissa! Koko kylä
lähettää terveisiä! Antonista, tallipojasta — hän on nyt isäntärenki
— aina vanhaan yövartijaan saakka, jonka torven Te kerran ripustitte
torninhuippuun. Ei, mutta miten hauskaa!
BOLZ. Mitenkä neiti jaksaa? Kertokaa, ukko!
KORB. Nyt aivan hyvin. Mutta meillä on ollut onnettomuuksia. Neljä
vuotta autuas kenraali sairasti, se oli paha aika. Te tiedätte, että
hän oli aina äreä herra.
BOLZ. Niin kyllä, häntä oli vaikea palvella mielen mukaan.
KORB. Ja varsinkin sairauden aikana. Mutta neiti oli tottunut häneen,
hän oli niin hienotunteinen, ja niin kärsivällinen sitten kuin karitsa.
Nyt hänen kuoltuansa neiti yksinään hoitaa koko taloutta, vieläpä kuin
paras isäntä; nyt on taas hyvä aika kylässä. Minä kerron Teille kaikki,
mutta vasta illalla, neiti odottaa minua, pikimältä vain juoksin Teille
ilmoittamaan, että olemme kaupungissa.
BOLZ. Ei niin pian, Korb. — Siis väki kylässä vielä muistelee minua.
KORB. Niin luulen. Kukaan ei saata ymmärtää, miksi ette tule luoksemme.
— Niin kauvan kuin vanha herra vielä eli, silloin todella oli vähän
toista, mutta nyt —
BOLZ (vakavasti). Minun vanhempani ovat kuolleet, pappilassa asuu
vieras!
KORB. Mutta elämmehän mekin vielä linnassa. Neiti varmaan ilostuisi.
BOLZ. Muistaako hän vielä minua.
KORB. Luonnollisesti. Juuri tänäänkin hän kyseli Teistä.
BOLZ. Mitä sitten, ukko?
KORB. Hän kysyi, onko totta, mitä puhutaan, että Teistä on tullut
hurjastelija, että teette syntiä, armastelette, lemmon tavalla elätte.
BOLZ. Oi voi! Te olette kai minua puolustaneet?
KORB. Se on selvä se! Minä sanoin hänelle, että se kaikki Teihin nähden
on itsestään selvää.
BOLZ. Kirottua! — Niinkö hän ajattelee minusta? — Kuulkaa Korb, neiti
Adelheidilla kai on paljon kosijoita?
KORB. Meren hieta ei ole mitään niiden rinnalla.
BOLZ (äreästi). Mutta lopuksi saattaa hän vain yhden valita.
KORB (viekkaasti). Oikein! Mutta kenen? siinä kysymys.
BOLZ. Kenen Te luulette?
KORB. Jaa, sitä on vaikea sanoa. Siellä on tuo herra Senden, joka nyt
asuu kaupungissa. Jos jollakulla on toiveita, on varmasti hänellä.
Hän on alituisesti kuin kärppä ympärillämme. Juuri äsken, kun olin
lähdössä, hän lähettää meidän taloon kokonaisen tusinan pääsylippuja
suureen ressource-juhlaan. Sen pitäisi olla sellainen juhla, jossa
yleisö käy käsi kädessä porvarien kanssa.
BOLZ. Niin, se on valtiollinen seura, jota Senden johtaa. Hän pitää
suuren vaalimiesten kokouksen. Ja menevätkö översti sekä naiset sinne?
KORB. Niin kuulin; minäkin olen saanut lipun.
BOLZ (itsekseen). Ollaanko jo niin pitkällä? Oldendorf parka! — Ja
Adelheid herra von Sendenin seurajuhlassa!
KORB (itsekseen). Miten alottaisin päästäkseni hänen lemmenasioittensa
perille? (Kovaa.) Niin, kuulkaa herra Konrad, vielä yksi asia. Onko
Teillä täällä toimistossa ehkä jotain oikein hyvää ystävää, jota
voisitte suositella minulle?
BOLZ. Miksi niin, ukkoseni?
KORB. Vain siksi, että — hm — minä olen outo paikkakunnalla ja minulla
on paljon toimia ja huolta, joissa tarvitsen neuvoja, ja sentähden
olisi hyvä kuin olisi joku, jolta saisin tietoja, milloin Te ette ole
täällä, ja jolle voisin antaa jotakin Teille jätettäväksi.
BOLZ. Te tapaatte minut täällä melkein koko päivän. (Ovelle.)
Bellmaus! (Bellmaus saapuu.) Katso tätä herraa, hän on vanha, arvoisa
ystäväni kotikylästäni. Jos hän joskus ei tapaisi minua, niin ole sinä
sijassani. — Tämän herran nimi on Bellmaus ja hän on kunnon mies.
KORB. Iloitsen tuttavuudestanne, herra Bellmaus.
BELLMAUS. Minä samaten, herra — sinä et ole minulle vielä sanonut nimeä.
BOLZ. Kori! [Korb suomeksi kori. Suom. muist.] Kantokorien suuresta
suvusta; hänellä on eläissään ollut paljon kannettavaa, minuakin hän on
usein kantanut selässään.
BELLMAUS. Minä samaten iloitsen, herra Korb. (Puristavat toistensa
käsiä.)
KORB. Niin, se on tehty; ja nyt minun täytyy lähteä, muuten odottaa
neiti.
BOLZ. Voikaa hyvin pikaiseen jälleen näkemiseen. (Korb poistuu,
Bellmaus poistuu ovesta oikealle.)
BOLZ (yksin). Tuo Senden siis kosiskelee häntä. Oi, se on katkeraa!
HENNING (saapuu Müllerin seuraamana, yönutussa, kiiruhtaen, painettu
arkki kädessä). Palvelijanne, herra Bolz! Sanotaanko sokerileipuri eli
sokurileipuri? Uusi korrehtuurinlukija on korjannut sokerileipuri.
BOLZ (ajatuksissaan). Paras herra Henning, Unioni painaa sokurileipuri.
HENNING. Minä sanoin samalla tavalla. (Müllerille.) Se on muutettava,
painokone odottaa. (Müller nopeasti pois.) Sattumalta olen lukenut
pääkirjoituksen. Se on Teiltä, tietystikin. Se on hyvin hyvä, mutta
liian terävä, hyvä herra Bolz: pippuria ja sinappia, se suututtaa, se
tekee pahaa verta.
BOLZ (ajatuksissaan). Minä olen aina tuntenut vastenmielisyyttä tätä
miestä kohtaan.
HENNING (loukattuna). Mitä? Kuinka? Herra Bolz? Teilläkö on
vastenmielisyyttä minua kohtaan?
BOLZ. Ketä kohtaan? Ei, hyvä herra Henning, Te olette kunnon mies, ja
olisitte paras kaikista sanomalehdenomistajista, jos ette toisinaan
olisi arka jänis. (Syleilee häntä.) Tervehtikää matami Henningiä
puolestani, herra, ja jättäkää minut yksin, minä ajattelen seuraavaa
kirjoitusta.
HENNING (poistyönnettäissä). Kirjoittakaa vain hyvin lievästi ja
ihmisystävällisesti, hyvä herra Bolz.
BOLZ (yksin, kävellen ympäri). Senden ahdistaa minua, missä vain voi,
hänen menettelynsä saattaisi jokaisen toisen haarniskaan. Pitikö hänen
aavistaman —
MÜLLER (saapuu nopeasti). Muuan vieras neiti haluaa tavata Teitä.
BOLZ (säpsähtäen). Muuan neitikö? ja minuako?