BLUMENBERG. Te sallitte minun heti lähettää sen painoon. (Ovelle.)
Schmock! (Schmock näyttäytyy ovella, ottaa käsikirjoituksen ja nopeasti
poistuu).
SENDEN. Blumenberg pitää lehden kunnollisena, mutta hänellä on
vihollisia, hänen täytyy pitää puoliansa, niin että tuntuu.
ÖVERSTI (huvitettuna). Vihollisia? Kenellä niitä ei ole! Mutta
herroilla sanomalehtimiehillä on hermot kuin naisilla. Kaikki
kiihoittaa teitä, teitä yllyttää joka sana, minkä joku teitä vastaan
virkkaa! Uskokaa minua, te olette tuntehikasta väkeä.
BLUMENBERG. Ehkä olette oikeassa, herra översti. Mutta kun vastustajana
on sellainen kuin tuo Unioni —
ÖVERSTI. Niin. Unioni, se on teille molemmille silmätikkuna. Minä en
paljo kehu sen sisältöä; mutta todennäköisesti se riitakirjoituksissa,
hyökkäyksissä, iskuissa on taitavampi teidän lehteänne. Kirjoitukset
ovat leikillisiä, vaikka olisivat väärässäkin, täytyy heille kuitenkin
nauraa.
BLUMENBERG. Ei aina. Minä en näe mitään leikkiä tämänpäiväisessä
hyökkäyksessä parasta kirjoitusta vastaan, mitä Coriolanissa isoihin
aikoihin on ollut.
ÖVERSTI. Hyökkäyksessä mitä kirjoitusta vastaan?
BLUMENBERG. Teidän kirjoitustanne, herra översti. Minulla taitaa olla
lehti mukanani. (Etsii ja antaa hänelle Unionin numeron.)
ÖVERSTI. Oldendorfin lehti hyökkää minun kirjoitukseni kimppuun!
(Lukee.) "Me surkuttelemme sellaista tietämättömyyttä" —