Upea sali överstin talossa. Keskellä takaseinää avoin ovi, sen takana
veranda ja puutarha ja kummallakin puolella isot ikkunat. Ovet oikealla
ja vasemmalla, ikkuna aivan edessä oikealla — pöytiä, tuoleja, pieni
sohva.
Ida istuu edessä oikealla ja lukee; översti tulee takaovesta, kädessä
avonainen lipas, jossa on georgiineja.
ÖVERSTI. Tässä, Ida, ovat uudet georgiini lajit, jotka puutarhurimme
on kasvattanut; sinun pitää keksiä niille nimet, tuumailepa niitä.
Ylihuomenna on Puutarhuriyhdistyksen istunto: silloin aijon esittää
uudet lajimme ja nimittää ne.
IDA. Tämän heleävärisen pitää olla "Adelheid".
ÖVERSTI. "Adelheid Runeck", se käy päinsä! — Omaa nimeäsi ei sovi
käyttää, sillä jo kauvan olet sinä pienenä georgiinina ollut
kukkakaupassa.
IDA. Yksi olkoon "Boz" [Dickensin kirjailijanimi] mielirunoilijanne
mukaan.
ÖVERSTI. Oivallista, ja se saa olla oikein komea, tämä keltainen ja
sinipunerva kärkinen. — Ja miksi kolmannen ristimme?
IDA (rukoilevasti isänsä käteen käyden). "Edvard Oldendorfiksi".
ÖVERSTI. Mitä? professoriko? toimittaja? Ei, se ei käy päinsä! Kylliksi
pahasti jo oli, että hän otti sanomalehden vastaan, mutta sitä en ikinä
voi hänelle suoda anteeksi, että hän nyttemmin puolueensa houkutuksesta
on suostunut julkisesti rupeamaan vaaliehdokkaaksi kamariin.
IDA. Tuolla tulee hän itse!
ÖVERSTI (itsekseen). Ennen minusta oli mieluista kuulla hänen tulevan;
nyt minun täytyy varoa etten ole epäkohtelias, milloin hänet näen.
OLDENDORF (saapuu). Hyvää huomenta, herra översti!
IDA (mennen ystävällisesti vastaan). Hyvää huomenta Oldendorf. —
Auttakaa minua uusien georgiinien ihastelemisessa, jotka isä on
kasvattanut.
ÖVERSTI. Älä toki vaivaa professoria, sellaiset vähäpätöisyydet eivät
enää huvita, hänellä on parempia ajateltavia.
OLDENDORF. En kumminkaan ole tullut kykenemättömäksi iloitsemaan siitä,
mikä Teille huvia tuottaa.
ÖVERSTI (itsekseen mutisten). Sitä ette juuri ole minulle osoittaneet,
pelkäänpä Teistä olevan mieluista tehdä sitä, mikä minua suututtaa. —
Mutta Teillähän on nyt paljon tekemistä vaalinne johdosta, herra tuleva
edusmies?
OLDENDORF. Te tiedätte, herra översti, että itselläni on vähimmin työtä
sen johdosta.
ÖVERSTI. Minä luulen kumminkin. Onhan muuten tapana sellaisissa
vaaleissa, että vaikutusvaltaisia henkilöitä hyvitellään, valitsijoiden
kättä pudistetaan, puheita pidetään, lupauksia ylt'ympäri kylvetään ja
mitä kaikkia vehkeilyjä siinä lieneekään.
OLDENDORF. Ette itse usko, herra översti, että tekisin jotain arvotonta.
ÖVERSTI. Enkö? — Siitä en ole varma, Oldendorf. Sittenkuin tulitte
sanomalehtimieheksi, kun ryhdyitte toimittamaan tuota Unionianne ja
joka päivä saarnaamaan valtiolle, kuinka huonosti se on järjestetty,
siitä ajasta olette Te paljon muuttuneet.
OLDENDORF (joka koko ajan on kukkien kera Idan kanssa puuhaillut,
kääntyen överstiin). Onko se, mitä nyt sanon tahi kirjoitan,
ristiriidassa entisten katsantotapojeni kanssa? Sitä minulle tuskin
voitte osoittaa. Ja vielä vähemmän voitte havaita muutosta tunteissani
ja käytöksessäni Teitä kohtaan.
ÖVERSTI (paatuneesti). Niin, se olisikin oikein kaunista. — Minä en
halua pilata aamuani riidalla, koettakoon Ida, tuleeko hän paremmin
aikoihin kanssanne. Minä menen kukkien luo. (Ottaa lippaan ja poistuu
puutarhaan).
OLDENDORF. Mistä johtuu isän huono tuuli. Onko taas jokin
sanomalehdessä häntä suututtanut?
IDA. Sitä en usko. Mutta hänestä on harmillista, että Te taas
politiikassa joudutte ehdottelemaan sääntöjä, joita hän vihaa, ja
hyökkäämään laitosten kimppuun, joita hän kunnioittaa. (Arasti.)
Oldendorf, onko sitten aivan mahdotonta Teidän peräytyä vaalista?
OLDENDORF. Se on mahdotonta.
IDA. Minä saisin pitää Teidät täällä ja isä saisi entisen hyvän
luonteensa, sillä hän pitäisi hyvin suurena uhrausta, jonka hänen
tähtensä tekisitte. Sitten olisi syytä toivoa, että tulevaisuus olisi
yhtä rauhallinen kuin menneisyyskin oli.
OLDENDORF. Minä tiedän sen, Ida, ja vaaliehdokkuuteni tuottaa minulle
kaikkea muuta kuin iloa, mutta kumminkaan en voi peräytyä.
IDA (poispäin kääntyen). Isä on oikeassa, tultuanne sanomalehden
toimittajaksi olette muuttuneet toiseksi.
OLDENDORF. Ida! Tekö myöskin? Minua kovin surettaa, jos meidänkin
välimme tulee nyreäksi.
IDA. Hyvä Edvard! — Minä olen vain tuskissani, kun minun täytyy niin
kauvan kaivata Teitä.
OLDENDORF. Minua ei ole vielä valittu! Jos tulen edusmieheksi ja asiat
menevät mieleni mukaan, vien Teidät pääkaupunkiin, enkä enää koskaan
laske luotani.
IDA. Voi, Edvard, sitä me emme nyt saa ajatella. — Säästäkää vaan isää.
OLDENDORF. Te kuulette, että kärsin paljon hänen tähtensä. Kuitenkaan
en lakkaa toivomasta, että hän vielä leppyy. Kun vaali on ohitse,
tahdon vielä kerran vedota hänen sydämmeensä. Kenties saan suosiollisen
selvityksen, ja liittommekin tulee mahdolliseksi.
IDA. Ottakaa vaan hänen pikku mielitekonsa hyvin huomioon. Hän on
puutarhassa georgiinipenkkiensä luona, ihastelkaa niiden kirjavia
värejä. Jos olette oikein ovela, hän vielä nimittää jonkun Edvard
Oldendorfiksi. Me olemme jo siitä puhuneet; tulkaa! (Molemmat
poistuvat. Senden, Blumenberg, Karl ja Schmock saapuvat.)
SENDEN (astuu sisään). Onko herra översti yksin?
KARL. Professori Oldendorf on hänen luonaan.
SENDEN. Ilmoittakaa meidät (Karl pois.) — Yhä vain tuo Oldendorf!
Kuulkaa Blumenberg, tästä pitää tulla loppu, vanha herra ei saa olla
missään yhteydessä Unionin kanssa. Hän ei ole täydellisesti meidän,
niin kauvan kuin tuo professori täällä kulkee edes takaisin. Ja me
tarvitsemme vaikutusvaltaisen överstin.
BLUMENBERG. Hänen talonsa on ensimmäinen kaupungissa, paras seura,
hyviä viinejä ja taidetta!
SENDEN. Sitä paitsi minulla on yksityiset syyni, joiden tähden meidän
täytyy voittaa översti puolellemme; ja ylimalkaan professori ja hänen
joukkonsa ovat meidän tiellämme.
BLUMENBERG. Ystävyys tulee loppumaan. Lupaan Teille, että se tällä
viikolla on perin loppunut. Ensi askel siihen on otettu. Unionin miehet
ovat menneet satimeen.
SENDEN. Mihin satimeen?
BLUMENBERG. Siihen, jonka sanomalehdessämme heille asetin. — (Kääntyen
Schmock'in puoleen, joka seisoo ovella.) Miksi seisotte täällä,
Schmock? ettekö voi odottaa portilla?
SCHMOCK. Minä olen tullut, mihin Tekin. Miksi en saisi seisoa täällä?
Minä tunnen överstin yhtä hyvin kuin Tekin.
BLUMENBERG. Älkää olko julkea, älkää olko hävytön. Menkää ja odottakaa
portilla, ja kun minä tuon teille artikkelin, niin juoskaa nopeasti sen
kera painoon. Ymmärrättekö?