Tuskin olit lähtenyt, kun sanoin hyvää yötä ystävilleni ja nyt olen
huoneessani. Soisin niin paljon hyvää näille kelpo ystäville, mutta
kun sinä jätät minut, kärsin muitten seurasta, tahtoisin olla yksin,
tullakseni luoksesi, painaakseni sinut sydämmelleni _syvimmässä
salaisuudessa_, niin kuin tuossa rakkaassa runossa sanotaan.
En kirjoita sinulle sanoakseni, että rakastan sinua, siksi että siitä
asiasta täyttyisi monta nidettä. Kirjoitan sinulle täyttääkseni
Giesenheimissä antamani lupauksen.
Luulen, että rakastuin sinuun Belvederessä liian pian, rakkahin; paljon
aikaisemmin kuin sinä luulitkaan. Silloin ajattelin vastoin tahtoani,
että olisin onnellinen saadessani elää lähellä sinua, halvimpana
majassasi, ottaen tietämättäsi osaa sinun sisäiseen elämääsi;
saadessani kuulla sinun puhuvan minua arvokkaampien kanssa ja lukea...
niin, ajattelin sitäkin syntiä! lukea salaa sinun papereitasi. Sitten,
kun sain tietää, että sinäkin rakastit minua, huimasi päätäni ja
toivoin mielessäni, että sinun pitäisi kirjoittaa vain minulle. Tätä
toivoin kerran myöhemminkin. Kun matkustin rautateitse Firenzestä
Roomaan kuulin mainittavan sinua ihanteellisena kirjailijana, sillä
tavoin, että se koski minuun. Valitin tuskasta ja ajattelin, että
kun sinä tulisit omakseni, et kirjoittaisi riviäkään maailmalle.
Mutta se oli ajatus, joka ei silloin voinut toteutua. Tunsin sinun
sielusi paljon paremmin kuin ennen kirjeittesi kautta, tiesin, että
mitä aatteisiisi tulee, kykenit sinä jatkamaan tietäsi halveksien
päättävästi hyökkäyksiä, jotka tapaavat, tai eivät tapaa sinua. Nyt
olen sinun ja tässä se, mitä sydämelläni on:
Meidän pitäisi viettää elämämme sinun kotipaikallasi, siellä missä
sinun rakkaimmat muistosi ovat, missä luonnon äänet ovat puhuneet
sinulle ensikertaa, kerran lapsuutesi päivinä, saattaa sinut suuresti
hämmästymään ja ihmettelemään, ja missä ne myöhemmin osottivat minulle,
että olit runoilija, ja että ne vaativat vastausta. Muistathan, eikö
totta, että olet kertonut minulle sen? Siellä olet oppinut tuntemaan
niiden ihmisten ajatukset ja elämän, jotka jo osaksi ovat kirjoissasi
ja osaksi mielessäsi; siellä sinä usein olet tuntenut koko kansan
tavalla. Siellä tulee meidän viettää elämämme, ei sen tähden, että sinä
nauttisit synnyinseutusi koko sulosta, vaan siksi, että tuo nautinto
mielestäni kuuluu runoilijan tarpeisiin, ja sinun täytyy olla runoilija
loppuun saakka, koko sielullasi ja minunkin sielullani.
Olen osaksi ehkä liian epäilevä ja osaksi liian innostunut:
viimemainittuun vahinkoon et sinä, joka annoit minulle takaisin
kahdeksantoistavuotiaan sydämen, ole syypää. Minun mielestäni sinä
runoilijana voit tehdä hyvää vain muutamille sieluille, ja ajattelen
samalla, että tuon rajoitetun hyväntyön arvo on määräämätön, ja että
olisit syyllinen pahaan, jos et tekisi sitä. Ja vielä lisäksi olen
minä hyvin tietämätön ja mitätön henkilö, mutta kuitenkin sangen
vaativainen; uskallanpa sanoa mielipiteeni siitä mitä sinun pitäisi
taiteilijana tehdä tulevaisuudessa. Romaani, jonka olet alkanut,
miellyttää minua tavattomasti, ja tiedän kuinka yhdessä kirjoitamme
sitä sittenkun sinä olet minun. Näen jo itseni istumassa sinun
vierelläsi, paljon mitättömämpi työ käsissäni, katsellen ja suudellen
sinua, toivoen, kun sinä kirjoitat, ja laskien silmäni alas, kun sinä
nostat katseesi paperista, ett'en häiritsisi sinua, ja saisit olla
rauhassa. Tahtoisinpa vielä, ettei ainoastaan _die vornehme Welt_,
niinkuin täällä sanotaan, esiintyisi tulevissa teoksissa, tuo hieno
herroista ja naisista muodostettu seurapiiri. En myöskään tahtoisi,
että niissä olisi vain talonpoikia ja työmiehiä. Vaan sitä minä
tahtoisin, että sinä kuvailisit kaikenlaisia ihmisiä, sellaisina
kuin ne sekaantuvat ja vaikuttavat toisiinsa, tai ainakin sellaisina
kuin ne rinnatusten elävät todellisessa elämässä. Ja tahtoisinpa
vielä suurempaakin: että olisit näille ihmisille totuuden ja oikeuden
runoilija.
Oi Jumalani kuinka sydämeni lyö kun ajattelen, että sinusta tulee
sellainen! Syleilen sinua, puristaudun rintaasi vasten ajatuksissani,
rakastan sinua ja olen niin onnellinen, että kärsin siitä.