Vastausta ei kuulunut. Tyttö vain hengitti hiljaa — hänen rintansa
nousi ja laski Mountin rintaan nojautuneena.
Margaret nukkui sikeästi.
X
Kohta senjälkeen Mount tirkisti Margaretin pään ylitse kalliokatoksen
ulkopuolelle. Sade oli lakannut. Tyynen meren yläpuolella kaartuva
taivas teki omituisen painostavan, vaalean kangasmaisen vaikutuksen,
joka esiintyy juuri ennen aamunkoittoa. Se tuntuu uhkaavan, että
sarastuksen täytyy aina olla toivoton.
Häntä epäilemättä kalvoi miehen tupakan- ja ryypynkaipaus.
Hänellä oli tulitikkuja, hänellä oli savukkeita jossakin...
Hän ei hievahtanut. Kerran hänen huulensa liikkuivat.
Mount, perin hillitty, nuori nykyajan ihminen, kiitti kaikkia jumaliaan
siitä, että hänen oli juuri onnistunut taltuttaa itsensä.
Sopivaisuusvaistot — sääli — Se tunne, että »hänen, lempo soikoon, oli
näyteltävä osansa loppuun» — kaikki se ei olisi semmoisenaan jaksanut
pitää aisoissa alkeellisia intohimoja. Se oli vaatinut väkevästi,
yllättänyt hänet äkkiä, huutanut rajusti: »Minä tahdon tämän tytön
omakseni. Minun on saatava hänet. _Nyt_!»
Tätä intohimoa vaientamaan oli tullut jotakin samanluontoista kuin se
itsekin oli ja myöskin jotakin säälin ja ritarillisuuden tapaista — ja
myöskin koko sen heimon pää — rakkaus!
Hän rakasti Margaretia. Hänet, joka niin kovasti pelkäsi rakkautta, oli
hänen vihollisensa löytänyt, samoin kuin myrskyä pelkäävän tytön hirmu
oli löytänyt hänet. Ja nyt hän tiesi rakastavansa...
Hänen oli saatava tuo tyttö omakseen, mutta ainoastaan, jos hän
tahtoisi, ainoastaan miten ja milloin hän tahtoisi...
Hänen käsivarsillaan lepäävä Margaret liikahti, ja häntä peloitti, että
tyttö heräisi.
Mutta ei. Yhäti sikeässä unessa hän teki luonnollisen, liikuttavan
eleen kuten nukkuva lapsi. Hänen sormensa olivat puolittain nyrkissä,
ja hän oli huitaissut kädellään työntääkseen Mountia vähän kauemmaksi.
Nukuksissa hän sijoittui mukavammin selkä kallioseinää vasten ja
käänsi sekavatukkaista päätään. Hänen kasvonsa, hänen pienet, unesta
punehtuneet viattomat kasvonsa olivat vielä Mountin käsivarren ja
rinnan varassa.
Hän nukkui huolettoman turvallisesti.
Mies ei liikahtanut.
Pian hänkin vaipui uneen.
Hitaasti sarasti aamu saarella ruusuisena, hymyilevänä.